Luonnollinen herätys

vs herätyskello

Heräsin tänään ennen kuutta. Hiljalleen ryhdyin tutkailemaan puhelimesta somekanavia. Korjasin yöpöydältäni pois eilisiltaisen iltapalan astiat. Kävin ruokkimassa kissat. Rapsuttelin niitä hetken. Päivitin instaa. Punnitsin pikkukissat, tein itselleni aamiaisen ja nautin sen sängyssä murustellen. Luin kirjaa. Tuntuu hyvältä. On ihana herätä aikaisin. Kaikki on niin hiljaista. Ulkona niin tyyntä ettei puissa väreile edes lehdet, isolta tieltä ei kuulu auton ääniä ja naapurin lapsetkin tuntuivat vielä nukkuvan.

Mikä siinä sitten on, ettei samaan aikaan herätyskellon sointiin ole lainkaan mukava herätä? Että se tuntuu lähes ahdistavalta? Silloinkin kun herätys johtuu jostain tavallista arkea mukavammasta asiasta.

Tyhjällä lennolla

ja lentokenttäostoksilla

Kävin taas työmatkalla. Menomatkalla kone oli poikkeuksellisesti lähes tyhjä.

Eipä sitten kukaan kuullut mahdollista kuorsaustani. Aikainen herätys luo aina tarpeen lyhyille torkuille. Puoli tuntia riittää pitämään virkeänä aina iltaan asti. Niin tälläkin kerralla.

Näinä aamulentoaamuina ei tule mieleeni syödä edes sitä 80-lukulaista luonnonjugurtti-mysliaamiaista kotona. Olen päättänyt aloittaa tällaiset aamuni kentällä ruisleipä - maitokahviaamiaisella, vaikka se käsittämättömän kallista onkin ja ruisleipäkin on pienentynyt kuukauden sisällä ainakin kolmanneksen.

Aamiaista syödessäni bongasin sivusilmällä Marimekon myymälän. Oli muuttanut. Koska aikaa oli, kuten yleensäkin, kävin katsomassa myymälän tarjontaa. Olen nimittäin himoinnut tiettyä mustaa Marimekon laukkua jo pitkään ja kuinka ollakaan se oli alessa (-30%, poistuu mallistosta), enkä sitten voinut vastustaa. Ostin. Poistuva malli ja kaikkea. Juuri se mitä olen havitellut.

Mariskooli on otettu kuvaan mukaan laukun kokoa demonstroimaan. 

Olen tyytyväinen hankintaani. Laukkuun nimittäin mahtuu. Kotiuduttuani oli pakko kuvata laukku ja sen sisällys: passi, erinäisiä papereita, kaksi kirjaa, kaksi kynää, kaksi pastillirasiaa, pussukka, jossa lisää pastilleja, nenäliinapaketti, puhelimen laturi, pieni pokkarikamera kotelossa, huivi lentokoneeseen, lisää pastilleja, työpaikan kulkukortti kaulanauhassa, huulirasva sekä kohtuullisen kokoinen lompakko, niin ja myslipatukka kriisitilanteita varten.

Erinomainen hankinta, selittelen täällä tätä itselleni. Eikä laukkuja voi koskaan olla liikaa, eihän?

Lukuvuorossa: Sue Monk Kidd The Secret Life of Bees, Headline Book Publishing, ostos Shannonin lentokentältä Irlannista, 2012. 

Aikainen lintu

madon nappaa

Aikainen herätys on oikeastaan mukavaa, vaikkei se aina vapaaehtoisesti kohdallani tapahdukaan. Tänäänkin olen ehtinyt jo vaikka mitä, kiitos kissojen. 

Kävin Porvoossa vanhemmillani ja perinteisesti kirppiskierroksella äitini kanssa. Tällä kerralla tein myös ostoksia. Tätä kaksikkoa katselin jo edellisellä kierroksella, varmasti yli kuukausi sitten. Silloin en raaskinut ostaa, nyt oli pakko. Ihan vain siksi kun olivat vielä jäljellä ja koska äitini heti muisti minun tarttuneen nähin kiinni viime kerrallakin. Selityksen makua, tiedän.

Jostain syystä minua viehättävät esineet joissa on jotain sadunomaista. Sitä löytyy mielestäni myös tästä kulhosta ja seinälautasesta. En tiedä mistä ovat, eikä sillä niin väliäkään. Tykkään kuitenkin.

