työnhausta
Työnhaku käy työstä. Profiilien tekeminen eri rekrytointiyritysten rekistereihin, ansioluettelon päivittäminen ja hakemusten kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista. Kun tunti toisensa jälkeen käy tutkimassa eri kanavien työpaikkailmoituksia ja saa lähettämiinsä hakemuksiin ei kiitos -vastauksen kerta toisensa jälkeen, täytyy miettiä miten näitä pettymyksiä kestää. Minua on auttanut myönteinen elämänkatsomukseni sekä sinnikäs luonne.
Harvassa ovat olleet ne kerrat, kun rekrytointitilanteessa olen kokenut ja tuntenut, että ihminen on kohdannut ihmisen. Usein olen kokenut olevani pelkkää harmaata massaa. Epähenkilö. Pelkkä kasa paperia, jota kukaan ei ole vaivautunut lukemaan. Ainakaan muutamaa lausetta enemmän.
Olen työttymyysaikanani osallistunut myös eri rekrytointiyritysten tilaisuuksiin. Välillä niitä on jouduttu perumaan huonon osallistujamäärän vuoksi, välillä yleisönä on ollut oman yrityksen edustajia ja välillä tupa on ollut täysi. Olen kohdannut alansa ammattilaisia, ylimielisellä asenteella yleisöänsä lähestyviä luennoitsijoita sekä sitten niitä tähtiä. Eilen tapasin yhden tähden.
Nuori mies tuli yleisönsä eteen nöyrällä asenteella, yleisöä kunnioittaen, puhui tutkimuksista ja höysti niitä käytännönläheisin miellyttävin esimerkein. Koin pitkästä aikaa inspiroituvani. Olin onnekas kun kuulin tämän puheenvuoron. Erittäin onnekas.
Tilaisuuden jälkeinen kotimatka tuntui pitkältä, halusin päästä pian kotiin. Halusin lähettää positiivista palautetta luennoitsijalle, hänen edustamansa yrityksen toimitusjohtajalle sekä järjestäneen tahon henkilölle. Tällaista tunnetta minulle ei ole tullut pitkään aikaan. Tätä kaipasin. Bonuksena kaiken päälle voin kertoa, että yrityksen toimitusjohtaja vastasi palautteeseeni selvästi ilahtuneena vielä saman illan aikana.
Tästä on taas hyvä jatkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Finnhits!
Kulttuuritalolla Kulttuuritalo itsessään on jo kulttuuria ja näkemisen arvoinen paikka. Varsin laulettava oli Finnhits 50-v juhlakonsertti,...
-
Varpaat jäässä Auringon pilkahdukset tuovat lupauksen keväästä, mutta se on huijausta yhtä kaikki. Nyt on talvi, voiko sanoa, että jopa syd... -
Kuvamuistoja Äiti sai marraskuussa diagnoosin: altzheimer. Se ei tullut yllätyksenä. Lääkitys tuntuu piristävän mieltä. Joulupöydässä eniten... -
ja kesäloma Tämän kesän projekteja ovat olleet kissatarha ja parveke. Kissatarha toteutui jo alkukesästä ja eilen kohentui parveke. Aikamo...
Noita kokemuksia tarvitaan! Onnea jatkoon, toivottavasti saat päättää työnhakusi ihan pian!
VastaaPoistaNyt tällä työttömyyskaudella en itse ole vielä kovin ehtinyt ahdistua, mutta muutama vuosi sitten olin työttömänä toista vuotta. Silloin kaikista eniten tympäisi se, kun työhakemuksen lähettämiseen ei reagoitu mitenkään. Jo se automaattinen "hakemuksesi on vastaanotettu, kiitos!" -viesti on parempi kuin ei mitään. Kun tarpeeksi monta kertaa peräkkäin hakemuksiin ei vastattu mitään, alkoi epäilemään omaa olemassaoloaankin. Teki välillä mieli mennä pihalle huutamaan, jotta selviäisi kuuleeko kukaan!
Totta! Kaikistä ärsyttävintä ja turhauttavinta on se, ettei kuulu mitään!
PoistaVoi kun toivoisin, että saisit toiveittesi mukaista työtä. Sinusta saa kuvan, että työskentelisit innokkaasti ja luotettavasti. Kädet ristissä odotellaan.
VastaaPoistaUskon, että saamasi kuva on oikea!
