Viimeisellä matkalla

Merihautajaiset 

Eilen, kello 10:00, lähti pieni seurue saattelemaan ystäväämme Annaa viimeiselle matkalleen. Tapasimme Hakaniemen rannassa koko ajan ajatuksissamme tieto lähestyvästä myrskystä ja voimistuvasta tuulesta. Alunperin oli rajaksi sanottu 7 m/s. Lähdimme matkaan ja päästyämme Kustaanmiekasta huomasimme, että meri oli täynnä vaahtopäitä ja mainingit melkoiset. 

Matkaa ei kuitenkaan keskeytetty ja pääsimme hautaustoimiston veneellä, hyvän kipparin ohjauksella,  määränpäähämme, Harmajan majakan lähellä oleville Aabrahamin luodoille. 

Lat: 60 07, 286 '

Lon: 24 57, 743'

 Annan tuhkat siroteltiin mereen. Perään lähti kukkia, kukanterälehtiä ja pieni vihreä kivi, mikä oli poimittu toiselta puolelta maailmaa silloin, kun tieto Annan kuolemasta saavutti. 

Kotimatkalla tuuli puhalsi suoraan takaa. Minä näin Annan valkoisissa kesävaatteissaan ikuistamassa meitä saattajia puhelin kädessään vaakatasossa pikkurillit kauniisti ylöspäin osoittaen. Olisi varmasti Anna ollut kovin hämmästynyt nähdessään meidät ja miehistön maskit päällä saattomatkalla. 

Tuulta etelästä 13 m/s. 

Pienet juhlat

ystävien kesken

Kokoonnumme säännöllisen epäsäännöllisesti, vuoroin kunkin luona. Syömme niin että napa rutisee. Puhumme kissoista, elämästä ja kaikesta niiden ympärillä. Eilen täällä.  Tänään sain herätä lauantaiaamuun virkeänä ja mennä tiskaamaan kippoja ja kappoja käsin. Se on minusta parasta lauantaiaamuissa, kun on jo tehnyt jotain mukavaa ja viikonloppu on silti vasta edessä.

Seuraavat treffit on jo sovittu ja hyvä niin. Ystävien kanssa vietetty aika on parasta aikaa.

Rut Bryk - auki enää tämän viikonlopun

Kaksi kertaa

Olen nyt käynyt katsomassa Rut Brykin näyttelyn EMMAssa kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla olen häikäistynyt. Väreistä, taidokkuudesta, näkemyksestä sekä tuotteliaisuudesta. Eikä tämä jää tähän, vaikka näyttely on auki enää tämän viikonlopun.

Näitä värejä on mahdoton toistaa. Työt vetävät minut sanattomaksi.

Kiitos mukavasta vierailusta Pepi! 

Lukuvuorossa: Björk Samuel, Minä matkustan yksin, Otava 2016, omasta kirjastosta. Ihan huippu dekkari! 

PS. Lukemista en ole unohtanut, mutta lukemiseni olen unohtanut. Sen verran sumussa on tämä kesä eletty.

Kesäretki

Suvilystipaikkaan

Eräänä aurinkoisena päivänä ystäväni Tellis, Naukulassa ajoittain seikkaileva Puolu-täti sekä minä hyppäsimme autoon ja köröttelimme ystävämme Paulan Suvilystipaikkaan. Pysähdyimme puolessa välissä kahvilla Kasvihuoneilmiössä, paikassa jonne aina suunnittelen tekeväni oman retkensä ja tutkivani koko tarjonnan ihan suurennuslasin kanssa. 

Kasvihuoneilmiö on siitä mukava paikka, että myös Puolu-täti pääsi sisälle ja katsomaan pupujakin. Valkoisen pupun kanssa sanoivat ihan nenäpäivää. 

Pihakierros kauniissa maisemissa, maistuva lounas ja leppoisaa höpöttelyä. Oiva kesäpäivä. Bonuksena vierailu upeassa paikallisessa yksityspuutarhassa.

Kissojeni Sulon ja Namun mummu, Ruska (Pinkkitassun Bette) 

Kissani Namun emo, Rauha (Pinkkitassun Edina)

Tästä kesäpäiväretkestä on tullut jo ihan perinne. Perinteeksi ovat muodostuneet myös matkan aikana autossa lausutut kommentit: 

"Nyt et kyllä enää yhtään kuuntele tuota ämmää", lausahti Tellis auton navigaattorista kun olimme ajanneet harhaan. Syy tosin ei ollut navigaattorin vaan minun kun en ajanut niin kuin minua ystävällisesti opastettiin. 

"Tästä mun autosta kuuluu kummallinen ääni. Sellainen fläp, fläp, fläp", sanoin minä enkä ymmärtänyt että se oli Puolu-täti kun takapenkillä läähätti. 

