Minä piipahdin vanhemmillani Porvoossa ja päädyin äitini kanssa pienelle kirpputorikierrokselle. Ensimmäinen kirpputori, lähes ensimmäinen pöytä ja mitä sieltä löysinkään? Aarteen!
Äidinäitini on jättänyt veljelleni perinnöksi ihanan Gustavsbergin kipsiteoksen "Kan du inte tala". Teoksen lapsi muistutti jossain määrin veljeäni pienenä. Nyt minä löysin siitä halvan jäljennöksen. Ei se ole yhtä iso, ei yhtä taiturimaisen tarkka, mutta silti ihana. Nyt minulla on omani!
Ooh, mainio löytö! :)
VastaaPoistaOnnittelut. Upea löytö. Kannatti taas pyörähtää kirpparilla :)
VastaaPoistaElina: Eikö? Varsinkin kun kyseessä on kopio yhdestä lempiesineestäni!
VastaaPoistaNinni: Kyllä kannatti! Näkee selkeästi, laatuero on huikea, mutta silti!
Oi, miten suloinen. Tuommoisen minäkin huolisin kaappini päälle. Vielä merkityksellisemmäksi sen varmaan tekee muisto äidinäidistäsi.
VastaaPoistaHyvä tuuri, että löysit tuon rakkaan esineen. Tuollaisiin esineihin liittyy niin paljon latausta, että ne ovat tunnesyistäkin arvokkaita.
VastaaPoistaHyvä löytö, en ole tainnut koskaan nähdä tuollaista.
VastaaPoistaMillan: Niin tekee! Minä olen aivan rakastunut tuohon.
VastaaPoistaPaula: Niin, 8 euroa oli tuosta pilkkahinta!
Cheri: Oli ihana löytö! Että siihen silmä tarttikin.
Ompas suloinen kaksikko :)
VastaaPoistaPirkko: Eikö? Minä olen kaksikkoa rakastanut jo lapsesta asti.
VastaaPoista