Kansallisteatteri: Kauppamatkustajan kuolema

Klassikkoa katsomassa

Kansallisteatterin lauantaiset päivänäytökset ovat mitä mainioin aika istua teatterin katsomoon. Ottaa aikaa, hengähtää hetkeksi ja antaa tarinan viedä. Viime lauantaina tarinaa kuljetti Mika Myllyahon loistava ohjaus amerikkalaisesta klassikosta Kauppamatkustajan kuolemasta (kirj. Arthur Miller, v 1949). Tarinan julkaisuvuodesta huolimatta se tuntui niin kovin ajankohtaiselta.

Tarinassa kuljettiin menneisyyden ja Lomanin perheen nykyisyyden (eli vuoden 1949) välillä niin sujuvasti, että siitä voisi ottaa oppia. Kerrassaan erinomainen ja ajatuksia herättävä esitys.

Minä ja Ateneumin mitä kaunein lattia. 

Kaupunkikävely

ja hetkellinen joulutunnelma

Yleensä olen viettänyt itsenäisyyspäivää itsekseni kissojen kanssa kotosalla. Mitä ilmeisemmin joskus olisi hyvä tehdä muutakin. Tänä itsenäisyyspäivänä tapasin ystäviä kahvilassa, josta yhteistuumin päätimme lähteä Tuomaan markkinoille ja pienelle kaupunkikävelylle. Hetkellisesti minut valtasi joulutunnelmakin Kappelin loistokkaassa tunnelmassa.

Ja jottei sitä ihan riehaannuttu, niin kotiin lähdettiin ajoissa. Minä vähän kello 17 jälkeen lähtevällä bussilla.

Maanantain ihme ja viikonlopun viihde

Jaksaa, jaksaa

Tämän viikon maanantaina tapahtui ihme, lähdin töistä noin kello 17. Ihan ihmisten aikaan siis. Kävin kissanruokakaupassa, laitoin kotona pyykkikoneen ja astianpesukoneen päälle, leikitin kissoja, järjestelin. Tuntuu kuin vuorokaudessa olisi ollut tuplamäärä tunteja. Tiistaina repsahti, lähdin töistä vasta kello 19 jälkeen, loppuilta kuluikin sitten vain kissoja viihdyttäen. Keskiviikkona vähän venähti, lähdin vähän ennen kuutta ja tänään repäsin kunnolla. Lähdin jo ennen viittä. 

Kyllä se nyt vain niin on, että näinä marraskuun pimeinä päivinä pitäisi oikeasti lähteä töistä ihmisten aikoihin, koska ilmiselvästi tarvitsen enemmän unta. Asiat hidastuvat, uni tulee nopeammin ja sitä tarvitaan enemmän. Epäilen, että tällä saattaa olla jotain tekemistä myös iän kanssa, mutta en tunnusta mitään. 

Viime viikonloppuna minut oli houkuteltu molempinä päivinä Oodin Kino Reginaan katsomaan Anna Ystäväni "elokuvaa". Olin lupautunut matkaan mukaan jo muutamaan kuukautta aikaisemmin ja mitä ilmeisemmin minulta oli mennyt ohi se, että kyseessä oli koko tv-sarja. Onneksi Vihervaaran Anna vei mukanaan ja oli ilo istua elokuvateatterissa ja vain antaa kauniiden maisemien ja tutun tarinan vielä mennessään. Kertakaikkisen onnistunut ja rentouttava rupeama. 

Circopera

Väriä elämään

Yleensä teatterit, näyttelyt, museot ja muut keskittyvät viikonloppuun. Tai ainakin perjantaille. Viime viikko oli poikkeus. Lähdin CircOperaan ystäväni seuraksi hänen hankkimillaan lipuilla. En oikein tiennyt mitä odottaa. Sirkuksessa en juuri ole käynyt, enkä liiemmälti oopperassakaan. 

Aulan yllätys. 

Oopperan kuoro on ihana. Ja sirkus sitten taas....pelottava. En millään osannut arvata, että vatsanpohjassa olisi kääntänyt ja sydän jyskyttänyt niin paljon kuin jyskytti. Oli aika huikeaa ja pelottavaa. Yhtä kokemusta taas rikkaampana on hyvä jatkaa matkaa.

Marraskuu iski

ja lujaa

Nyt väsyttää. Mieli on matalalla. Ei jaksa. Mitä ilmeisemmin marraskuu on iskenyt voimalla päälle. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän matalapaine vaikuttaa. Aurinkoisena päivänä tilanne muuttuu kuin taikaiskusta. Vaikea ymmärtää sitä, että vielä vaan pimeämmäksi muuttuu.

Toisaalta, ihan kohta nurkan takana on jälleen uusi kesä. Aika menee eteenpäin sellaista vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä.

Toinen reissu Tallinnan Fotografiskaan

Kaksi näyttelyä

Lauantaina minä ja ystäväni lähdimme laivalla Tallinnaan, kohteena mikäpä muu kuin Fotografiska. Näyttelyistä minua kiinnostivat erityisesti Kirsty Michellin Wonderland sekä Alison Jacksonin näyttely. 

Kirsty Michellin teokset olivat taianomaisia, satumaisia ja kuin toisesta todellisuudesta. Hän olikin tehnyt työt äitinsä muistolle. Äidille, jonka kanssa he rakastivat kertomuksia ja satuja. Jokaista teosta olisi voinut katsoa iäisyyden. Kerrassaan upeita töitä. 

Täysin toista laitaa edusti Alison Jackson joka käyttää kuvissansa julkisuuden henkilöiden kaksoisolentoja ja tekee varsin uskottavia kuvia kutkuttavista tilanteista. Osansa olivat saaneet presidentit, kuninkaalliset, näyttelijät ja sometähdet. Myös tähän näyttelyyn kuului lisänä video siitä, kuinka kuvat syntyvät. Ensimmäinen valokuvanäyttely ikinä, jossa olen nauranut ääneen. 

Vaikka lauttamatkat vähän puuduttavatkin, jään silti jännityksellä odottamaan mitä Fotografiska seuraavaksi keksii. 

Teatteri Jurkka

Puhdistus

Perjantaina oli jälleen teatteri-ilta. Nyt vuorossa pienessä, intiimissä teatteri Jurkassa Sofi Oksasen Puhdistus-kirjasta versioitu monologi Wanda Dubielin tulkitsemana. 

Kerrassaan vaikuttava esitys. Ei voi muuta sanoa.