Elämäni Biisi

Musiikkitalolla tiistaina 15.10.

Olin onnekas, kun minulle tarjottiin kahta lippua seuraavalle illalle Musiikkitalolle. Siellä oli Elämäni Biisi -ohjelman erikoisjakson nauhoitukset yhdessä Radion Sinfoniaorkesterin kanssa. Normaalistihan nämä ovat suoria lähetyksiä, mutta tämä nauhoitettiin. Ymmärrettävästi, sillä RSO vaihtoi välillä myös soittimia. 

Erinomaiset paikat ja tosi mukava kokemus. Liput olivat löytyneet RSO:n kotisivujen kautta. Ehkä on pakko katsoa tämä erikoisjakso myös telkkarista, taisi tulla ulos loppiaisena. 

Pimenee, pimenee

 Kellot siirtyivät talviaikaan

Tässä kohdin vuotta ja varsinkin näiden aurinkoisten päivien ansiosta jaksaa myös iltoihin hiipivää pimeyttä. Talviaikaan siirtymisen jälkeen sitä pimeyden määrää jaksaa kyllä taas hämmästellä. Toisaalta noin kahdessa viikossa tilanne olisi kuitenkin ihan sama. 

Kotiin on viritetty pieniä valopisteitä, kattovaloja käytetään harvoin. Viherkasveja on siirretty lähemmäs ikkunoita ja puutarhan patiota on lakaistu lehdistä. Lehdet päätyivät kukkapenkkeihin luonnonmukaiseksi lannoitteeksi ja ne toivottavasti tuovat suojaa myös hyönteisille. Jotta haravan voi jättää rauhassa talviteloille kannattaa käydä tutustumassa SEY Suomen Eläinsuojelun tekstiin aiheesta, sen löydät ainakin haulla SEY ja haravointi facebookista. 

A.K.A (Toiselta nimeltään)

 Teatteri Jurkassa

Hyvä tapa viettää lauantaipäivää on käydä teattereiden päivänäytöksissä. Viime lauantaina tein sen ystävien kanssa Teatteri Jurkassa. Nyt teatteriagenttiystäväni haaviin oli tarttunut Suomen Kulttuurirahaston Maailma näyttämölle -hankkeen näytelmä. Näytelmän on kirjoittanut argentiinalainen Daniel J. Meyer. Aiheensa puolesta se olisi voitu kirjoittaa monessa maassa. 

Näytelmä oli monologi. Katsojat piti taitavasti otteessaan yli tunnin ajan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva lahjakas Carlos Orjuela. Esitys oli huikea ja kävin sen aikana läpi monia tunteita, lopussa pidättelin kyyneleitä. Monologia kuvailtiin teatterin sivuilla ravisuttavaksi ja sitä se oli. 

Syksyn esityksiin näyttäisi olevan vielä lippuja saatavilla ja se on kyllä suorastaan ihme! 

Aleksanterin teatteri: Rottien Pyhimys

Viime torstaina

Ystäväni houkutteli minut Aleksanterin teatteriin ja viime torstaina kävimme katsomassa Rottien Pyhimyksen. Teos pohjautuu Anneli Kannon kirjaan ja on myös hänen käsikirjoittamansa. Sävellykset ovat Jukka Nykäsen ja ohjaus Reetta Ristimäen. 

Teos on nähty ensin musiikkiteatteri Kapsäkissä ja vaikka tätä kiehtovaa tarinaa ei nähdä nyt enää tänä syksynä Aleksanterin teatterissa, kerrottiin teatterin sivuilla, että musikaali palaa ohjelmistoon ensi keväänä 21.2. - 12.4. Kannattaa käydä katsomassa,  sanon minä. 

Kirja on ollut lukupinossa kotona jo pitkään, mutta jostain syystä en ole siihen vielä tarttunut. Tämä musikaali sai innostumaan tarttumaan kirjaan ja syventämään tarinaa. Aikaisemmin olen nähnyt Anneli Kannon Veriruusut teatteriesityksen kun se oli nähtävillä Yle Areenassa. Aluksi ajattelin miten teatteriesitystä voi katsoa läppärinruudulta, mutta nopeasti se unohtui kun tarina ja taitavat näyttelijät veivät mennessään. 

Rottien Pyhimys oli monitahoinen musikaali ja pidin siitä kovasti. Esitys oli väliaikoineen 2 h ja 20 minuuttia ja tuntui, että se kului yhdessä hujauksessa.

Teatterilta pois kävellessämme oli lokakuinen ilma lämmin (+12 astetta) ja tuntui kuin olisi ollut muualla kuin Suomessa. 

Päiväkävelyllä

Seurasaaressa

Avustin ystävääni opiskelutehtävässä ja päädyimme sen johdosta päiväkävelylle Seurasaareen. Päivä oli pilvinen, aurinko pilkahteli välillä ja taivas oli osittain dramaattisen tumma. Vältyimme kuitenkin sateelta ja hyvä niin, kun matkassa oli mukana myös kamerani. Rakas, jota ulkoilutan nykyään liian harvoin. 

Vaikka tämä lämmin syksy ahdistaa hieman, niin toki siitä pitäisi osata myös nauttia. Syksyn värit hivelevät silmää ja tarjoavat parastaan. 

Kaunista, niin kaunista

 Kreetta Järvenpää 

Kävin aikaisemmin viikolla hoitamassa muutaman asian Helsingissä Kauppakeskus Kaaressa. Auton ajoin totuttuun tapaan kattoparkkiin ja sisälle mennessäni huomasin toisen kerroksen Finnfoto galleriassa Kreetta Järvenpään näyttelyn. 

Aikanani olen tutustunut hänen töihinsä paperikauppa Putingin ihanan postikorttivalikoiman kautta ja ihastunut ikihyväksi. Taiteilija sekä kokoaa kukka-asetelmat että kuvaa ne itse. En huomannut, että olisi ollut valokuvauskieltoa, joten nappasin muutaman kuvan. 

Teokset olivat myynnissä ja niitä voi ostaa myös taiteilijan kotisivujen kautta. Instagram-sivut löytyvät myös ja ne löytyvät @kreettakreetta tilin alta. 

Nämä ovat kaikki ihan mielettömän upeita ja todella vaikea ymmärtää, että teoksissa olevat kukat ovat oikeita! Kannattaa poiketa katsomaan näitä töitä, mikäli vain matkanvarrelle osuu. Omat kännykkäräpsyt eivät todellakaan tee oikeutta.