PoistaIhanaa, välillä pilkahtaa valoa! Sitä tarvitaan, toivoa ja optimismia, innoitusta ja hetkittäistä hyvää mieltä, se kantaa pitkälle.
VastaaPoistaMinäkin toivon hirmuisesti, että saat työtä. Kunpa ne papereita lukevat ihmiset näkisivät, miten motivoituneen henkilön sinusta saisivat. Heidän tilanteensa on varmaan se, että ovat ylityöllistettyjä ja väsyneitä - niinhän se valitettavasti nyt tuntuu olevan lähes joka työpaikalla. Se varmaan vaikuttaa asenteeseen. Aika harva työntekijä saa tuntea olevansa arvostettu.
Minäkin epäilen, että rekrytoijat ovat täystyöllistettyjä ja niin tuntuu olevan moni muukin. Töitä on ja tekijät uuvutetaan työssään.
PoistaTsemppiä työnhakuun! Ei ole helppoa aina pettyä. Tuo näkymättömältä tuntuminen on ihan totta. Olisi ystävällistä lähettää se valitettavasti ei -kirje vielä ystävällisesti kirjoitettuna. Ei tuntuisi niin turhalta tuo yrittäminen.
VastaaPoistaKiitos! En ole vielä menettänyt toivoani.
PoistaOon miettinytkin miten oikein jaksat ja pärjäät. Työttömyys on tuttua itellenikin, ei ollut helppoa aikaa. Hienoo että välillä tulee jotain niin kivaa että siitä tykkää puhua blogissakin! Musta kans sulle kuuluu työpaikka ja hyvä sellainen kans. Oot niin napakka. Talous kun on uskontomme nykyään niin se ei vaan tee työllistymisestä helppoo.
VastaaPoistaKyllä mä periaatteessa pärjään ja jaksan oikein hyvin! Työmotivaatiota löytyis, vaan löytyisipä myös se työ johon energiansa suunnata.
PoistaEn osaa muuta sanoa kuin, että toivon todella sinun saavan mielekästä työtä ja vihdoin ahkera hakemisesi näin palkitaan.
VastaaPoistaKiitos! Toivon, että löytyisi pian.
PoistaSain tänään "Valitettavasti et tullut valituksi kyseiseen tehtävään" -viestin. Jäin miettimään tota fraasia. Se on niin tyhmä ja kulunut. No, en mä itsekään parempaa keksinyt ja positiivisesti ajatellen on hyvä, että ilmoittavat, ettei tarvi pitkään ihmetellä mikä on tilanne.
VastaaPoistaNiin, on se vaikeaa kertoa miksi joku ei tullut valituksi tehtävään! Tsemppiä myös sinne.
PoistaSamoissa sinnikkäissä hakemustunnelmissa olen kanssasi. Työsuhde päättyy joulukuun viimeiseen päivään. Periksi ei anneta! Pöljiähän ne työnantajat ovat, jos eivät näin motivoituneita ja osaavia naisia töihin ota. :D
VastaaPoistaNiin, motivoituneita naisia parhaassa iässä! Luulisi kelpaavan.
Poista♥
VastaaPoistaVOIMIA!
♥
Kiitos :)
PoistaOlet ihailtavan sinnikäs. Kiva, että välillä tulee inspiroivia ja voimaannuttavia kokemuksia. Työttömyys vie hurjasti voimia ja syö itsetuntoa. Monesti hakemuksiin ei kuulemma vastata edes "ei kiitos", ei vastata mitään. Se on minusta jo hyvien tapojen vastaista. Toivon sydämestäni, että sinnikkyytesi palkitaan ja löydät mukavan työn.
VastaaPoistaKiitos! Sinnikäs pitää olla. Ilman sinnikkyyttä ei kyllä tulisi mistään mitään.
PoistaTsemppiä ja sinnikkyyttä!
VastaaPoistaVoih. Tiedän todellakin, miltä sinusta välillä tuntuu. Olin muutama vuosi sitten työttömänä 9 kuukautta, ja lähetin tukuttain hakemuksia, kävin haastatteluissa ja rekrytilaisuuksissa. Lannistavaa ja yksinäistä puuhaa. Aloitin jo lähihoitajaopinnot, kunnes työnhaussa viimein tärppäsi. Yritä jaksaa. Älä luovuta. Uskon, että sinnikkyytesi vielä palkitaan!
VastaaPoista