tiistai 6. elokuuta 2013

Tähän on tultu

Matkapuhelinriippuvuus

Muistan ensimmäisen työkännykkäni jostain 90-luvun puolivälistä. Sain sen käytettynä työkaveriltani. Sen näppäimistöstä puuttui numero kolme. Minua se ei haitannut, sillä ilmoitin, etten sillä koskaan kenellekään soittasi, vastaisin vain. Työkaverini kotilankaliittymässä oli paljon kolmosia, ja vaimonsa epäili tuon numeron puuttumisen johtuvan siitä. 

Noh. Ajat ovat siitä muuttuneet. Eilen puhelimeni mykistyi täysin. En saanut sitä edes pois päältä. Hetken asiaa mietittyäni ajelin kauppaan, mistä sen olin ostanutkin. Siellä se onneksi osattiin saada jälleen toimintakuntoon. Hauska sattuma asiassa on se, että sen teki tuon entisen työkaverini poika. Poika, jonka lankaliittymässä oli aikanaan paljon kolmosia. 

Nykyisestä puhelinriippuvuudesta kertoo varmasti jotain se, että aikaa puhelimen mykistymisestä siihen kuin olin jo kaupassa, kului vain puolisentoista tuntia.

Kiitos asiantuntevasta avusta Jumbon Stockmannin avuliaalle ja osaavalle myyjälle! 

8 kommenttia:

  1. Kännykän läsnäoloon on niin tottunut. Tänään armas kapula jäi kotiin ja on tuntunut ihan oudolta ;)

    VastaaPoista
  2. Vielä omituisempaa on se, että meidän pitäisi olla nykyisin aina tavoitettavissa. Kaipaan siksi lankapuhelinaikaa. Pidän paljon puhelinta äänettömällä enkä suinkaan ole aina tavoitettavissa. Silti puhelimesta on tullut liiankin tärkeä ja älypuhelimen myötä entistä käytetympi vekotin, ainakin itselläni... Nytkin surffaan... ;)

    VastaaPoista
  3. Puolialastomalta tuntuu jos kännykkä on unohtunut kotiin kun lähtee maailmalle. Nykyään on niin paljon viestintävälineitä (tai minä totaalisen syrjäytynyt), että puhelimeni voi olla ihan hiljaa useita päiviä putkeen. On tietokonetta ja tablettia. Tuntuu lähes käsittämättömältä, ettei meillä ollut kotona edes lankapuhelinta kun olin lapsi.

    VastaaPoista
  4. Hih maailma on joskus niin pieni :)

    VastaaPoista
  5. Ilman kännykkää olisi olo, että jotakin puuttuu ja puhelimen kiidättää heti huoltoon, jos ongelmia luurissa ilmenee.;-) Mulla on kotona varapuhelinkin.;-) Toisaalta saatan lähteä esim. ilman puhelinta kauppaan tai pyöräilemään.
    Välillä pidän puhelinta äänettömällä ja joskus öisin puhelin on kiinnikin.;-)

    VastaaPoista
  6. AnnaS: Niin ennen piti olla lompakko ja avaimet, nyt mukaan on tullut kännykkä!

    Milla: Surffailuun minäkin puhelinta käytän ehkä eniten, soittaminen on vähäisempää :)

    Cheri: Ei ollut puhelinta meilläkään , kouluikäiseksi kun ehdin niin se hankittiin. Niin ne ajat vain muuttuvat!

    Sarppu: On! Hämmästyttävän pieni.

    Sirpa: Äänettömällä puhelin on kyllä välillä täälläkin, mutta suljettuna tosi harvoin!

    VastaaPoista
  7. Hyvä että ongelma ratkesi. Minä jouduin tänä kesänä investoimaan uuteen puhelimeen, oli aivan pakko. Entinen irtisanoi itsensä irti.

    VastaaPoista
  8. Ja kyllä nää äly(vapaat) puhelimet koukuttaa. Väliin harmittaa kun koko ajan pitää jotain tsekata, senkin ajan voisi rapsutella kissoja.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.