Joskus, aika kauan sitten, Linnanmäellä oli silhuettitaiteilija Eero Manninen, joka leikkasi ihmisten profiileja ja kuvia paperista. Minäkin kävin siellä ikuistettavana. Tämä työ on uskoakseni tehty 80-luvun puolella. Tai sitten ihan 90-luvun alussa. En muista.
Olipa hauska löytää tämä. Täytyy laittaa se nyt jonnekin esille.
Esille ilman muuta - on hieno!
VastaaPoistaIlman muuta seinälle. Hauska muisto ja taitava leikkaus, olen aina ihmetellyt tuota taidemuotoa, kaikki nuo yksityiskohdat saksilla leikaten.
VastaaPoistaOnpa hieno, ehdottomasti kannatamme esille laittamista! :)
VastaaPoistaVau miten hieno! Ehdottomasti esille.
VastaaPoistaKomppaan edellisiä, esille tuo hienous! Mua niin harmittaa, kun olen oman silhuettini nuoruuusvuosilta kadottanut...
VastaaPoistaHieno. Esille vaan!
VastaaPoistaSeinälle tommonen muistoaarre on pantava. Sähän oot nätti likka.
VastaaPoistaTämä on hieno!
VastaaPoistaVoih, luokkaretki v.1987 Lintsille ja samaisen taiteilijan muotokuva jossain kadoksissa. Tämä sinun löytösi on aarre :)
Upea löytö
VastaaPoista*missäköhän mun silhuettini on
Kaunis nuori nainen! Mikä tukka!
VastaaPoistaOlet kuin sadun prinsessa! Ihana muisto nuoruuden ajoilta. Toki tuollainen hienous ansaitsee päästä parhaalle paikalle.
VastaaPoistaLady of the Mess: Kiitos! Seinälle laitettiin.
VastaaPoistaCheri: Sen muistan, että nopeasti tapahtui tuon muotokuvan valmistuminen. Ihmeellistä oli!
Elina: Esille laitettiin! Hyvä kun löytyi.
Saila: On se kiva!
Pirkko: Voi harmi! Minä olen iloinen kun löysin taas omani.
Myrsky ja Minna: Juu :)
Nettimartta: Tiedä nyt siitä nätteydestä. Ainakin kuva on hieno muisto kadonneesta nuoruudesta :D
Milla: Nyt vaan etsimään!
Me Like: Siellä kanssa, etsintä käyntiin!
Inna Vaara: Tukka tuossa olikin ehkä eniten minua ja panta. Pitkien hiusten kanssa minulla oli aina panta!
Snabelbacka: No heh heh, vai että sadun prinsessa. Ei nyt sentään!