Rytminvaihdos

arkeen

Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin, sain tietää, että saan lyhyen määräaikaisen työprojektin. Aloitin sen jo tällä viikolla. Työ on ihanaa, mielekästä, motivoivaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäisenä päivänä kävelin juna-asemalle hymy huulillani räntäsateessa muiden työläisten kanssa. 

Hymyni ei ole hyytynyt vieläkään. Päinvastoin. 

Aakkoset

Elämäni aakkoset

En minä unohda (yleensä), mutta joskus voin olla asioissa hidas. Kuten nyt tämänkin kanssa. Häivähdys Purppuraa -blogissa kirjattiin elämän aakkoset jo huhtikuussa. Minä tartun asiaan nyt. Tässä ne ovat, elämäni aakkoset:

A = Aamu. Minä nautin aamuista ja haluaisin olla enemmän aamuvirkku kuin itseasiassa olenkaan. Aamiainen. Rauhallisen päivän nautinnollinen aloitus.

B = Blogi, bloggaus. Ei kai tarvitse selittää.
C = Cat. No, okei. Tämä on vähän fuskua kun on myös k:ssa.
D = Downton Abbey tv-sarja.
E = Englanti. Kieli, kulttuuri, maa, maisemat, hyvät ja realistiset tv-sarjat ja kirjat, astiat.
F = Fiskars, sekä sakset ja muut tarvikkeet, että koko kylä.
G = Gilles eli Sulo Naukula.
H = Helmi, Helsinki.
I = Ihmiset.
J = Jooga. Alkoi taas ja kyllä sitä onkin kankea kesän jäljiltä. Myös joulu.
K =Kissat, kirjat, koti, kaupungit. Huh, tännepä tuli ihan ruuhkaa. Lisääkin tulisi, mutta jätetään nyt tähän.
L = Lahjojen hankkiminen. Siitä minä pidän, varsinkin silloin kun on keksinyt hyvän idean tai nähnyt jotain lahjan saajalle täydellisesti sopivaa. Lahjan saaja voi toki olla erimieltä!
M = Mielenrauha.
N = Nauru. Pidentää ikää ja tekee hyvää. Naukula, se blogi josta aloitin.
O = Onni. Onnellisuus. Onni-kissa(t) ja elämisen onni.
P = Porvoo, perhe.
Q = Queen ja varsinkin Bohemian Rapsody.
R = Ruoka.
S = Sade, saaristo. Yhdessä ja erikseen.

T = Tarinat, taulut, Tove J., tietokone.
U = Urheilu, minä olen aikamoinen penkkiurheilija.
V = Valo, valokuvat, vuodenajat.
W = Wilma. Edesmennyt kissani.

X = X-factor. Minä pidän siitä kun joku yllättää ja onnistuu. Osaa jotain täydellisesti. Siksi katson joskus youtubesta näitä pätkiä onnistumisista. Vähän salainen harrastus tämä. Hys hys siis.
Y = Ystävät. Tietenkin.
Z = Zoo, minä pidän eläintarhoista, vaikka ne vähän ristiriitaisia ovatkin. Pidän ainakin silloin, kun ne ovat hyvin hoidettuja ja eläimillä on tilaa ja virikkeitä.
Å = Åbo. Ihan oikeasti tykkään, enkä kyllä tähän kohtaan muuta keksisikään. Paitsi ehkä sen norjalaisen naiskirjailijan Åsne Seierstadtin, joka kirjoitti mm Kabulin Kirjakauppiaan.
Ä = Äiti.
Ö = Östermalm. Kaunis kaupunginosa Tukholmassa.

Tätä postausta tekiessäni, aiheeseen oli tarttunut myös Lady of the Mess. Vaikea oli miettiä, mutta kiva näitä on lukea. Tarttuisikohan joku haasteeseen?

PS: Tunnisteita merkitessäni huomasin, että minähän olisin voinut luntata vastaukset sieltä :)

Aamiainen

vuoteessa

Joskus, ei usein, mutta joskus, on mukavaa nauttia aamiainen vuoteessa. Tänään taas. Kahvia, pari leipää ja eväät myös kerjäävälle Helmi-kissalle. Sitten tovi blogistaniassa ja pientä aktivoitumista pikkuhiljaa.

