Minä olen aina ihaillut museoiden ulko-ovien lähistölle liimattuja sisäänpääsymaksutarroja. Niitä pyöreitä, iloisen värisiä. Eilinen vierailu Emmassa toi idean. Minullahan on valmiina tyhjä pieni canvas ja eilen sain ensimmäisen tarran. Tänään tuli sitten jo toinenkin, kun kävin Amos Andersonilla katsomassa sitä August Uotilaa mistä eilen kirjoitin.
Tästä tulee nykytaidetta. Valmistumiseen menee kyllä useampi vuosi, mutta hiljaa hyvä tulee.
Tuleeko paineita tarrojen keräämisestä? Toisaalta se voi olla sopiva patistus liikkeele.
VastaaPoistaMinä mietin ihan samaa! Sitten mietin myös sitä, että ilmaisista näyttelyistä ei saa tarraa. Hassua!
VastaaPoistaKiva idea! Tulee hauska ja muistorikas taideteos joka varmasti kannustaa kulttuurin pariin.
VastaaPoistaHieno idea. Sitten kun vuosien varrella olet keränny noita tarroja vaikka mistä päin maailmaa, Pariistista, Lontoosta, New Yorkista, Tokiosta, niin voit katsella canvasiasi ja muistella: Tuo oli ensimmäinen, Espoon Emmasta, tuon sain Lontoosta National Gallerystä, tuon...
VastaaPoistaHauska !
VastaaPoistaHyvä idea! Olen pariin käsilaukkuun hätäpäissäni liimannut tarran ja ne jäävät yllättävän tiukasti kiinni..
VastaaPoistaAmos Andersonin museosta tulee mieleen vuosiavuosia siellä ollut Alphonso Muchan näyttely, joka oli upea!
Pirkko: Saas nähdä mitä tulee! Kun vaan sitten aina muistaisi tuoda tarrat kotiin.
VastaaPoistaPaula: Oho. Enpäs ollenkaan ajatellut, että tarroja voisi kertyä muualtakin kuin Suomesta. Ottaisin kyllä mieluusti Japanin ja New Yorkin tarrat!
Leenajapojat: Kiitos!
AnnaS: Amos Andersonilla en jostain syystä ollut käynyt ennen tätä vuosiin! Vaikka on niin keskeisellä paikalla. Mainitsemaasi näyttelyä en ole nähnyt. On hienoa, kun joku tekee lähtemättömän vaikutuksen!
Valmistuttuaan tu taideteos sisältää tosi paljon taidetta, kaikkien museoiden näyttelyt ja kokoelmat. Kannattaa vakuuttaa.
VastaaPoistaCheri: Mahtaisi olla vakuutusyhtiö ihmeissään! :D
VastaaPoista