alkeita
Toinen kurssipäivä takana. Nyt ei tahtoisi muuta kuin kuvata, kuvata ja kuvata.
Harjoitella, leikkiä ja kuvata. Epäonnistua ja oivaltaa.
Lukea ohjekirjaa ja oppia lisää. Toiselle peruskurssillekin voisin mennä. Yksi uusi kurssi on jo varattu ja se alkaa tammikuussa. Aihe on kuitenkin hieman toinen.
Ei tämä innostus oikeastaan yllätä, kamera on ollut rakas jo ennen tätäkin. Nyt entistä enemmän.
Ainoa asia mikä hämmästyttää on se, että nyt vasta osaan ja pystyn lukemaan ohjekirjasta. Aikaisemminkin olen yrittänyt, mutta tipuin heti ensimmäisen luvun aikana. Kameran nappulat ja vivut eivät menneet jakeluun, enkä millään ymmärtänyt niiden merkityksiä. Nyt osaan tulkita sellaisiakin kohtia ja asioita, mistä kurssilla ei ollut edes puhe. Olen erittäin tyytyväinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eikä yksikään pelastunut
Kaupunginteatteri Arena-näyttämöllä Ystävä tarjosi teatteripäivän meille kolmelle. Ehkä sen olisi pitänyt mennä toisin päin, mutta me sitten...

-
ja suurta surua Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantuma...
-
arkeen Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin , sain tietää, että saan lyhyen määräaikaise...
-
Hyvästit Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois. - Eeva Kilpi - Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Käv...
Eikö ole ihana innostua...Ja innostuvat ja innostuneet ihmiset ovat ihania!
VastaaPoistaOli ihanaa! Harvoin sitä näin kovasti mistään innostun.
PoistaUpeaa!
VastaaPoistaKyllä!
PoistaVau!
VastaaPoistaJuuri niin!
PoistaOi.. pitääkö minun lähteä sinne päin kurssille, kun täällä ei ole :)
VastaaPoistaEikö lähimmässä isossakaan kaupungissa ole?
PoistaTuollaiselle kurssille pitäisi minunkin päästä!
VastaaPoistaAvarsi kyllä minun maailmaani!
PoistaErinomaista, Mamma N!
VastaaPoistaKyllä, olen taputtanut itseäni olalle kyllä.
Poista