Voitto kotiin!

 Instan arvonnasta

Lempparikauppani Littlebitdesingin joulukalenteriarvonta instassa sai minut osallistumaan arvontaan tai oikeastaan kahteen. Hyvä tuuri kävi, kun toisesta nappasin voiton kotiin. Ensimmäinen arvontavoittoni Instagramissa. Olen päättänyt osallistua arvontoihin vain silloin kun tuote todella kiinnostaa ja nyt kiinnosti. 

Valittavana oli kolmesta väristä, roosasta, mustasta ja neonpinkistä. Päätin saada väriä elämään ja valitsin neonpinkit. Epäilemättä oikea valinta! Nämä ovat kerrassaan ihanat ja piristävät. 

Kiitos Littlebitdesign ja arvontakeiju! 

PS. Näemmä hiuksien lisääntyvät harmaat ja rypyt kasvoissa eivät näy kun osan kuvasta sumentaa. Laihemmaltakin näytän, ainakin kasvoista. Vaan sen sanon, että korvakorujen kuvaaminen päällä on pahuksen vaikeaa. 

Littlebit Design

Roppakaupalla kehuja

Ensimmäistä kertaa tutustuin näihin koruihin Pepin avulla, jos ei blogissa niin sitten Instagramissa. Ensimmäinen ajatus oli, että vau ja sitten se linkki hukkui jonnekin. Vähän aikaa sitten törmäsin uudelleen ja nyt päätin ryhtyä toimeen.

Tarvitsin ehdottomasti Littlebit Design -yrityksen valikoimista kaksi rannerengasta (olisin tarvinut muutakin, mutta päätin odottaa seuraavaa palkkapäivää ja mielessä liikkui sanat kohtuus kaikessa tarvitsemisessasi Mamma N).

Breathe. 

let shit go

Tilauksen tein viime viikolla, paketti saapui tänään. Ja minkälainen paketti. Kaikki oli mietitty, asioihin oli panostettu ja itse rannekorut olivat upeita.

Lähetyksen mukana oli kirje, jossa kerrottiin, että saa mainostaa some-kanavissa jos siltä tuntuu. Minusta olisi tuntunut siltä ilman tuota kainoa kehoitustakin. Erittäin upea näyte mitä saadaan aikaan silloin kun asioihin paneudutaan, niitä mietitään ja kaikki on kasattu yhteen ihanaksi, täydelliseksi paketiksi.

Rannekoruni maksoin ihan itse (28 €/ kpl), joten tämä ei ole maksettu mainos. Kuviakaan en ehtinyt ottamaan järkkärillä kun oli niin kiire kertomaan tästä mainiosta yrityksestä, sen mainioista tuotteista ja kerrassaan täydellisestä paketista, minkä sain. Ja voi olla, että joudun nukkumaan nämä rannerenkaat päällä, enkä ehkä ota niitä koskaan pois. Sitä paitsi sopivat hyvin suunnitelmiinikin (huom. edellinen postaus).

Oi kuusipuu

oi kuusipuu

Eräänä päivänä seikkailin erään postimyyntiyrityksen alesivuilla. Jouduin tekemään ostoksen. Ostin suihkuverhon tai oikeastaan ostin joulukuusen. Ikivihreän.

Se on ehkä tämän vuoden ainoa joulukuuseni.

Ystäväni kehoitti minua laajentamaan katsantokantaani ja siksi kokeilin suihkuverhoa myös olohuoneen verhoksi. Oli siihen tarkoitukseen kuitenkin auttamattomasti liian lyhyt ja koska en osaa sitä pitsiäkään helmaan nyplätä, päätyi suihkuverho suihkuverhoksi.

Sattumoisin näin eilen erään koulun seinällä joulukuusikankaan ja siihen oli viritetty valot. Kerrassaan loistava joulukuusi.

Uusi lelu

objektiivi

Sain juhannuksena kokeilla ystäväni hankkimaa mukavaa, ihanaa, pientä ja valovoimaista objektiiviä. Hämärissäkin olosuhteissa kuvista tulee jotain.

Rakastuin ja niin siinä sitten kävi, että maanantai-iltana tein tilauksen verkkokauppaan, tiistaina hain uuden lelun kotiin.

Tässä objektiivissä (Canon ef 50mm f/1.8 STM) on toki muita rajoituksia, mutta ei haittaa. Ei haittaa yhtään.

Olen erittäin tyytyväinen hankintaani ja uskon, että rahat eivät menneet hukkaan.

Nyt vain harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua. Ja vielä vähän lisää harjoittelua. Seuraava hankintani voisi olla sitten jo se valokuvauskurssi! Ihan alkeista olisi lähdettävä, sillä perusta pitäisi saada kuntoon ensin.

Kissakortteja

kehyksissä

Keittiön kuvakokoelma on muuttunut jouluisemmaksi. Neljä kuvan postikorttia olen tilannut aikanani Keijumökistä ja mukaan on tullut myös yksi kakkupalaa tarjoileva kissa. Sen olen ostanut joskus Englannista.

Minua nämä Linda Peltolan kissakortit viehättävät kovasti. Tuovat hyvän mielen. Lindan töihin voi käydä tutustumassa Keijumökki-nettikaupassa ja hänen ihanaa kotiansa ja Mimma-kissaa pääsee ihastelemaan Romppalan blogissa.

Eikä tämä ole mikään maksettu mainos, vaan aito henkilökohtainen suositus.

Hvitträsk

ja joulumarkkinat

Näistä ihanan pienistä ja intiimeistä joulumyyjäisistä on tullut jo lähes perinne. Taisin olla paikalla jo kolmatta jollen neljättä kertaa.

Elsan Lempituolin -myyntipöytä.
Pöydän takana ystäväni Saila Saaripalstalta. 

Parkkipaikan löytyminen ei ole itsestäänselvyys, nyt kuitenkin onnisti. Se on hyvä olla liikkeellä ennen puolta päivää.

Lukuvuorossa: Dicker Joël Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Tammi, Keltainen kirjasto, 2014, ostos Helsingin Kirjamessuilta. Menossa sivu 321/809. En sitten millään muista näitä lukemisiani tänne merkitä! 

Matkapäiväkirja

Jo vuodesta 2008

Minä olen tehnyt muutamia reissuja ystävättärieni kanssa vuodesta 2008. Välillä matka on ollut ulkomaille, välillä ollaan käyty Tampereella tai Turussa. Mukana matkalla on yleensä (silloin kun muistan sen mukaan ottaa) myös matkapäiväkirja. Sinne raapustelemme tuntoja ja tilanteita vuorotellen ja kyllä niitä onkin hauska lukea seuraavalla matkalla! Jos ei enää jutusta muuta muista, niin yleensä ainakin tunnelma välittyy.

Matkapäiväkirjan olen hankkinut Sekäettä nettikaupasta. Se on yksi niistä, joissa palvelu pelaa! 

Eikä tämä ole maksettu mainos, vaikka kaupantäti ystäväni onkin. 

Valoja

Lisää valoa

Nyt on mielestäni oiva ajankohta viritellä valoja ulos ja sisälle. Mielessä on ollut jo jonkin aikaa hankkia Elsan Lempituolista kasvituki. Ei niin, että minulla siihen mitään kasvia olisi, mutta valot kylläkin!

Sähkökaapelisydän on nettikauppa SekäEttän valikoimista ja näitä tähän täytyy saada lisää!

Pirhanan vaikea kuvattava tuo kasvituki on. Minun pitääkin muistaa yrittää kuvat sitä tänään hämärän hetken alkaessa, silloin kun ei ole valoisaa muttei vielä liian pimeääkään.