Niin, siitä matosta

Pepiltä

Se oli vasta helmikuuta, kun ajelin Tampereelle hakemaan ostamaani mattoa. Lupasin ottaa kuvia miltä olohuoneessa nyt näyttää. Tähän sitten sopisi liuta niitä vanhoja sananlaskuja, kuten parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja olikohan niitä muitakin?

Tässäkin kuvassa vilahtaa vasemmalla Sulo-kissan häntä, lampunvarjostin on vinossa ja taitaa olla itse kuvakin. Vaan mattoa minä rakastan. Päivä päivältä enemmän. Ihan nappi ostos! Kissankarvatkin lähtevät siitä erinomaisesti.

Kissakortteja

kehyksissä

Keittiön kuvakokoelma on muuttunut jouluisemmaksi. Neljä kuvan postikorttia olen tilannut aikanani Keijumökistä ja mukaan on tullut myös yksi kakkupalaa tarjoileva kissa. Sen olen ostanut joskus Englannista.

Minua nämä Linda Peltolan kissakortit viehättävät kovasti. Tuovat hyvän mielen. Lindan töihin voi käydä tutustumassa Keijumökki-nettikaupassa ja hänen ihanaa kotiansa ja Mimma-kissaa pääsee ihastelemaan Romppalan blogissa.

Eikä tämä ole mikään maksettu mainos, vaan aito henkilökohtainen suositus.

Aakkoset

Elämäni aakkoset

En minä unohda (yleensä), mutta joskus voin olla asioissa hidas. Kuten nyt tämänkin kanssa. Häivähdys Purppuraa -blogissa kirjattiin elämän aakkoset jo huhtikuussa. Minä tartun asiaan nyt. Tässä ne ovat, elämäni aakkoset:

A = Aamu. Minä nautin aamuista ja haluaisin olla enemmän aamuvirkku kuin itseasiassa olenkaan. Aamiainen. Rauhallisen päivän nautinnollinen aloitus.

B = Blogi, bloggaus. Ei kai tarvitse selittää.
C = Cat. No, okei. Tämä on vähän fuskua kun on myös k:ssa.
D = Downton Abbey tv-sarja.
E = Englanti. Kieli, kulttuuri, maa, maisemat, hyvät ja realistiset tv-sarjat ja kirjat, astiat.
F = Fiskars, sekä sakset ja muut tarvikkeet, että koko kylä.
G = Gilles eli Sulo Naukula.
H = Helmi, Helsinki.
I = Ihmiset.
J = Jooga. Alkoi taas ja kyllä sitä onkin kankea kesän jäljiltä. Myös joulu.
K =Kissat, kirjat, koti, kaupungit. Huh, tännepä tuli ihan ruuhkaa. Lisääkin tulisi, mutta jätetään nyt tähän.
L = Lahjojen hankkiminen. Siitä minä pidän, varsinkin silloin kun on keksinyt hyvän idean tai nähnyt jotain lahjan saajalle täydellisesti sopivaa. Lahjan saaja voi toki olla erimieltä!
M = Mielenrauha.
N = Nauru. Pidentää ikää ja tekee hyvää. Naukula, se blogi josta aloitin.
O = Onni. Onnellisuus. Onni-kissa(t) ja elämisen onni.
P = Porvoo, perhe.
Q = Queen ja varsinkin Bohemian Rapsody.
R = Ruoka.
S = Sade, saaristo. Yhdessä ja erikseen.

T = Tarinat, taulut, Tove J., tietokone.
U = Urheilu, minä olen aikamoinen penkkiurheilija.
V = Valo, valokuvat, vuodenajat.
W = Wilma. Edesmennyt kissani.

X = X-factor. Minä pidän siitä kun joku yllättää ja onnistuu. Osaa jotain täydellisesti. Siksi katson joskus youtubesta näitä pätkiä onnistumisista. Vähän salainen harrastus tämä. Hys hys siis.
Y = Ystävät. Tietenkin.
Z = Zoo, minä pidän eläintarhoista, vaikka ne vähän ristiriitaisia ovatkin. Pidän ainakin silloin, kun ne ovat hyvin hoidettuja ja eläimillä on tilaa ja virikkeitä.
Å = Åbo. Ihan oikeasti tykkään, enkä kyllä tähän kohtaan muuta keksisikään. Paitsi ehkä sen norjalaisen naiskirjailijan Åsne Seierstadtin, joka kirjoitti mm Kabulin Kirjakauppiaan.
Ä = Äiti.
Ö = Östermalm. Kaunis kaupunginosa Tukholmassa.

Tätä postausta tekiessäni, aiheeseen oli tarttunut myös Lady of the Mess. Vaikea oli miettiä, mutta kiva näitä on lukea. Tarttuisikohan joku haasteeseen?

