mietintöjä
En ole onneton, vaikka onneton puutarhuri olenkin.
Josko rapisuttelisin nämä ulos johonkin kukkapenkkiin, noinkohan lähtisivät?
Lukuvuorossa: Haahti, Taina Operaatio Onni, WSOY, 2004, ostos divarista. Tai tämä on kyllä jo luettu, mutta unohdettu raportoida.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ylioppilaskunnan laulajat
Helsingin tuomiokirkossa Tapaaminen Kluuvikadun Fazerilla, herkkuja, hieman kuplivaa. Pienellä porukalla Helsingin tuomiokirkossa Ylioppilas...

-
ja suurta surua Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantuma...
-
arkeen Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin , sain tietää, että saan lyhyen määräaikaise...
-
Hyvästit Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois. - Eeva Kilpi - Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Käv...
Kyllä varmaan, jos ne vain pääsevät multakosketukseen, ja jos multa pysyy kosteana. Laukat itävät aika helposti. Mutta ei noissa vielä ole kypsiä siemeniä, vasta sitten kun siemenkodat ovat kuivuneet ja mustat siemenet karisevat niistä ulos.
VastaaPoistaJaa-has. Sitten täytyy vielä yrittää kypsytellä näitä :) Kiitos neuvosta!
PoistaÄlä huoli! Onni kaikilla, kukat joillakin :)
VastaaPoistaEn huoli :)
PoistaPuutarhurointi on kuten mikä tahansa taito, tekemällä oppii. Onneksi on asiantuntijoita näppiksen ulottuvilla :)
VastaaPoistaTotta! Tekemällä oppii ja onneksi on osaavia ystäviä siellä ruudun toisella puolen :)
PoistaHih, kohtalotoveri ilmoittautuu! Onnellisen onneton puutarhuri!
VastaaPoistaOnneksi ollaan kuitenkin onnellisia! :)
PoistaOnnea onnellisille, vaikka sanonta kuuluukin: "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään niin kovin tärkeää ole!" :)
VastaaPoistaKiitos, onnellisena on hyvä olla!
Poista