Ajattelin tästä lähtien kirjoittaa tänne Muistikirjaani, postauksien loppuun, kulloinkin lukuvuorossa olevan kirjan tiedot. Muistanpa sitten itse mitä olen milloinkin lukenut.

Lukuvuorossa: Christie, Agatha: Viisi pientä possua, WSOY, 1997, omassa kirjastossa vuodesta 1997, pokkari.Luettu useammin kuin kerran. 

Sunnuntai

aamua

Helmi-kissa herätti muutama hetki sitten, kävin antamassa ruokaa ja vaihtamassa veden. Keitin kahvit, sytytin pari kynttilää ja nyt pieni kierros blogistaniassa. Taustalla Ylen Radio Suomi. Aamu tuntuu kovin varhiselta, vaikka vuorossa ovat kello yhdeksän uutiset.

Minulla on menossa suomalaiset viikot. Lukulistalla ovat viime viikkoina olleet: Pia Postin Talven jälkeen valo, Joel Haahtelan Katoamispiste, Tuuve Aron Yöstä aamuun, Mirjami Hietalan Valkoiset lautalattiat, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu sekä Jarmo Ihalaisen Perheestä ja alastomana juoksemisesta. Viime yönä aloitin Kirsti Ellilän kirjan Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin. Blogikierrokseni jälkeen taidankin mennä takaisin sänkyyn sitä lukemaan. Tiedä vaikka ottaisin vielä pienet tirsatkin.

Startti

aamuun

Minulla on monitoimilaite, jota en juurikaan käytä. Se on iso ja siinä on miljoona osaa. Liian monimutkaista ja liian paljon säätöjä. Mieleni on tehnyt jo pidempään pienempää tehosekoitinta, jolla voisin tehdä itselleni aamujuomaa. Saksalaisesta löysin juuri sopivan, pienen, erittäin edulliseen hintaan (oli alle 15 euroa). Nyt olen surruttanut itselleni aamujuoman jo useana aamuna.

Suosikikseni on muodostunut banaani-puolukka-piimä yhdistelmä.

Pitää nälkää ja maistuu hyvältä. Banaanin makeus ja puolukan happamuus toimivat hyvin yhdessä.

Kaunein kotimatka

ikinä

Minä olen kotiutunut Saaripalstalta. Voin vannoa, että kotimatka oli kaunein ikinä. Harvemmin sitä nimittäin matkataan kahta tuntia upeassa kesäaamussa käsittämättömän kauniissa maisemissa. Yhteysalus - bussi - bussi - bussi yhdistelmä osoittautui helpoksi ja aamu seitsemältä alkanut kotimatka loppui iltapäivällä puoli neljältä. Sen jälkeen toki piipahdin vielä Porvoossa hakemassa Helmi-kissan kotiin. 

Ihana loma, vaikka huoli Helmin voinnista sai perhosia minunkin vatsaani. Kiitos Saaripalstan väelle! 

Teen voimalla

kaapinraivausta

Tänään on kaapinraivauspäivä. Jo pitkään olen kerännyt nurkassa kyhjöttävään isoon siniseen kassiin kirpputorille lähtevää tavaraa. Tänään kassi saa täytettä roimasti.

En kuitenkaan viitsi laittaa näytille kuvaa sekasorron vallassa olevasta keittiöstä, vaan laitan tähän tarkasti rajatun kuvan teepannustani. Sen voimallahan tässä kuitenkin aherretaan.

Lauantaiaamuna

Lehdenhakureissulla

Tänä aamuna lehdenhakureissuni kesti 35 minuuttia. Pakkasesta välittämättä päätin hankkia itselleni liikknta-aikaa myös tänään. Yöpuku alla, toppahousut ja -takki päällä, pipo silmillä. Hyvin toimi.

Nyt sitten sen Hesarin kimppuun. Uudistus sopi minulle. En tiedä vielä johtuuko se lehdestä itsestänsä vai siitä, että minä pidän vaihtelusta. Lehden kanssa sopii mainiosti Harrodsin English Breakfast -tee. On muuten hyvää!

 

Suosittelen!

