Kuvia kesäretkeltä

Valokuvia

Sadetta odotellessa on hyvä laittaa muutama kuva muistiin viime viikonlopun perinteiseltä kesäretkeltä. Ruoka oli maistuvaa, seura iloista ja hyvää. Retken ajankohta muotoutui neljän talouden aikataulujen yhteensovittamisesta sekä pionien kukinnan mukaan.

Kamalan montaa parempaa tapaa viettää kesäpäivää en tiedäkään kuin ystävien seurassa, kamera kädessä, hyvän ruuan ja kissojen ympäröimänä.

Kesäretki

Lomaviikolla

Ehdin minä lomaviikolla tehdä perinteisen kesäretkenkin. Autoon kaksi ystävää ja koira. Sitten nokka kohti länsi-Suomea. Kahvit ja kierros Kasvihuoneilmiössä ja sitten kohteeseen. Kohteessa meitä odottivan muiden muassa kissani Namun emo  Rauha sekä kissojeni Namun ja Sulon mummu, Noomin isomummu. Kovin ilahtuivat vierailustamme ja hämmästelivät myös, varsinkin Rauha.

Minun tomaattini. 

Minun tomaattini.

Päivä olo tuulinen, kylmä, mutta aurinkoinen. Muutama kasvi vaihtoi omistajaa, eikä kukaan kiittänyt. Kasvavat sitten varmasti. Kasvihuoneesta löytyi Porin Matin lämmöstä minun tomaattini. Omani onnistuin tappamaan, mutta Paulalle viemäni kukoistavat. Saa nähdä tuleeko niistä mitään näin kylmänä kesänä.

Laitetaan tänne nyt muistiin sellainenkin asia, että isäni hautakivi on saanut vihdoin kaiverruksen ja kultauksen.

Kesäretki

Suvilystipaikkaan

Eräänä aurinkoisena päivänä ystäväni Tellis, Naukulassa ajoittain seikkaileva Puolu-täti sekä minä hyppäsimme autoon ja köröttelimme ystävämme Paulan Suvilystipaikkaan. Pysähdyimme puolessa välissä kahvilla Kasvihuoneilmiössä, paikassa jonne aina suunnittelen tekeväni oman retkensä ja tutkivani koko tarjonnan ihan suurennuslasin kanssa. 

Kasvihuoneilmiö on siitä mukava paikka, että myös Puolu-täti pääsi sisälle ja katsomaan pupujakin. Valkoisen pupun kanssa sanoivat ihan nenäpäivää. 

Pihakierros kauniissa maisemissa, maistuva lounas ja leppoisaa höpöttelyä. Oiva kesäpäivä. Bonuksena vierailu upeassa paikallisessa yksityspuutarhassa.

Kissojeni Sulon ja Namun mummu, Ruska (Pinkkitassun Bette) 

Kissani Namun emo, Rauha (Pinkkitassun Edina)

Tästä kesäpäiväretkestä on tullut jo ihan perinne. Perinteeksi ovat muodostuneet myös matkan aikana autossa lausutut kommentit: 

"Nyt et kyllä enää yhtään kuuntele tuota ämmää", lausahti Tellis auton navigaattorista kun olimme ajanneet harhaan. Syy tosin ei ollut navigaattorin vaan minun kun en ajanut niin kuin minua ystävällisesti opastettiin. 

"Tästä mun autosta kuuluu kummallinen ääni. Sellainen fläp, fläp, fläp", sanoin minä enkä ymmärtänyt että se oli Puolu-täti kun takapenkillä läähätti. 

Nähtävyyksillä

Kattohaikarat 

On ollut hyvä juhannus. Huipennuksensa juhannus sai tänään, kun vierailimme pienellä joukolla Koski TL:ssä mm katsomassa kattohaikaran pesimäpuuhia. Onneksi muistin ottaa mukaan pidemmän putken kameraani ja pääsin kaukaakin suhteellisen lähelle häiritsemättä pesimäpuuhia.

Pesässä on poikasia ainakin yksi. Ehkä useampia. Oli huikean upea lintu ja pesä vallan eksoottinen. Asiasta on juhannuksena uutisoinut useampikin sanomalehti.

Kiitos mukavasta päivästä emännälle Paulalle & koko muulle seurueelle!