Omenasato

 ja vanha perinne

Vanhalla omakotitaloalueella, siellä missä äitini asuu, on ollut tapana laittaa tienvarteen omenoita. Silloin jos sato on ollut suuri, siitä on hyvin riittänyt jaettavaksi, vaikka pihalla on omenapuita jäljellä enää kaksi. 

Tänä syksynä äitini on tehnyt kuten ennenkin. Ämpärissä on ollut tarjolla ohikulkijoille omenoita. Valitettavasti vaan joku, lapsi tai aikuinen, on päättänyt haukata jokaisesta omenasta palan ja heittänyt ne sen jälkeen ympäriinsä tielle. Sen jälkeen äitini on ne sieltä siivonnut pois. 

En vaan millään voi ymmärtää tällaista käytöstä. En sitten millään. Tulee kertakaikkiaan paha mieli. 

Omenapuunkukkajuhlat

Kukkia, kukkia, kukkia

Mielestäni meillä pitäisi järjestää omenapuunkukkajuhlia.

Valkoisia kukkameriä näkyy vanhoilla omakotitaloalueilla enemmän kuin pilviä taivaalla.

Tätini pihalla kasvavan omenapuun rungossa on niin iso reikä, siitä voisi laittaa käden läpi. Silti vaan puu kukkii, mistä lie voimansa saa.

Kukat vanha puu jaksaa kantaa vaan miten käy kun oksille tulee omenien paino.

Kesä alkoi

Kesä 

Koulut loppuivat. Nuoria valmistui, juhlia vietettiin hymyssä suin. Itse pääsin juhlistamaan media-assistentiksi valmistuneen kummityttöni valmistumista. Kaunis, fiksu, nuori nainen. Onnea vielä N! 

Vierailin vanhemmillani ja ikuistin kukkivia omenapuita. Illalla kotiin ajellessani, kolme nuorta kyydissäni, mietin miten nopeasti kaikki oikeastaan kuluu. Omenankukat ja ihan kaikki. 

Lapsi on lapsi

Aina vaan

Vanhempani ja veljeni kävivät eilen kylässä. Toivat tullessansa ison kasan omenoita, Sulo-kissalle vessamaton, kahvipaketin, kahvikermaa, vanilijakastiketta sekä omenapiirakan. Kaiken tämän jälkeen he lähtiessään ostivat kirppiskasastani tuikkukupin. Kun äitini kysyi tosissaan sen hintaa, ilmoitin leikilläni sen maksavan kaksi euroa. Äiti ilmoitti tähän, että isä maksaa siitä vitosen. Ei sitten auttanut muu kuin isän kaivaa lompakkoaan.

Kyllä se tämän perusteella siltä vaikuttaisi, että lapsi on aina lapsi ja lasta täytyy tukea. Vaikka lapsella ikää jo 48 vuotta olisikin.

16 ämpäriä

omenoita

Vanhemmillani on muutama omenapuu. Niiden iästä huolimatta satoa tulee enemmän kuin itse ehtii tai jaksaa käyttää. Kuten muillakin vanhoilla omakotitaloalueilla on tapana, niin myös vanhemmillani, portinpieleen laitetaan omenoita ämpäriin ja siitä saavat naapurit ja ohikulkijat ottaa niin paljon kuin jaksavat kantaa. Tänä syksynä portinpielestä on kadonnut jo 16 ämpärillistä.

Jotain on tullut takaisinkin; purkki omenahilloa ja omenapiirakka. Tämä on uutta ja tapahtunut ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Vaikkei mitään vastinetta odoteta, on tämä silti ilahduttavaa!

Omenasatoa

Aika paljon

Vaikka kuinka söisi, säilöisi, tekisi hilloja ja piirakoita, riittää niitä aina vaan. Osa sadosta kelpaa myös oraville, linnuille ja madoille. Osa mätänee jo puihin.

Nämä 40-lukulaiset eivät tunnu tahtia hellittävän. Aamukasteen aikaan kävin poimimassa kassillisen kotiin tuotavaksi. Niitä sitten rouskuttelen loppuviikon välipaloina. Nam!