PS: Tunnisteita merkitessäni huomasin, että minähän olisin voinut luntata vastaukset sieltä :)

Uskomuksia

minusta

Ihmisillä on kummallisia uskomuksia itsestään. Niin myös minulla. Yhden jopa tunnistan uskomuksiksi ja ymmärrän myös mistä se johtuu. Onko se sitten tiedostettu uskomus? Voiko sellaisia edes olla?

Minä kuvittelen olevani tosi pitkä, eikä tällä 165 cm pituudella voi nyt erityisen paljon kehua. Mutta kun istun pöydän ääressä paljon itseäni pitempien ihmisten kanssa, olen lähes aina yhtä pitkä ja silmät ovat samalla tasolla. Tämä on testattu useasti muun muassa itseäni 20 cm pitempien ihmisten kanssa ja jopa peilin edessä. 

Näyttää sitten aika hassulta kun nousemme seisomaan ja minä olenkin paljon lyhyempi. Pituus puuttuu jaloistani. Niinpä sanonkin aina kaikille olevani mäyräkoiramallia. Pitkä selkä, lyhyet jalat ja vähän itsepäinen luonne. 

Kauniit kukat tulivat minulle blogiarpajaisvoittona.

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia tiedostettuja uskomuksia muilta löytyy. 

Pääsiäislukemista

Routio, Saila: Kukkia sipuleista (Moreeni), 2014

Ihana kirja. Ihania kuvia, kaunis ulkoasu. Vielä en ole ehtinyt kirjaa kuin selailemaan, mutta onneksi on aikaa. Kirja on varmasti oiva lahja kaikille puutarhaihmisille, mutta myös tällaisille wannabe-puutarhureille. 

Eikä tämä ole mikään maksettu mainos, vaikka Sailaan olen tutustunut täällä blogistaniassa. Kirja varmasti löytyy kaikista kirjakaupoista, mutta myös Sailan nettikaupasta Elsan Lempituolista.

Oman pihani istutetuista sipulikukista (tulppaaneista, narsisseista, helmililjoista yms) ei vielä kuki juuri mikään, mutta nämä itsekseen maisemiin tulleet krookukset ovat jo avautuneet.

Voivat puolestani vapaasti vallata pihaa enemmänkin. Tuohon pieneen rinteeseen ajattelin hommata myöhemmin myös kieloja.

Bloggariretki?

Korkeasaareen

Kävin viikonloppuna Korkeasaaressa, kuten sunnuntain postauksesta ilmenee. Kommenteissa Pepi ryhtyi pohdiskelemaan bloggaritapaamista Korkeasaaressa. Minä päätin tarttua toimeen ja kysynkin nyt:

Olisitko kiinnostunut lähtemään bloggariretkelle Korkeasaareen? 

Jos olet kiinnostunut, kerro minulle siitä joko:

1) kommentoimalla tätä postausta (laita mukaan s-postiosoite mistä sinut tavoittaa) tai
2) lähettämällä sähköpostia osoitteeseen Naukulankerho(ät)gmail.com (korvaathan (ät) tällä @ merkillä).

Viestissä voisit ilmoittaa jos on joku tietty päivä, joka ei sovi. Alustavasti olen täällä miettinyt tapaamisajankohdaksi lauantaita 24.5. UUSI AJANKOHTA 10.5. Silloin ei vielä ole keretty karkaamaan kesälomille ja luulisin lauantaina olevan rauhallisempaa kuin sunnuntaina.

Onko tässä ideaa? 

Vastauksia kysymyksiin

Haaste Elinalta

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)

Minä ajattelin nyt vähän oikasta ja liittää kohdat yksi ja kaksi yhteen. Vastaamalla Elinan kysymyksiin, kerron samalla itsestäni. En myöskään haasta kuin kaksi bloggaajaa, mutta muutkin halukkaat saavat haasteen ja kysymykseni napata. 

Elinan kysymykset, kaikki kysyvät "Mikä on lempi -

1. juhlapyhäsi? Joulu
2. kotityösi? Pyykinpesu. Tähän ei kuitenkaan kuulu kuivien pyykkien kerääminen pois narulta. 
3. matkakohteesi? Kaupungit.
4. paikkasi kotona? Sohva.
5. kirjasi? Tämä on vaikea kysymys. Sanotaan, että Monte Criston Kreivi (Alexander Dumas). 
6. elokuvasi? Vielä vaikeampi kysymys. Juuri nyt mieleen tuli Paistetut vihreät tomaatit. 
7. viikonpäiväsi? Torstai. 
8. herkkusi? Mantelit, pähkinät. 
9. vaatteesi? Kotona legginsit ja tunika. 
10. värisi? Tällä hetkellä turkoosi. 
11. muistosi? Onpa vaikeaa. Sanotaan vaikka, että oman kodin saaminen. 

