Tänään kun kävelin bussipysäkiltä kotiin, tuntui ilmassa selkeästi talvi. Lämpöasteita oli + 4,5 C, mutta jotenkin tuntui silti hyytävän kylmältä. Talvirintama on tulossa. Onneksi on villasukkia, kissa ja kasoittain kirjoja. Voi mennä vällyjen väliin lukemaan ihan niin aikaisin kun haluaa.
Oivallinen harrastus, kissa ja kirjat! Minustakin tuntuu kesäisin siltä, että esim. päikkärien ottaminen tai lukemaan vetäytyminen keskellä kirkasta päivää on melkein rikos. Talvella on ihan normaalia, että väsyttää vaikka kolmelta päivällä, silloinhan pimenee jo!
VastaaPoistaIhmisen perustarpeet: villasukat, kirjat ja (vähintään yksi) kissa ;D Olisikohan sinunkin lapsuuttasi varjostanut se meitä vanhemman sukupolven käsitys, että lukeminen on lähinnä laiskottelua. Sellaisena minun äitini sitä on pitänyt. On ihanaa olla aikuinen, kun on lupa lukea ihan niin paljon ja mitä ikinä tahtoo :)
VastaaPoistaMillaniin viitaten minun äitini taas arvosti lukemista yli kaiken ja rohkaisi siihen. Silti minulla on muistoja nuoruudesta alkaen, kuinka minä luin sängyssä yömyöhään ja koko muu maailma oli pimeänä ja nukkui. Siinä on aivan oma ihanuutensa ja tunnelmansa. Ei kylläkään kovin järkevää, jos täytyy aamulla mennä kouluun tai työhön.
VastaaPoistaJos ei lue kiellettyä kirjallisuutta :) Opin itsekseni lukemaan viisi vuotiaana kun sain aapisen lahjaksi. Muistan sen huikean tunteen kun tajusin kirjainten ja kuvien yhteyden, elämäni upeimpia kokemuksia. Siitä se sitten lähti, nenä kirjassa on edetty.
VastaaPoistaSaila: Eipä sitä ihminen juuri muuta tarvitse. Paitsi ehkä sen puutarhan?
VastaaPoistaMillan: Ehkä. Toisin minä vaan muistan sen, että varoteltiin lukemasta hämärässä!
Paula: Minäkin voisin lukea yöllä, jos siis jaksaisin valvoa!
Cheri: Ei kai sitä nyt sentään kiellettyä? Minä taisin oppia lukemaan joskus 6 vuotiaana, sen jälkeen siitä ei olekaan tullut loppua!