Lounaalla

Harju8

Brunssille piti mennä, mutta sellaista ei vielä ollut Harju8:ssa tarjolla. Vaan se ei tahtia haitannut. Pienistä annoksista oli hyvä koota mieleisensä lounas. Maistuvaa, raikasta ja viihtyisä tila. Tänne pitää löytää tiensä uudelleen ja muutenkin nyt täytyy aktivoitua viikonloppubrunsseihin. 

Jälkkäriksi otimme Anan kanssa molemmat Ahvenanmaan pannukakkua. Sitä ei kyllä melkein jaksanut syödä, mutta pakko vaan oli. 

Brunssilla

Sunnuntaina

Sunnuntaina kävin pitkän ajan jälkeen (P-projekti...) brunssilla ystäväni A:n kanssa. Hän ystävällisesti lähetti listan vaihtoehdoista tutkittavakseni, varasi paikat ja maksoi brunssini. Kiitos A!

Paikaksi valikoin Fleminginkadulla olevan espanjalaisen, Bar Conin. Tämä osoittautuikin kaikin puolin kelpo paikaksi. Ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi, jälkkärikakut sulivat suussa.

Suhteellisen pieni tila oli kaunis ja varsin äänekäs. Paikalle sattui samaan aikaan kaksi syntymäpäiväseuruetta (Mikä hieno tapa juhlia synttäreitä!), joten naurua ja äänekästä puhetta riitti. Ehkä vähän liiankin paljon ääntä minun makuuni. Tämä tosin on vain minun ongelmani, sillä kun kotihiiri siirtyy ihmisten ilmoille, näin voi hyvinkin käydä.

Tykkäsin kovasti ja voisin mennä uudelleenkin, vaan kun on niin paljon tarjontaa, niin ehkä pitää seuraavaksi taas joku uusi paikka kuitenkin testata.

Pitkästä aikaa

Brunssilla Ruplassa

Siitä on vierähtänyt jo hetki, kun olimme Anan kanssa brunssilla. Taisimme käydä edellisellä kerralla toistamiseen hyväksi todetussa Ipin Kulmakuppilassa. Nyt kävimme toistamiseen Ruplassa. Brunssi oli yhtä herkullinen kuin ensimmäiselläkin kerralla, enkä tälläkään kerralla päässyt lämpimiin ruokiin asti. Ei yksinkertaisesti ollut enää tilaa vatsassa, vaikka se paljon vetääkin.

Ruuan ja miljöön puolesta voisin mennä Ruplaan kolmannenkin kerran, mutta ehkä seuraavaksi pitäisi kokeilla taas jotain uutta. Ideoita?

Brunssilla

Ravintola Oivassa

Ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun alkupuolen kävimme ystäväni Anan kanssa brunssilla. Ana oli tehnyt etukäteisvierailun ravintola Oivaan, tiedättehän? Mä kolmatta linjaa eteenpäin 🎶 ja niin pois päin.

Varaus meillä oli vasta kello kahdeksi, eikä ainakaan viime sunnuntaina siihen aikaan enää olisi varausta tarvinnut. Mutta vannomatta paras. Ana oli kehunut etukäteen joten tiesin jo, että hyvää oli lupa odottaa. Tarjonta ylitti silti odotukset ja hinta oli kohtuullinen (21 € ilman kuohuvaa). Erinomainen, kerrassaan erinomainen.

Viikonlopun brunssi

Ruplassa, Helsinginkadulla

Viikonloppuna kävin jälleen ystäväni Anan kanssa brunssilla. Tällä kerralla paikaksi valikoitui Rupla. Olin vaikuttunut. Ruoka oli herkullista ja kattaukseen jono. Meillä oli pöytävaraus, kuten asiaan kuuluu. Hinta oli laatuun nähden sopiva, 23 euroa henkilöltä.

Tyydyin kylmiin ja jälkiruokiin. Lämmintä en maistanut, enkä kahvia. Hetken kyllä ihmettelimme onko kahvia tarjolla lainkaan, mutta löytyi se lopulta kassan vierestä. Anaa lainatakseni, tuntui kuin olisi Berliinissä ollut. Kerrassaan erinomainen paikka.

Näyttelykausi avattu

Palaan listaan

Vaan ennen sitä, kiitos teille kaikille jotka kommentoitte edelliseen avautumiseeni joko blogissa tai muita kanavia pitkin. Helpotti kovasti. Kiitos.

Helmikuussa tein listaa asioista, joihin haluan ryhtyä. Tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Sen jälkeen olen ottanut asiakseni myös tehdä asioita. Museokortti tuli hankittua viime viikonloppuna ja nyt sitä voi vinguttaa vaikka ja kuinka. Se onkin paras kortti vinguttamiseen, muista kun tuppaa tulemaan lasku perässä.

Ystävän kanssa kävin katsomassa Taidehallissa Anu Pentikin näyttelyn kolme tilaa. Se on auki vielä muutaman päivän. Kannattaa käydä katsomassa, jos lähistöllä liikkuu.

Kävimme myös HAMissa. Tove Janssonin töitä katselee aina mielellään, mutta muuten ei oikein ollut nyt minun juttuni.

Kierroksen jälkeen tuli nälkä ja vuorossa oli erittäin myöhäinen brunssi, päädyimme Mestaritalliin. Brunssi oli hintaansa nähden (yli 25 €) kovin vaatimaton. Vaikka varmasti muuten tulen Mestaritallissa kesällä käymään toistekin, niin brunssille sinne ei tarvitse mennä.

Omaa aikaa

brunssilla

Pitkästä, pitkästä, ihan liian pitkästä aikaa lähdin ystävän kanssa brunssille lauantaiaamupäivällä. Muutama paikka oli harkinnassa ja lopulta päädyimme Ipin Kulmakuppilaan. Herkullinen brunssi sumuisessa ja sateisessa Helsingissä oli juuri sitä mitä kaipasin ja tarvitsin. Suosittelen lukemaan Ipin Kulmakuppilasta lisää heidän nettisivuiltaan. Kerrassaan hieno paikka.

Pieni piipahdus Punavuoren Mokoon ja sitten kotiin. Tuntui kuin näissä muutamissa tunneissa olisin saanut ladattua akkuja pidemmänkin loman edestä. Hyvä niin, sillä tekemistä riittää ja vauhti on välillä päätä huimaava. Tällaiselle hitaammasta rytmistä pitävälle ainakin. Siksipä olen päättänyt, että ensi viikon sunnuntaina minulla on vapaapäivä. Katsotaan kuinka sen kanssa käy.

Eikä viikonloppu ole vielä ohi. Luvassa aistinautintoja visuaaliselle ihmiselle myös myöhemmin illalla.