Minä haluaisin esittää seuraavat kysymykset Käpälämäelle sekä Sirpalle: 

1. Lumityöt vai ruohonleikkuu?
2. Televisio vai kirja?
3. Aamu vai ilta?
4. Imurointi vai pölyjen pyyhintä? 
5. Suolainen vai makea?
6. Kävely vai pyöräily?
7. Mansikka vai mustikka? 
8. Korkeat paikat vai maankamara?
9. Vesi vai maa?
10. Mikä sinusta tulee isona?
11. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi? 

Kiitos haasteesta Elinalle! Oli vaikeita kysymyksiä. 

Sunnuntai

aamua

Helmi-kissa herätti muutama hetki sitten, kävin antamassa ruokaa ja vaihtamassa veden. Keitin kahvit, sytytin pari kynttilää ja nyt pieni kierros blogistaniassa. Taustalla Ylen Radio Suomi. Aamu tuntuu kovin varhiselta, vaikka vuorossa ovat kello yhdeksän uutiset.

Minulla on menossa suomalaiset viikot. Lukulistalla ovat viime viikkoina olleet: Pia Postin Talven jälkeen valo, Joel Haahtelan Katoamispiste, Tuuve Aron Yöstä aamuun, Mirjami Hietalan Valkoiset lautalattiat, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu sekä Jarmo Ihalaisen Perheestä ja alastomana juoksemisesta. Viime yönä aloitin Kirsti Ellilän kirjan Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin. Blogikierrokseni jälkeen taidankin mennä takaisin sänkyyn sitä lukemaan. Tiedä vaikka ottaisin vielä pienet tirsatkin.

Hopeatoffeeherkku

Testattu on! 

Olen aina pitänyt kovasti toffeesta. Kaikenlaisesta toffeesta, mieluiten pehmeästä ja sellaisesta mikä tarttuu ikävästi hampaisiin kiinni. Kun huomasin hopeatoffeejälkiruokaohjeen Tyrniä ja Tyrskyjä -blogissa, oli pakko kokeilla heti. 

Aineksiakin tähän herkkuun tarvittiin niin vähän, että jopa minä muistin ne ulkoa kaupassa ollessani. Kyllä kannatti! Oli hyvää ja ainekset seuraavaankin satsiin on nyt olemassa. Kiitos siis hienosta vinkistä Reposaareen!

Sanavahvistuksista

ja mahdollisista roskaposteista

Minulla ei ole blogeissani (tämä ja Naukulan Kerho) sanavahvistusta käytössä. Tästä huolimatta roskapostien määrä on lähes olematon, ehkä yksi roskaposti kuukaudessa ja se päätyy aina roskapostikansioon. Sieltä sen voi näppärästi hävittää kokonaan. Mielestäni bloggerissa roskapostisuodatin on ihan huippuluokkaa. Jostain syystä roskapostikommentit kohdistuvat aina vanhempiin postauksiin, ja jossakin olen sitten käynyt estämässä uudet kommentit juuri siihen juttuun. Erittäin kätevä toiminto tämäkin.

Ajattelin vain kertoa siltä varalta, että tieto kiinnostaisi kanssabloggaajia. Sanavahvistukset ovat nimittäin ahkeran kommentoijan mielestä aika ikäviä.

Löytyykö muita mielipiteitä sanavahvistuksista?

Miksi en ole ruokabloggaaja?

Syy

Minä pidän ruuanlaitosta. Pidän keittokirjojen lukemisesta. Rakastan hyvää ruokaa. Harvemmin kuitenkaan teen mitään monimutkaista tai vaikeaa ja ruuanlaitto osuukin yleensä niihin kohtiin jolloin minulle ja Helmi-kissalle tulee vieraita. Eilen tuli ja päätin tehdä mansikkakakun valmispohjaan. Mascarponekermavaahtokuorrutuksen ohjeet onneksi sain asiantuntevasta ruokablogista Reposaaresta, mutta muuten mentiin ihan omilla taidoilla.

Tuo mansikkakeko tuossa keskellä kuvastaa kruunua. Huomioitavaa on myös pienet sydämet koristamassa kuorrutusta. Idea koristuksesta Ruotsin prinsessahäiden päiväksi tehdyssä kakussa on mielestäni kohtalaisen hyvä, joskin ehkä hiukan ennalta arvattavissa. Arvosanana idea on ehkä tuommoinen 7+ . Toteutuksesta ei sitten arvosanoja anneta. Kuva kertonee selkeästi miksi en ole esimerkiksi ruokabloggaaja. Eipä siihen kyllä muutkaan taidot riitä, vaikka kovasti ruuanlaitosta nautinkin.