Melkein rokotettu

 Äitini asioilla

Minulla on ollut kaksi päivää lomaa ja olen hoidellut äitini kanssa hänen terveyteensä liittyviä asioita. Ollaan käyty siellä ja täällä ja varattu aikaa ja täytetty papereita. Koronarokotusaikakin saatiin tälle iltapäivälle. Soittaessani tätä koronarokotusaikaa jonotiedotteessa kerrottiin jonossa olevan 178 soittajaa ja vastaajien lukumääräksi kerrottiin kolme. Valitsin takaisinsoittomahdollisuuden. Yllätyin positiivisesti kun takaisinsoitto tapahtui vielä samana päivänä ja rokotusaikakin saatiin seuraavalle päivälle eli tälle päivälle. Se oli päivän viimeinen rokotusaika. Äitini ollessa vuorossa kävi ilmi, että rokotetta ei enää ollut. Jossain oli tehty laskuvirhe, eikä uutta rokotepulloa voitu enää avata, koska äitini oli päivän viimeinen rokotettava. Uusi aika saatiin maanantaille. Ikävää sinänsä, sillä nyt hänelle täytyy järjestää erillinen kyyti. 

Nyt pitää vaan jaksaa

 Hiljaiseloa

Etätöitä, kotoilua, ruokatoimituksia netistä, satunnaisia pistäytymisiä lähikauppaan ja kissanruokakauppaan. Roikkumista somessa, puheluita, paljon maalaamista ja hieman yhdistysasioita. Valokuvaamista. Maisemia työhuoneeni ikkunasta. Aikaisemminkin olen sanonut, että olen ekstrovertti erakko ja se on nyt kyllä todistettu. Ainakin omasta mielestäni. Päivät soljuvat kuin itsestään ja aika rientää. 

Toistaiseksi olen pystynyt viihdyttämään itseäni pienillä asioilla. Nyt olisi hyvä kaikkien vielä jaksaa. Käyttää maskeja, huolehtia käsihygieniasta ja välttää turhia kontakteja. Koronatartuntojen luvut ovat nousussa, eikä muuta suuntaa ole vielä näkyvissä. 

Luotan, että elämä on joskus taas erilaista. Jos ei samanlaista kuin ennen, niin ainakin erilaista kuin tänään.  

Pakkanen

Autoilun riemuja    

Viikonlopulle oli sovittuna mieluisaa tekemistä (korona rajoitukset huomioiden) ja katselin jo viikolla säätiedotusta pelonsekaisin tuntein. Hurjaa pakkasta luvassa myös etelä-Suomeen. En kuitenkaan ollut kovin huolissani, kun autoilin kuitenkin vielä torstaina. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että lauantaiaamuna auto ei käynnistynyt. 

Vaan mitä tapahtui? Ystävä tuli hakemaan minut kotoa ja menimme yhdessä suunnitelman mukaisesti maalaamaan. Kyyti toimi myös kotiinpäin. Ystävälleni ylimääräistä matkaa kertyi noin 200 kilometriä! Sen lisäksi naapurini kävi latailemassa autoani useita kertoja lauantai-iltana ja vielä sunnuntaiaamunakin. Sunnuntaina auto käynnistyi sitten kuin enkeli. Ei muuta kuin kaapelit lainaksi matkaan ja sunnuntaiksi kurssille omalla autolla. 

Onni on...olla ihanien, upeiden ihmisten ympäröiminä. 

Ruudut, viivat vai ilman mitään

 Muistivihko

Tässä iltapuuron aikaan on aikaa aloittaa pohdinta siitä millaisia ihmisiä me olemme. Haluammeko muistivihkoihimme ruudut, viivat vai tyhjiä valkoisia sivuja? Tuleeko ruutujen olla isoja vai pieniä, viivojen ohuita, paksuja, tiheästi vai vähän väljemmin?Millainen paperin tulee olla? Kiiltävä, matta, huokoinen vai millainen? 

Kertooko sinusta jotain se, että haluat riviesi olevan suorassa? Entä, jos aina vaan aloitat uuden muistivihon ja hylkäät sen kun siitä on käytetty vasta vajaa puolet. Ahdistavatko ruudut sinua? Vai saatko kirjaimesi mahtumaan ruutuihin, vai onko sillä ylipäätään väliä?

Voiko näistä asioista vetää lainkaan johtopäätöksiä? Yhdestä asiasta olen kuitenkin melko varma, paras tiimi tai ystäväporukka syntyy sellaisista ihmisistä missä on ruutujen, viivojen ja valkoisen paperin kannattajia. Millainen sinun täydellinen muistivihkosi on, tiedätkö?

Täydellinen päivä

 Virkistynyt mieli

Eilinen päivä oli täydellinen. Heräsin ilman kellon soittoa, hoidin aamuaskareet, söin aamiaisen, kävin hierojalla. Ostin talvikengät ja kalsarit toppahousujen alle ja sukat. Merinovillaiset sukat. Tein pienen testin ystävän kanssa tulevaa viikkoa ajatellen, hoidin osan yhdistyshommista, maalasin. Katsoin hetken televisiota. Menin vähän kymmenen jälkeen sänkyyn ja vastailin sieltä vielä muutamaan viestiin. Luin kirjaa ja sammutin valot kertakaikkisen tyytyväisenä päivään. 

Mikään päivän tapahtumista ei ollut erityinen ja silti ne olivat sitä kaikki. Yksi asia muutti kaiken ja se oli aurinko. Edellisen kerran auringosta on näkynyt pilkahdus noin kuukausi sitten. Oli ikävä. 

Kuka määrittelee mikä on taidetta?

Leikkiä väreillä

 Kävin viime vuoden puolella Vedic Art -kurssilla ja se sai minut innostumaan. En osaa piirtää, enkä koe olevani mukavuusalueellani julkaistessani maalauksiani. Teen sen silti ja ihan juuri siksi. 

Pieni punainen. 

Kai tämäkin sitten jokin ikääntymiseen liittyvä juttu on, mutta tunnen, että kaipaan värejä. Sellaisiakin värejä, joita en ole oikein koskaan omakseni tuntenut. Punaista, sinistä, keltaista. Niitä sitten sudin kanvaasille silloin kun siltä tuntuu. 

Tämän uuden innostuksen myötä, olen jäänyt miettimään kuka määrittelee sen mikä on taidetta? 

Hyvää uutta vuotta

Teille, meille ja ihan kaikille

Hyvää uutta vuotta, otetaan opiksi menneestä, eletään tätä päivää ja parannetaan tulevaa. Mennään vaikka läpi harmaan kiven, mutta lämpimin sydämin, toisia kunnioittaen, uutta ihmetellen ja siihen sopeutuen. 

Siinä ehkä se, mottoni tälle vuodelle.

Hyvää uutta vuotta meille kaikille!