keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Perennapenkki

ja sen vaiheita

Tänä vuonna kunnostin asunnon etupuolella olevan ulkovaraston seinän ja sen edustan.

Suurinpiirtein tästä lähdettiin liikkeelle. Ryteiköltähän tuo näytti, ainakin minun silmissäni. Köynnöshortensia oli kiipeillyt seinää pitkin ja irroittanut myös valkoisen tukiritilän. Pahasti kallistuneet männyt saivat lähteä.



Myös sisäpuolen penkki ja kaiteet saivat maalia pintaansa.


 


Seinustan eteen perustin pienen perennapenkin. Perennapenkin kummitäti ohjasi minut tätä tarkoitusta varten hyvään taimitarhaan Billnäsin messuilla.


Eräänä sateisena lauantaiaamuna heitin unikonsiemeniä penkkiä piristämään, kummitäden visio tämäkin. (Ei sitten kannata tarkkailla penkin rikkaruohoja. Niiden tunnistamisessa on vielä opiskeltavaa!)


Aika paljon nuo pienet rääpäleet ehtivät kasvaa jo yhdessä kesässä. Syksymmällä penkkiin laitettiin vielä sipulikasveja.

Tällä hetkellä pystyssä sinnittelee yksi heinänkorsi muistuttamassa perennapenkin olemassaolosta.


Lunta on enemmän kuin tarvisi, mutta kyllä lumitöiden tekeminenkin helpottui, kun tuohon on nyt hyvä lunta kasata mäntyjen tilalle.

3 kommenttia:

  1. Se on ihan totta, että sellaisissa paikoissa joihin lunta kasataan, on paljon järkevämpää laittaa perennoja kuin pensaita!
    Hahaa, minulla on tuon ihan saman ja samasta paikasta hankitun heinän korret myös urheasti pystyssä yli puolimetrisen hangen alla!
    Kevättä odotellen...

    VastaaPoista
  2. Lumenkaatopaikoista alkaa olla pulaa jo täällä maallakin. Viime vuonna tuskin jaksoin heittää lapiollisen penkan päällä ja lumentulo alkoi paljon myöhemmin kuin tänä vuonna. Hukummeko lumeen? Kevät pyöri heti mielessä kun aurinko vähän pilkisti.

    VastaaPoista
  3. Saila: Totta! Nyt on helpompaa ja sitä paitsi on ne kukat tuossa kauniipia kuin ne männyt!

    Cheri: Jos tätä vauhtia tulee lunta, niin sitten ollaan kyllä ainakin pulassa! Eikös se päivä ole juuri tänään sen kukonasekeleen pidempi?

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.