Rytminvaihto

Ylös, ulos ja lenkille

Nyt on harjoiteltu rytminvaihtoa muutaman työpäivän verran. Aamut ovat edelleen vaikeita ja illalla ei meinaa tulla uni silmään vaikka väsyttää niin vietävästi. Tämä tilapäinen unihäiriö saattaa toki johtua myös hyvästä iltalukemisesta (edelleen se Jää). Illalla pitäisi ehkä lukea tylsempiä kirjoja, ja kantaa erityisen hyvltä tuntuvat bussilukemisena mukana.

Tätä aamua piristi kuitenkin puolen tunnin kävely Elielinaukiolta töihin. Yleensä matka taittuu metrolla, mutta nyt päätin toisin. Työmatkakävelystä  tai muusta liikuntasuorituksesta saa kannustavia tekstiviestejä ystävältä, näin on sovittu. Edes jos kerran viikkoon kävelisi. Nyt kun ne tietkin ovat suht hyvässä kunnossa. Kävely herätti ja teki hyvää. Katsotaan josko vielä jotain muutakin löytyisi.

Viikonloppuna täytyy sitten kerätä ne loputkin joulukoristeet talteen. Näköjään niitä vielä muutamia esille jäi sunnuntain siivouksista huolimatta.

Aamiainen

Viikonlopun luksusta

Kesällä ystäväni tarjosi minulle avokado-tomaattisalaattia. Jostain syystä en tätä klassikkomakuyhdistelmää ollut koskaan ennen kokeillut. Avokadoihin suhtauduin hieman varauksella (kuten myös banaaneihin ja isoihin tomaatteihin!), sillä niitä myydään yleensä raakoina kaupoissa ja ne täytyisi malttaa pitää pöydällä kypsymässä ennen syömistä. Nyt maltoin ja makuyhdistelmä oli mielestäni täydellinen, avokado, tomaatti (myöskin kypsä) ja ruisleipä.

Suosittelen! Tämä sopi ainakin minun makunystyröilleni täydellisesti.

Aamupuuro

ja sauvakävelyä

Eilinen ilta vierähti Apollossa kun olin katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa Stand Up Komiikkaa työkavereitteni kanssa. Varsin viihdyttävää!

Nyt on palattu arkeen. Vuorossa on aamupuuro ja sitten kävelysauvat viuhtomaan kun lähden niitä ulkoiluttamaan naapurinrouvan kanssa. Ja ettei nyt ihan vääräksi mielikuva muodostu, niin kerron vielä, että sauvat ovat olleet eteisennurkassa jo noin kolme vuotta. Eivät ole tätä ennen viuhuneet.

Omenasatoa

Aika paljon

Vaikka kuinka söisi, säilöisi, tekisi hilloja ja piirakoita, riittää niitä aina vaan. Osa sadosta kelpaa myös oraville, linnuille ja madoille. Osa mätänee jo puihin.

Nämä 40-lukulaiset eivät tunnu tahtia hellittävän. Aamukasteen aikaan kävin poimimassa kassillisen kotiin tuotavaksi. Niitä sitten rouskuttelen loppuviikon välipaloina. Nam!

Äkäinen kukkahattutäti

aamuruuhkassa

Pidän musiikista. Pidän aamuista. Pidän julkistesta liikenteestä.

Äkäinen kukkahattutäti on kuitenkin asettumassa minuun, enkä pidä siitä. En myöskään pidä aamuruuhkaisista busseista, missä "kaikilla" on korvillansa erilaiset kuulokkeet ja niistä kuuluu läpi epämääräistä mölinää jos toistakin. Jos edes kuuluisi yksi, mutta toislta puolelta kuuluu tömps, tömps, tömps. Sitten jumps, jumps, jumps. Vähän kauempaa pum-pum, pu-pum, pu-pum. Kun näitä erilaisia jumputuksia kuulee ympärillään viidestä kymmeneen, meinaa välillä päästä se äkäinen kukkahattutäti valloilleen.

Kaikesta huolimatta pidän julkisesta liikenteestä. Silloin ainakin kun kuskit eivät tee äkkijarrutuksia. Ja silloin kun bussin ovet menevat kunnolla kiinni eikä niitä tarvitse edestakaisin venkslata. Ja myös silloin kun joku ei päätä ryhtyä haastattelemaan bussikuskia siitä miksi edellinen bussi ei tullut. Mistäs se sen tietäisi?

Mutta siis noin pääsääntöisesti pidän julkisesta liikenteestä, aamuista ja musiikista.