Kesärenkaat

ja räntäsade

Minulla on nyt kesärenkaat. En muista koska olisin näin myöhään ne vaihdattanut, ei sitä lakikaan sallisi jos ei keli olisi mitä on. Räntää tuli tänäänkin, sinä aikana kun odotin renkaidenvaihtoa maisema oli muuttunut valkoiseksi. Tuli vuorotellen rakeita ja räntää.

Kaihoisasti äitini kanssa tänään haaveilimme kymmenen asteen lämmöstä. Se vasta jotain olisikin se.

Huhtikuu

ja sää

Minulla on tänään kesälomapäivä. Viikonloppu vierähti vapaaehtoistyössä yhdistyksen puuhissa ja kaukaa viisaana olin ymmärtänyt varata viikonlopun jälkeiselle maanantaille kesälomapäivän.

Toki olisin mielelläni rapsutellut hieman pihalla ja energisena puuhaillut sisälläkin. Vaan ei innosta kun ulkona tulee taas räntää. Huhtikuussa, huhtikuun 24. päivänä. En kyllä tällaista muista vähään aikaan kokeneeni.

Minä tahtoisin jo kevään.

Pääsiäisen saldo

ja puinen rasia

Aika valuu käsistä. Tuntuu kuin viime torstaista olisi iäisyys ja silti se oli ihan vasta. En ehtinyt rapsutella pihaa, enkä tiedä olisinko tarjennutkaan. Sen verran kylmä oli. En käynyt kävelyllä, en pyörälenkillä. Sen sijaan luin kaksi kirjaa, vierailin ystävillä, siivosin äitini kanssa isäni vaatekomeroa ja lajittelimme vaatteita kierrätykseen, kävimme hakemassa äidilleni toisen pienen pyöreän pöydän terassille ja joimme pullakahvit. Tapasin lyhyesti tätini, isäni isosiskon.

Tänään kävin tunnevyöhyketerapiassa, toisen kerran elämässäni. Uskaltauduin kun tiesin, että sitä harjoitteleva nainen on hyvä siinä mihin ryhtyy. Näin oli. Jo ensimmäisen kerran jälkeen sisällä kumpuava kiukku on rauhoittunut ja nyt toisella kerralla ja sen jälkeen olen miettinyt kaikenlaista. Aikaa, sen kulumista, sitä osaanko oikeastaan sanoa ei, palkitsenko vai lohdutan itseäni syömällä vai molempia? Olen myös miettinyt mitä minun keittiön ikkunastani pitäisi näkyä, sitä kuinka lämpimänä kesälauantaina kävelin soratietä vanhemmilleni ja nenässä tuoksui vastaleikatun nurmikon ja lämpiävän saunan tuoksu. En tiedä mistä tulin, enkä tiedä mitä oli tapahtunut ennen tai jälkeen, muistain kuitenkin tuon hetken. Olen miettinyt kuinka kesälauantaina astuin pienkerrostalon rappukäytävään ja vastaan leijui naapurin vieno saksofonin soitto. Tuolloinkin olin erittäin onnellinen. En minä onneton ole nytkään. Silti olen päätynyt miettimään noita erityisen onnellisuuden hetkiä, sitä miten ne voisi kopioida arkeen.

Sain mukaani Porvoosta puisen rasian, sen kantta koristaa naisfiguuri ja rasialla on tassut. Sisällä on nuoruudenkuvia isästäni. Pieniä, valkoreunaisia kuvia. Uusi aarteeni. 

Uusin nyt lukuvuorossa-listani. Osa luetuista on unohtunut, lukeminen on ollut vähäistä ja hidasta. Listassa kuitenkin nyt viimeisimmät.

Lukuvuorossa: Rantanen Leena; Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista, Viisas elämä, 2016. 

Lukuvuorossa: Hawkins Paula, Nainen Junassa, mitä hän näki?, Seven, 2016.

Lukuvuorossa: Indridason Arnaldur: Reykjavikin yöt, Blue Moon, 2014.

Lukuvuorossa: Indridason Arnaldur: Varjojen Kujat, Blue Moon, 2015. 

Iloista ja rauhallista

pääsiäistä

Jääkaapissa ruokaa (kaurahiutaleet unohtuivat), lukemattomia kirjoja, rapsutettavaa puutarhassa ja rapsutettavia kissoja. Siitä on tämä pääsiäinen tehty, niin ja syntymäpäivistä ja vierailuista. Rauhalliseen tahtiin, syvään hengittäen. Näillä mennään. 

Ja seuraavaksi menen pesemään kasvoni, harjaamaan hampaani ja painun pehkuihin lukemaan islantilaista dekkaria.

Iloista ja rauhallista pääsiäistä itse kullekin haluamallaan tavalla!

Tuliainen

Tukholmasta

Ostin itselleni Tukholmasta, Fotografiskasta, tuliaisen. Siellä oli tarjolla näyttelyjulisteita vaikka kuinka paljon, mutta päädyin jalkoihin. Nyt tämä saa korvata muutamia vuosia sitten Roomasta ottamani kuvan. 

Huomaa kyllä, että kevät tekee tuloaan kun tekee mieli puhdistaa pölyt kodistaan sekä hankkia jotain pientä uutta. 

Messuilla

Kevät

Kävin tutustumassa Kevätmessujen tarjontaan. Hetki meni ennen kuin hahmotin missä on mitäkin, pienen pyörimisen jälkeen löysin kuitenkin mitä halusin. Sisusta! -messupuoli oli mielestäni pienehkö, samoin Lähiruoka & Luomu.

Ihastuin Home Villagen pieneen messuosastoon ja sen tarjontaan. Muutama tuote päätyi kotiinkin asti.

Tulppaaniniput olivat saman hintaisia kuin kaksi vuotta sitten, kahvila-alue keskellä isoa salia oli oivallisesti rajattu. Tuollainen kirjahyllyseinusta oli hauska ja loi tilan isoon tilaan. Osa näytteilleasettajista oli panostanut ja osa ei. Nähtävää oli paljon ja koska kevät on kuin rinnassa kupliva riemu, olisi ollut mukavaa jos se olisi näkynyt useammallakin messuosastolla.

Messulta löytyy kyllä katsottavaa, huomennakin ehtii vielä. Messut ovat avoinna klo 10 - 17.

Tomaatit

Uuteen kotiin

Neljästä tomaatista pidin itse yhden ja lahjoitin kolme ystäväni Paulan hellään huomaan. Viime sunnuntaina kun olin syntymäpäivillä ja tomaatinvientireissulla, tomaatit näyttivät tältä:

Versoivat jo oikein kunnolla. Jännityksellä jään odottamaan lähtevätkö kasvamaan ja onnistunko pitämään hengissä siitä yhdestä kotiinjääneestä istuttamani versot.

Ja jos ei, niin ainahan epäonnistumisen voi laittaa kissanpennun syyksi? Mielestäni Noomi katseleekin versoja vähän sillä silmällä, että niiden varalle olisi suunnitelmia.