Vielä ehtii: Kustaa Saksi

Designmuseossa

Tänä syksynä olen ehtinyt ulkoiluttaa myös Museokorttia, tuota maailman ehkä parasta keksintöä. Ensimmäinen käynti oli Designmuseoon ja siellä kiinnosti erityisesti Kustaa Saksin näyttely. Sitä ehtii vielä käydä katsomassa, sillä se on esillä vielä lokakuun puoleen väliin saakka. 

Lumouduin, ihastuin ja hämmästelin. Suorastaan rakastuin. 

Jokaista yksittäistä työtä olisi voinut katsella kauan, läheltä ja kaukaa. Töitä oli paljon ja ne häikäisivät. Kameran linssin takaa katsoessa, tuli töihin myös uutta näkökulmaa. 

Albert Edelfeltin Ateljeemuseossa

Toukokuussa

Aika monessa paikassa olen Porvoossa käynyt, olenhan sieltä kotoisin. Jostain syystä Albert Edelfeltin ateljeemuseo oli kuitenkin jäänyt välistä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei koskaan. Oli käymisen ja kokemisen arvoinen. 

Ateljeen pihapiiriin rakennetun Villa Albertin näyttely ihastutti kovin. Erityisesti Tero Annanollin Porvooaiheiset teokset veivät sydämen. 

Näemmä Villa Albertissa avautuu tällä viikolla uusi näyttely. Se voisikin olla yksi kesälomani kohteista. 

Ehdin kuin ehdinkin

Laila Pullisen veistospuisto ja kotimuseo

Kerran jo yritin, mutta silloin käynti jäi tekemättä. Tällä kertaa toinen kerta toden sanoi. Kesäaikoina Laila Pullisen veistospuistossa ja kotimuseossa pääsee tutustumaan aikalailla intiimisti tämän arvostetun kuvanveistäjä, professorin elämään. Kiehtova paikka, todella hienoja teoksia ja mikä koti! Oi oi. Ihastuin ja toivon eksyväni tänne toistekin. 

Fotografiska

Tallinnassa

Kesälomallani kävin myös ystäväni kanssa tutustumassa Tallinnassa avattuun Fotografiskaan. Tukholmassahan tämä ihanuus on ollut jo pidempään ja minäkin olen pistäytynyt siellä, tosin vain kaupassa ja yläkerran ihastuttavassa ravintolassa lounaalla.

Tallinnan Fotografiskaan käveli laivalta noin puolessa tunnissa. Itse museo oli viehättävä ja moderni, kattoterassi kutsui kuumana päivänä virvoittaville juomille pienen tuulenvireen vilvotellessa sopivasti.

Näyttelyistä suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti Jimmy Nelson sekä ikisuosikkini Pentti Sammallahti.

Tuliaisiksi kotiin ostin kaksi purkkia toffeita (purkin takia) ja inkiväärisiirappia. Jälkimmäinen olikin mitä mainioin ostos ja sitä on lorautettu voisilmää korvaamaan kaurapuuroon.

Fotografiskaan Tallinnaan täytyy päästä toisekin, joten sinne tulevia näyttelyitä täytyy ehdottomasti seurata. Tukholman museossakin olisi kiva käydä, mutta ne risteilyt kyllä jo vähän puuduttavat.

Näyttelykausi avattu

Palaan listaan

Vaan ennen sitä, kiitos teille kaikille jotka kommentoitte edelliseen avautumiseeni joko blogissa tai muita kanavia pitkin. Helpotti kovasti. Kiitos.

Helmikuussa tein listaa asioista, joihin haluan ryhtyä. Tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Sen jälkeen olen ottanut asiakseni myös tehdä asioita. Museokortti tuli hankittua viime viikonloppuna ja nyt sitä voi vinguttaa vaikka ja kuinka. Se onkin paras kortti vinguttamiseen, muista kun tuppaa tulemaan lasku perässä.

