vaan sitten kuitenkin
Ei pitäisi koskaan sanoa ei ikinä. Aina siihen sanontaan sortuu ja aina sitä joutuu tunnustamaan itselleen, että kyllä sitä sitten kuitenkin. Minunkaan ei ikinä pitänyt ostaa joulukukkia, joissa on hileitä.
Viime viikonloppuna ostin.
Lukuvuorossa: Ismo Kajander, Anna Kortelainen Pariisin tuoksu, Musta Taide 2009, hankinta kirppikseltä (luettu jo).
Lukuvuorossa: Morton Kate Kaukaiset hetket, Bazar, 2015, ostettu uutena kirjakaupasta. Morton fanin vain pitää sijoittaa näihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tehtävälistoista
toimeenpanoon Olen siirtynyt elektronisesta kalenterista takaisin paperikalenteriin. Sen sivuille merkitsen tehtävälistoja ja muistilistoja ...
-
Varpaat jäässä Auringon pilkahdukset tuovat lupauksen keväästä, mutta se on huijausta yhtä kaikki. Nyt on talvi, voiko sanoa, että jopa syd...
-
Kuvamuistoja Äiti sai marraskuussa diagnoosin: altzheimer. Se ei tullut yllätyksenä. Lääkitys tuntuu piristävän mieltä. Joulupöydässä eniten...
-
Loma ja arki Arki on aikataulutettua, työtä ja arkiaskareita. Se on välillä minuuttiaikatauluja ja usein jatkuvaa suorittamista. Arki on m...
never say never
VastaaPoistaJust niin!
PoistaMut tuo onkin joku havu :)
VastaaPoistaNo niin onkin! Huh. Melkein siis meinasin!
PoistaHitto kun ne tuuppaa noita hileitä joka paikkaan :/
VastaaPoistaMinen nimittäin tykkää yhtään. Ja taannoin kun valkkasin paria yrttystä kotiin, niin ei e n s i m m ä i s t ä k ä ä n koko puljussa ilam hileitä.
Olen ollut kanssasi täysin samaa mieltä, tähän jouluun asti!
PoistaMinä en ikinä osta joulukukkaa hileillä - vaan saas nähdä...
VastaaPoistaEn minäkään, ennen tätä.
Poista