Näyttelyt Konstoformissa

 Gumbostrandissa

Tuntuu jotenkin ihan hassulta sanoa, että sielu kaipaa taidetta, mutta niin se vaan on. Tulin ihan käsittämättömän onnelliseksi ja iloiseksi siitä, kun poikkesimme ystävän kanssa katsomaan Konstoformin näyttelyt. Pienen ja erittäin idyllisen ajomatkan jälkeen päädyimme ihanaan avaraan tilaan, jossa sielu lepää. Kävimme kahvilassakin ja se tuntui ylellisyydeltä. 

Kerrassaan herkullista. Ihan kaikki. Tänään loppuvassa näyttelyssä taiteilijoina olivat: Tero Annanolli, Jonna Johansson, Ritva-Liisa Pohjalainen ja Anssi Ruokokoski. Lisäksi takahuoneesta löytyi ihana Pia Sundholm ja monta muuta ihanuutta. 

Ryijyt

 Helsingin Taidehallissa

Muutamia viikkoja sitten kävin katsomassa ystävän kanssa Helsingin Taidehallissa näyttelyn ryijyistä. Valitettavasti näyttelyyn ajan varannut ystävä ei päässyt mukaan. Oli ensimmäinen kerta, kun menin ajanvarauksella näyttelyyn. Toinen kerta seuraa lähipäivinä. Spontaaniudenhan se kyllä tappaa, mutta näinä aikoina ymmärrettävää kyllä. 

Näyttelyn ryijyt olivat Tuomas Sopasen yksityiskokoelmasta. Kokoelma sisältää kaikkinensa huikeat yli 600 ryijyä! Ihan käsittämätön määrä 20-vuoden keräilyn jälkeen. Vanhimmat ryijyt olivat 1700-luvulta ja uusimmat nykyajalta. 

Olipa ihana päästä jälleen näyttelyyn. Ikävää, että yksi kolmesta ei päässyt. Toivottavasti Ateneumin Repiniin sitten. 

Välttelen edelleen ikkunanpesua

 ja ryhdyin pyyhkimään pölyjä kirjahyllystä

Tässä olisi ihan sopivasti aikaa pesaista parit ikkunat ennen illan ohjelmanumeroita. Ajattelin silti vältellä ikkunanpesua vielä hetken ja otin hommakseni pyyhkiä pölyjä kirjahyllystä. Sieltä kirjojen takaa. Joskushan se on tehtävä sekin. 

Päivän roudauksetkin tuli jo tehtyä. Puhtaita torkkupeittoja, lakanoita ja pyyhkeitä Hesyyn, keikka Kierrätyskeskukseen ja vanhoja silmälaseja silmälasikauppaan. Eivät ensin meinanneet ottaa vastaan, koska korona, mutta kun mukana olivat niin ottivat sitten silti. Siinä meni omiani sekä edesmenneen ystäväni Annan. Viikonlopun hyvä työ on tehty. 

Vaaleanpunaista

 ja hieman keltaista

Nyt pitäisi käydä Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Tai pitäisi ja pitäisi. Kiinnostaisi kyllä kovasti. Kameran kanssa toki.  Kävin kuitenkin takapihallani kuvaamassa naapureiden istuttamaa ihmepensasta, sekin jää toisina keväinä kuvaamatta. Hassu pensas. 

Tiedä mitä kaikkea sitä tänään vielä ehtiikään, sillä tänään on vapaapäivä. Houkutus jäädä kotiin on kuitenkin suuri. Aika ihmeellistä sinänsä, kun täällä sitä normiarkipäivinä etäillään edelleen. 

Huomioita

Lähiajoilta

Minusta on tullut ajotyyliltäni pääkaupunkiseutulainen. Se häiritsee minua hiukan. Varsinkin kun ajelen pikkukaupungissa vailla kiireen häivää. 

Säätiedotuksiin kannattaa uskoa edes joskus. Lähdin tänään kävelypalaveriin ja kun pääsin puolen kilometrin päähän kodistani, alkoi sade. 

Etätöissä vieraantuu tutuistakin ihmisistä. Koin sen edellisellä toimistopäivälläni kun istuin isossa neuvotteluhuoneessa tuttua ihmistä vastapäätä. Puhumme lähes päivittäin ja kamerakin on keskusteluissamme päällä. Kuitenkin sitä jotenkin vierasti, ihan kuin olisi ollut työpaikkahaastattelussa. Tunne oli molemminpuolinen. 

Ajatukseni tuntuvat olevan parhaimpia silloin kun ajan autoa. Ikävä todeta, että suurin osa niistä katoaa tai laimenee kun pääsen koneen äärelle. 

Vuosien tauon jälkeen ostin japaninvaahteran ilahduttamaan itseäni. Oi, kunpa saisin sen säilymään seuraavaan kesään jotenkin. 

Herätys

 Kevät

Viime aikoina olen tottunut heräämään linnunlauluun. En tänään. 

Onneksi eilen kävin ystävän kanssa kävelyllä Käpylän kauniissa, keväisissä maisemissa. Muuten olisin saattanut jopa masentua aamuisesta lumipyry-yllätyksestä. 

Iloinen yllätys

 Tekstiviesti Maisalta

Vai pitäisiköhän sanoa Maisasta? Tänään opin, että Maisa on terveydenhuollossa Apotti-järjestelmää käyttävien asiakasportaali. Tiedä sitten kuinka Maisa minua osasi lähestyä, mutta tuli sekä tekstiviesti että sähköposti, niissä kehotettiin kirjautumaan Maisaan. Siellä oli viesti, jossa kerrottiin, että ikäryhmääni kuuluvat voivat varata itsellensä koronarokotusajan. Tein varauksen heti.  

Olin vielä hetki sitten siinä uskossa, että menisi pitkälle ennen kuin pääsisin rokotettavaksi. Olin ehkä joko unohtanut ikäni tai muuten vaan pessimistinen asian suhteen. Niin tai näin, iloinen yllätys kuitenkin.