Ystävän kanssa kävin katsomassa Taidehallissa Anu Pentikin näyttelyn kolme tilaa. Se on auki vielä muutaman päivän. Kannattaa käydä katsomassa, jos lähistöllä liikkuu.

Kävimme myös HAMissa. Tove Janssonin töitä katselee aina mielellään, mutta muuten ei oikein ollut nyt minun juttuni.

Kierroksen jälkeen tuli nälkä ja vuorossa oli erittäin myöhäinen brunssi, päädyimme Mestaritalliin. Brunssi oli hintaansa nähden (yli 25 €) kovin vaatimaton. Vaikka varmasti muuten tulen Mestaritallissa kesällä käymään toistekin, niin brunssille sinne ei tarvitse mennä.

Keramiikkakurssilla

Rut Brykin henkeen

Jo ensimmäisestä heinäkuisesta vierailusta lähtien oli selvää, olin rakastunut. Rut Brykin taiteeseen. Kaikkiaan kävin katsomassa näyttelyn kolmesti. Kun ystävä löysi kansalaisopiston tarjonnasta keramiikkakurssin Rut Brykin hengessä, olivat sormet valmiina näppäimistöllä kun ilmoittautumisaika alkoi. Sinänsä kunnanhimoista, koska ikinä en ole tehnyt, enkä edes haaveillut keramiikkakurssille osallistumisesta.

Odotuksia ei juuri ollut, enkä ollut edes miettinyt, että pitäisi piirtääkin. Aihekin oli vaikea keksiä. Näyttelyssä olin nähnyt linnun, jonka sisällä asui muita lintuja ja koska kotona on sijoituskissa, päädyin aiheeseen odottava kissa.

Kun piirros oli luonnosteltu paperille, tuli sama piirtää kipsilevylle. Sen jälkeen kaiversin kipsilevyyn ääriviivat. Ne tulisivat lopullisessa työssä olemaan koholla ja vaaleammalla kuin muu osa työtä.

Kun ääriviivat olivat tarpeeksi syvät, kaulittiin niiden päälle savea.

Tein kaksi kissaa, pienen vadin, kolme kynttilänaluslaattaa sekä kirjaimen. Käytin ystävän leimasinta (ostettu aikanaan Elsan Lempituolista). Tarkoituksena oli saada struktuuria jos jonkinmoista ja värejä ja värisävyjä lopullisiin töihin.

Saven työstämisen jälkeen opettaja käytti työt uunissa ja viimeisellä kerralla meidän tehtävämme oli lasittaa ne. Tämäkin vaihe tuotti hankaluuksia. Piti ymmärtää mitä mikäkin pohjakäsittely tekee millekin värille. Tähän kohtaan kurssia olisin kaivannut enemmän teoriaa ja selkeitä kirjallisia ohjeita. Koska tarkoitus oli pitää hauskaa, lähdin sitten aika huteralta pohjalta lasittamaan töitäni. Hain turkooseja, sinisiä, vihreitä ja okran värejä. Oli vaikea ymmärtää mitä alla olevista lasitetuista töistä lopulta tulisi. 

Lasituksen jälkeen opettaja poltti työmme ja sain apuja Saaripalstan Sailalta, hän haki valmiit työni ja toi ne eilen kotiin. Koko aamun olin hihitellyt jo etukäteen töitteni ulkonäköä. Vaikka kaikki ei ollutkaan sitä mitä piti, niin yllätyin silti positiivisesti. 

Kissan taustan piti olla pinkimpi ja siihen olisi vielä voinut piirrellä ja raapustella muutakin. Ruokakuppia, silakkaa, leluja ja vaikka mitä. Nyt tuo rusehtavanpunainen on liian hallitseva ja yksitoikkoinen.

Nyt kun on joku ymmärrys ja taju siitä mitä tekee, voisi kurssille mennä uudelleen. Ja vaikka ei minusta uutta keramiikkataiteilijaa tullut, olen silti iloinen että kävin tällä kurssilla. Sen verran mukavaa oli!

Kiitos seurasta Saila ja Jenni!