Kävelyllä

Porvoossa

Aamulla hyvissä ajoin, viikonlopuksi hyvissä ajoin, lähdin Porvooseen. Ilman aamukahvia ja aamiaista kuten yleensä. Kun minua odotetaan, on minulla yleensä voileivät perillä valmiina ja kahvi tippunut. Äiti hemmottelee.

Minä hemmottelin äitiäni pesemällä keittiön ikkunan ja sen kaikki välit. Verhoja ei kuulemma vielä talvisemmiksi sopinut keittiöön vaihtaa, eikä käytävämattoja. Ne vaihdetaan vasta kun kissat ovat syksyn kyläilyreissunsa sinne tehneet.

Lähdimme kirpputorille, tällä kerralla kävimme vain yhdellä. Äiti löysi kauan etsimänsä tikkitakin, minä löysin kolme kirjaa ja lapaset. Äiti maksoi. Sieltä ajelimme hautausmaalle, parkkeerasimme pisimmälle mahdolliselle parkkipaikalle ja kävelimme isän haudalle. Aurinko paistoi ja valo hemmotteli. Taivas sinisenä, puut keltaisina ja punaisina. Syksyn väreissä.

Kävimme ostamassa valkoisen kimpun ystäväni isän muistolle. Liikutukseltani en löytänyt sanoja. Vuosi sitten oli toisin päin.

Muuttolinnut kaakattavat, parvekkeen ovi on auki ja varpaita palelee. Radiossa menee ohjelma tv-sarjojen musiikista. Kissa tuli viereeni. Minulla on nälkä, jääkaapissa vielä eilisen illallisen rippeitä.

Hyvä viikonloppu. Erinomainen viikonloppu.