Kymppiin

Nukutaan kymppiin

Muistan kun lapsena vanhempani sanoivat minulle ja pikkuveljelleni toiveikkaina "huomenna nukutaan kymppiin". Niin ei tapahtunut kai koskaan. Harvemmin näin aikuisiälläkään paitsi tänään. Ei kai sitä lasketa, että olin kuuden aikaan hereillä ja ruokin kissat? 

Mitä ilmeisemmin olin unen tarpeessa. Viikolla väsytti joka aamu, herätyskelloksi vaihdoin kirkasvalolamppuni. Ensimmäisenä aamuna muistin yllättäen miten sitä torkutetaan vaikken kirkasvalolamppuani ole reiluun puoleen vuoteen käyttänyt.

Herättyäni kympiltä lähes pelästyin, pomppasin suihkuun, valmistin itselleni aamiaisen ja ryhdyin kirjoittamaan juttua yhdistyksen lehteen, puhuin puhelimessa ja kuulin, että tomaattini on tuottanut satoa ja minua odottaa 50 tomaattia! Oikeaan paikkaan sijoitin tomaattini hoitoon. Ystävän kanssa kävin ystävänpäivämyynnissä. Huivejahan ei voi koskaan olla liikaa, eihän?  Mutkien kautta tiputin ystävän lentokentälle ja tulin kotiin. Varsin hyvä päivä. 

Aamuyön tunnit

Kello neljä

Palasin lomalta töihin. Heräsin neljältä. Uni ei tullut enää silmään. Sellaista se välillä on, kun on luonteeltaan sellainen "ettei nyt vaan myöhästytä" ja "parempi olla ajoissa" tyyppi.

Nyt saakin sitten jo puhdistaa meikit kasvoilta ja väsymyksestä kirvelevistä silmistä ja painua nukkumaan. Ehkä ensi yönä saan nukuttua ihan vaikka kello kuuteen.

Hyvää yötä. 

Piristeiden voimalla

kampaajalla

Viime viikkoina ovat yöunet hieman kärsineet. Päiväunia on otettava joka päivä ja jos mielii ihmisten ilmoille, tarvitaan piristeitä.

Näillä piristeillä pysyin hereillä kampaamossa, en meinannut edes pesupaikalle nukahtaa. Bussimatka kotiin olikin sitten vähän siinä ja siinä, sillä normaalisti noin 40 minuutin kotimatka Helsingin keskustasta muuttui tunniksi ja vartiksi Tampereen tiellä tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. 

Siinä bussissa istuessaan huomasi, kuinka kärsimättömäksi sitä on tullut. Koko ajan oli räplättävä puhelinta sen sijaan että olisi vain nauttinut joutilaisuudesta. 

Aikaisia aamuja

ja pienet päiväunet

Minut herätettiin tänään jo kello viideltä. Heti en suostunut nousemaan, yritin kääntyä ja siirtyä ja vaikka mitä, mutta huonoin tuloksin. Helmi-kissa piti pintansa ja sai aamuruokansa jo klo 5.23. Minä en saanut näiden aamutoimien jälkeen uudelleen unta, vaan kiertelin blogeissa, luin päivän ensimmäiset uutiset, keitin kahvit ja nautin aamiaisen. 

Sain myös päivän ensimmäisen idean. Kirjahyllyssä on joulunaikaan ollut tuollainen punainen pallovalaisin. Jotenkin tykästyin siihen, että kirjahyllyssä on valo ja olen miettinyt mitä tuon jouluisen tilalle laittaisin. Tänä aamuna sitten muistin, että olen joskus saanut veljeltäni joululahjaksi kaksi tuollaista alemman kuvan lasikuutiovalaisinta. Kävin laittamassa niistä toisen kirjahyllyyn. Sitten tuli uni. 

Päivän ensimmäiset ja viimeiset päiväunet otettiin kello 8 - 10.45. 

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

Pirteä

kuin peipponen

Helmi-kissa tuli ilmoittamaan klo 05.11 että rakastaa minua ja rakastaisi vielä enemmän jos saisi aamiaista. Viime aikaisten vastoinkäymisten vuoksi hellyin ja aamiastarjoilu oli tänä aamuna varhain. Vain neljän tunnin yöunien jälkeen. Aamiaisensa ja aamupisunsa jälkeen Helmi meni jatkamaan uniaan ja minä aloitin sängyssä pyöriskelyn. Luin blogeja, luin kirjaa, potkin peittoa pois, laitoin sen takaisin päälle. Loppujen lopuksi ei auttanut kuin todeta olevansa pirteä kuin peipponen. 

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että unia voisi jatkaa. Hyvää huomenta siis, minä menen nyt nukkumaan. Ei kannata herätellä ihmisten aikaan.

Päiväunet

ja tupsu

Ostin vuosi pari sitten Indiskasta, yhdestä lempikaupastani, torkkupeiton. Se on edelleen kovin mieluinen, mutta vaikuttaa siltä, että se luovuttaa yhden tupsun jokaisesta sen alla vietetystä päiväunesta. 

Vielä voi ottaa 26 (joo, kyllä minä laskin!) päiväunta, ennen kuin kaikki tupsut on luovutettu. Ehkä alan sitten ompelemaan niitä takaisin yksi kerrallansa.