vaan sitten kuitenkin
Ei pitäisi koskaan sanoa ei ikinä. Aina siihen sanontaan sortuu ja aina sitä joutuu tunnustamaan itselleen, että kyllä sitä sitten kuitenkin. Minunkaan ei ikinä pitänyt ostaa joulukukkia, joissa on hileitä.
Viime viikonloppuna ostin.
Lukuvuorossa: Ismo Kajander, Anna Kortelainen Pariisin tuoksu, Musta Taide 2009, hankinta kirppikseltä (luettu jo).
Lukuvuorossa: Morton Kate Kaukaiset hetket, Bazar, 2015, ostettu uutena kirjakaupasta. Morton fanin vain pitää sijoittaa näihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Valo herättää talviunesta
Pakkanen puree poskia Ja mieli on jo menossa kovaa vauhtia kevättä kohden. Vaan kun nyt vain osaisi pitää mielen tässä hetkessä ja nautti...
-
kovaa vauhtia Pihlajanmarjat punastuvat ja lämpimälläkin säällä on kaiken lämmön takana tuntuvaa kylmyyttä. Vaikka syksy on yksi lempivuode...
-
Metalligrafiikkaa Taannoisen teatterikäynnin etkoilla ystäväni kertoi aloittamastaan metalligrafiikan kurssista ja kuinka ollakaan, löysin i...
-
Tuli tarpeeseen Tuntui todella, että pääsiäisen vapaat tulivat tarpeeseen. Muutama työjuttu toki tuli viestinä vastaan, mutta niihin ei kaua...
never say never
VastaaPoistaJust niin!
PoistaMut tuo onkin joku havu :)
VastaaPoistaNo niin onkin! Huh. Melkein siis meinasin!
PoistaHitto kun ne tuuppaa noita hileitä joka paikkaan :/
VastaaPoistaMinen nimittäin tykkää yhtään. Ja taannoin kun valkkasin paria yrttystä kotiin, niin ei e n s i m m ä i s t ä k ä ä n koko puljussa ilam hileitä.
Olen ollut kanssasi täysin samaa mieltä, tähän jouluun asti!
PoistaMinä en ikinä osta joulukukkaa hileillä - vaan saas nähdä...
VastaaPoistaEn minäkään, ennen tätä.
Poista