Viikkonloppuna suoritin listastani yhden asian lisää. Siivosin vaatekaappini. Sepä olikin urakka. Kolusin makuuhuoneeni vaatekaapit ja sovitin aika montaa vaatekappaletta. Niin montaa, että seuraavana päivänä minulla oli kummalliset lihakset kipeinä, sellaiset mitä tarvitaan kun otetaan pusero pois päältä kädet ristissä ranteista, helmasta kiinni pitäen.
Vaan kyllä kannatti. Tyhjä siellä ei edelläkään ole, vaikka kasseja kierrätykseen kertyi useita.
Samalla tuntui, että siivosin päätäni. Sinne on kertynyt viime aikoina aikalailla kaikenlaista. Kiukkua, kiirettä ja riittämättömyyden tunteita. Ensi viikko* näyttää siivosinkohan sittenkään tarpeeksi.
*kirjoitettu sunnuntai-iltana, ajastettu viikolle. Jos vaikka käy niin, ettei jaksa iltaisin tietokonetta kotona avata.
Minulla on tapana viedä varastoon aina sen vuodeajan vaatteet, joita ei tarvita...nyt katselin tässä kaappia ja päätin, että NYT lähtee ja PALJON kiertoon, eikä suinkaan varastoon..:)
VastaaPoistaNiin, minäkin olen kierrättänyt alahyllyltä ylähyllylle ja toisin päin. Vaan eipä ole tavara niin vähentynyt vaikka tarve olisi ollut.
PoistaVuosi sitten tein ison urakan ja kas vaan, taas olisi tarvetta! Hyvä sua :)
VastaaPoistaSe menee varmasti niin, että ne mitä viime vuonna vielä mietti, eivät sitten päätyneet vuodenaikana päälle lainkaan.
PoistaJoskus pitää vaan olla kova. Niin vaatekertymille kuin riittämättömyyden tunteille. Se riittää kun tekee parhaansa!
VastaaPoistaNiin. Niin kai se on.
Poista