Viime viikkoina ovat yöunet hieman kärsineet. Päiväunia on otettava joka päivä ja jos mielii ihmisten ilmoille, tarvitaan piristeitä.
Näillä piristeillä pysyin hereillä kampaamossa, en meinannut edes pesupaikalle nukahtaa. Bussimatka kotiin olikin sitten vähän siinä ja siinä, sillä normaalisti noin 40 minuutin kotimatka Helsingin keskustasta muuttui tunniksi ja vartiksi Tampereen tiellä tapahtuneen onnettomuuden vuoksi.
Siinä bussissa istuessaan huomasi, kuinka kärsimättömäksi sitä on tullut. Koko ajan oli räplättävä puhelinta sen sijaan että olisi vain nauttinut joutilaisuudesta.
Olet niin oikeassa. Miksei sitä osaa vain olla...?
VastaaPoistaVierailin Naukulan puolella ihailemassa Sulosuuttasi. On teillä totuttelua ja kasvattajan haasteita ja iloja.
VastaaPoistaPitäiskös nyt vaan istahtaa ja nauttia vaikka samanlaisesta herkusta. Lillakaan ei kutsu tänään.
VastaaPoistaJuu, tuo levottomuus ja kärsimättömyys on tuttua. Älypuhelimet ja tabletit ovat todella mullistaneet elämämme, eivätkä välttämättä hyvään suuntaan.
VastaaPoistaYllättävän vaikeaa on vain olla ja katsella mitä ympärillä tapahtuu (kanssaihmiset räpläävät kännyköitään).
VastaaPoistaSe mainos on loistava, missä ne miehet istuu pukkarissa "en haluaisi valittaa mutta..." ja toinen näplää kännyä =)
VastaaPoistaMilla: Ennen vielä kuvittelin olevani olemisessa hyvä! Toista on nykyään.
VastaaPoistaInna Vaara: Naukulasta ei ole vauhtia puuttunut! Alku-ujoudesta on selvitty ja nyt kaikki sujuu oikein mainiosti.
Pepi: Joskus on vain istuttava ja oltava! Toimettomuus tuo hyviä ideoita, ainakin minulle.
Snabelbacka: Kaikilla asioilla on puolensa! Itse huomaan olevani riippuvainen ja se vähän ärsyttää.
AnnaS: Vaikka se niin usein onkin parasta, se että katselee vain ympärilleen ja ihmettelee maailman menoa.
Me Like: Niin on! :)