maanantai 1. toukokuuta 2017

No niin.

Minusta. 

Tämä on henkilökohtainen blogini. Vaikeistakin tapahtumista huolimatta, kuten esimerkiksi isäni kuolema, olen halunnut pitää tämän suhteellisen kepeänä enkä ole halunnut suuremmin avautua. Tänään ajattelin tehdä poikkeuksen. 

Minä olen nykyään kiukkuinen akka, itkeskelen töissä ja välillä jo sinne ajaessani. Heräilen öisin, enkä saa unta. Suutun ja tiuskin ja päivä päivältä pidän itsestäni vähemmän. Syön suklaata ja makeaa välillä kuin viimeistä päivää, en edes maista mitä syön. Ihoni on kuiva ja minä hädin tuskin jaksan pestä hampaani aamuin illoin, ihon hoitamisesta puhumattakaan. Välillä heittäydyn marttyyriksi ja koen, että kuoppa tiessäkin on minun harmikseni siihen talven aikana tullut. Kiroilen kanssa-autoilijoille ääneen pienimmästäkin asiasta. Asioihin tarttuminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. 



Eilen annoin tämän kaiken tulla ulos ja sanoin asiat ääneen ystävälleni. Sitten sen ehkä itsekin ymmärsin. Minulla on vaihdevuodet. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, olen viisikymmentäyksi vuotias. Silti asian sanominen ääneen teki se todelliseksi. Minulla todellakin on vaihdevuodet. Huh, mikä helpotus. Hormoonitasapaino heittää volttia ja minä siinä samassa heilahtelen tunteitteni ja mielialojeni mukana. Mutta, tähänpä on saatavilla apua. Hah! Sain vinkin hyvästä gynekologista ja lueskelin vaihdevuosista. Minulla on kaikki oireet, siis ihan kaikki. Varasin ajan.

En ajatellut tästä mitään vaihdevuosiblogia tehdä, mutta saattaa olla, että asiasta toisenkin kerran täällä avaudun. Hei, minulla on vaihdevuodet!

16 kommenttia:

  1. Voi rakas!
    Ymmärrän sinua. Samma här!
    Helpottaa kun tietää mistä moodit johtuu.
    Mutta on se kauheeta kun kuvottaa, heikottaa, sydän hakkaa, pakkaa hiki pintaan, pakko mennä suihkuunja lepäämään. Saatikka sitten mielen ailahtelut 😗
    Tää on nyt henkilökohtaista julkisessa blogissa, mutta kerron kuitenkin; gyne totesi syksyllä ultran jälkeen että toinen munasarja tyhjä munasoluista ja toisessa vielä muutama jäljellä.
    No, sillä mennään.
    Halaus 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, kiukuttelu on kadonnut (ainakin toistaiseksi) kun ymmärsin mistä kyse. Pää ei olekaan menossa sekaisin. Tsemppiä sinne ja iso halaus.

      Poista
  2. Hyvä että varasit ajan. Minä pääsin mielestäni varsin vähällä, melkein huomaamatta. No, gynekologi tarjosi vaihdevuosipillereitä, ennen kuin varsinaisesti huomasin mitään suurempaa. Toisaalta, olen lopettanut pillerit jo aikoja sitten, mutta nukkumishäiriöitä minulla on vieläkin niin paljon, että kävin juuri lääkärille valittamassa. Sain hyvän lääkkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sait apua nukkumiseen. Nukkuminen on tärkeää.

      Poista
  3. Gyneltä löytyy varmasti sopivat eväät, joilla olo paranee.
    Minä olen päässyt tosi helpolla eikä ole tarvinnut turvautua lääkitykseen ainakaan vielä. Olen ilmeisesti jonkinlainen kummajainen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummajaisia olette, äitini ja sinä :D Äitini aina kehuskelee kuinka helpot vaihdevuodet hänellä olivat. Että mitä siitä omenasta ja puusta sanottiinkaan?

      Poista
  4. no hei! siltähän tuo jotenkin kuulostaa, vaikka en vielä niin hyvin asiaa tunnekaan - mutta varmaan hyvin pian kyllä. tuo kuvailu ei yhtään kuulosta sinulta, ei niin yhtään. joten upeaa, että sille löytyi selitys. tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo pelkkä selityksen löytyminen on auttanut! Hip hip hurraa!

      Poista
  5. Onneksi vaihdevuosiin löytyy voiteita, geelejä ja pillereitäkin (luulen). Itse olen käyttänyt geeliä toista kymmentä vuotta ja olo on hyvä. Onko kilpirauhasesi testattu? Oireet sopivat myös kilpparin vajaatoimintaan, kokemuksesta tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpirauhanen on testattu ja verikokeissa käyn joka vuosi, eli vajaatoiminta diagnosoitu noin 10 vuotta sitten.

      Poista
  6. Niin tutulta kuullostaa vuodatuksesi..:) Sanoin ystävälle, että olen aina kuvitellut, että minusta tulee vanha mukava täti-ihminen, joka on suvaitsevainen, eikä pienistä valita, mutta nyt välillä tuntuu, että minusta tulee kärttyinen vanha akka..:D No onneksi tämäkin vaihe menee ohi, kuten murroikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tämä taitaakin olla kukkahattutätien murrosikä!

      Poista
  7. Miten mä en tuota tajunnut. Höh. No mutta hei, estrogeenipillerit auttaa! tai mitä geelejä niitä nykyisin on, en edes tiedä. Minä napsin pilleri kerrallaan, ja melko paljon auttoivat heti alkuunsa öiden kulkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä minäkään. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa aina.