Minä olen äärimmäisen huono varamaan asioita, hammaslääkäriaikaa, elokuvalippuja, teatterilippuja. Ihan mitä vaan, vaikka tekeminen olisi kivaakin. Onneksi on ystävä, jolle varaaminen ei ole ongelma.
Onneksi niin, sillä muuten en olisi päässyt näkemään Kristiina Halkolaa Maagisen ajattelun ajassa.
Joan Didionin kirja minulla oli matkalukemisenani työmatkalla, enkä päässyt siihen oikein sisään. Vasta eilisen esityksen jälkeen ymmärrän myös kirjaa. Näin sen pitikin mennä. Kristiina Halkolan esitys oli riemukas, surullinen, liikuttava, koskettava ja upea. Onneksi näin tämän.
Seuraavat kolme teatteria on jo varattuna. Syksyllä vuorossa Sumu, Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja, sekä Komisario Palmu. Olen tyytyväinen.
Meillä onneksi tytär on se aktiivinen osapuoli noissa lippujen tilaamisissa. Ensi lauantaina olisi tarkoitus taas ajaa Oopperatalolle katsomaan balettia..:)
VastaaPoistaOi kuinka hienoa! Minä haluaisin, että joku houkuttelisi minut Musiikkitalolle. Siellä en ole vielä koskaan käynyt.
PoistaOoo - mistä tuollaisia ystäviä saa?
VastaaPoistaEurooppalaiskissayhdistyksestä :D
PoistaNoniin, täytyypä olla yhteyksissä teatteriystävääni. Kiitos kipinästä.
VastaaPoistaOle hyvä!
PoistaTykkään myös teatterista ja konserteista. Liput on ostettu kesän Folk-viikonlopulle ja syksyksi Komisario Palmuun ja joulukuulle Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas-balettiin. Odotan myös Hurja Ruutin joulusirkusta, jossa viime joulun alla olin ensi kertaa ja tykästyin kovin.
VastaaPoistaMinä olen kerran käynyt Hurja Ruutin joulusirkuksessa! Täytyykin pitää mielessä :)
PoistaMulla nämä kaatuu usein siihen, että liput pitää varata kuukausia etukäteen. Olen sen verran impulsiivinen ihminen, että kuukausi on melkein maksimi aika suunnitella mitään teatteri-iltaa ja sitten yleensä ei enää saa lippuja niihin mieleisiin esityksiin.
VastaaPoistaVaikka minäkin tietyissä määrin itseni impulsiiviseksi tunnistan, jostain syystä tällaisia voin kyllä suunnitella pitkällekin etukäteen.
PoistaMinäkin olennykyään huono varaaja, nuorempana sain paremmin aikaiseksi. Mutta rakastan teatteri Jurkkaa, intiimimpää tilaa saa hakea - näyttelijä tulee todella iholle ja jokaisen aistittavaksi.
VastaaPoistaTämä oli ensikokemus Teatteri Jurkasta ja pidin kovasti. Todella intiimi tila, esitys ja tunne!
PoistaOi, miten ihana kuulla. Olen itsekin suuri teatterin ystävä. Käyn vuoden aikana katsomassa lähes 10 esitystä. Onneksi asun Tampereella, täällä riittää katsottavaa. Komisario Palmukin olisi kyllä kiva nähdä :)
VastaaPoistaEhkä minäkin pääsen vielä lähelle kymmentä!
PoistaMinulla sama vika. Jonkun toisen pitää ehdottaa, varata, viedä...
VastaaPoistaNyt sinulla on varauksia jo syksyllekin, onpas hienoa.
Mukavaa ohjelmaa tiedossa!
PoistaMaagisen ajattelun aika oli erittäin positiivinen yllätys. Jurkan huoneteatteri tilana on kutkuttava, näyttelijä on todella paljaana metrin parin päässä yleisöstä. Halkolan karisma kantoi läpi esityksen. Nyt täytyy lukea Didionin kirja. Netistä löytyy paljo tietoa Didionista ja hänen perheestään, ja jo se antaa uuden näkökulman monologin tuottamiin fiiliksiin.
VastaaPoistaPoistuimme sen verran myöhään, että törmäsimme Halkolaan, kun tupsahdimme ulos Jurkasta. Oli pakko mennä kiittämään kädestä pitäen. Ei niin diskreettiä, mutta spontaania!
Spontanius on hyvä asia! Minä olin nyt tässä teatterissa ensimmäistä kertaa, mutten viimeistää. Lippu on varattu jo marraskuulle.
Poista