mietintöjä
En ole onneton, vaikka onneton puutarhuri olenkin.
Josko rapisuttelisin nämä ulos johonkin kukkapenkkiin, noinkohan lähtisivät?
Lukuvuorossa: Haahti, Taina Operaatio Onni, WSOY, 2004, ostos divarista. Tai tämä on kyllä jo luettu, mutta unohdettu raportoida.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ennen talven tuloa
Eläinten hautausmaalla Olen tiennyt missä se on, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Tänään hain ystävän matkaan ja kävimme yhdessä, kol...
-
Varpaat jäässä Auringon pilkahdukset tuovat lupauksen keväästä, mutta se on huijausta yhtä kaikki. Nyt on talvi, voiko sanoa, että jopa syd...
-
Kuvamuistoja Äiti sai marraskuussa diagnoosin: altzheimer. Se ei tullut yllätyksenä. Lääkitys tuntuu piristävän mieltä. Joulupöydässä eniten...
-
ja kesäloma Tämän kesän projekteja ovat olleet kissatarha ja parveke. Kissatarha toteutui jo alkukesästä ja eilen kohentui parveke. Aikamo...
Kyllä varmaan, jos ne vain pääsevät multakosketukseen, ja jos multa pysyy kosteana. Laukat itävät aika helposti. Mutta ei noissa vielä ole kypsiä siemeniä, vasta sitten kun siemenkodat ovat kuivuneet ja mustat siemenet karisevat niistä ulos.
VastaaPoistaJaa-has. Sitten täytyy vielä yrittää kypsytellä näitä :) Kiitos neuvosta!
PoistaÄlä huoli! Onni kaikilla, kukat joillakin :)
VastaaPoistaEn huoli :)
PoistaPuutarhurointi on kuten mikä tahansa taito, tekemällä oppii. Onneksi on asiantuntijoita näppiksen ulottuvilla :)
VastaaPoistaTotta! Tekemällä oppii ja onneksi on osaavia ystäviä siellä ruudun toisella puolen :)
PoistaHih, kohtalotoveri ilmoittautuu! Onnellisen onneton puutarhuri!
VastaaPoistaOnneksi ollaan kuitenkin onnellisia! :)
PoistaOnnea onnellisille, vaikka sanonta kuuluukin: "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään niin kovin tärkeää ole!" :)
VastaaPoistaKiitos, onnellisena on hyvä olla!
Poista