Noin 400 m

pysäkiltä kotiin

Menin sitten töihin. Raskainta päivässä oli kävellä noin 400 metrin matka pysäkiltä kotiin. Lunta oli tullut reilusti nilkkaan asti ja se oli niin vetistä, että oikein imaisi sisäänsä. Maisemat toki olivat kauniit ja niitä sitten jäinkin kuvailemaan, jotten olisi hengästynyt. Kotipihalla joku ystävällinen naapuri oli tehnyt lumityöt minulle ihan ovelle asti. Kaunis kiitos siitä!

Onkohan vielä liian aikaista ryhtyä hokemaan sanontaa vanha lumi on uuden surma?

EDIT: Siis apua, toisin päinhän sen pitää mennä eli uusi lumi on vanhan surma!

Paranemaan päin?

Peukut pystyyn

Minä olen ehkä jo paranemaan päin. Raastavia yskänkohtauksia ei ole vasta tullut kuin yksi, enkä vielä ole hakeutunut päiväunillekaan, vaikka olen ollut hereillä jo kohta kaksi tuntia. Jihuu!

Minä haluan töihin ja joogaan myös. Katsotaan kuinka käy. Vaikka koti on ihana paikka, ei tätä sairastamista jaksaisi yhtään.

Kiitos!

Kiitos Häivähdys Purppuraa -blogin AnnaS!

Tämän sain AnnaS:ltä ilahduttamaan päivääni! Kiitos AnnaS.

Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit jakavat sen eteenpäin.


Tunnustukset lähtevät Muistikirjastani seuraaville:

Pimeä huone - valokuvaukseen erikoistunut blogi

Nettimartan pihapiiri - puutarhaa ja muuta

Kanttorilan Puutarhassa - puutarha-asiaa

Varjoyrtin puutarhassa - ja vähän Myrtinkin

sekä Snabelbackalle, jonka lukijamäärä ei ole tiedossa.

Olkaa hyvät! Kipaisen vielä kertomassa näistä teille, ennen kuin menen seuraaville päiväunille!

Sairastuvassa

Hiljaiseloa

Minulla on ollut mukava viikonloppu - tähän aamuun asti. Nyt on minuun iskenyt Ikävä Tauti ja se on vienyt äänen mennessään. Raakkumaan pystyy, mutta se sattuu keuhkoihin. Hunajaista teetä kuluu erittäin paljon, onpa tänään otettu jo särkylääkettäkin.

Eipä sitten muuta kuin takaisin vällyjen väliin lepäämään. Tälle päivälle sopimani hiihtoharjoituksetkin jouduin perumaan.

Toivottavasti tämä menee pian ohi ja kunto kohenee, niin pääsen Naukulaan ja tänne saamieni tunnustusten ja haasteiden pariin. Nyt en jaksa.

Juhlien jälkeen

Kiitos ystävät!

Eilinen ilta kului ystävien ja drinkkien parissa. Puheensorina oli totutulla tasolla ja mukaan mahtui naurua, vakavaa keskustelua, huolta ja murhettakin. Tarjolla olivat drinkit maistuivat, vaikka alkoholimäärän puolitimmekin. Se lienee yksi merkki aikuistumisesta. Maistelimme White Ladyä (Helsingin ravintola White Ladyn ruokalistasta bongattu drinkki viime kesältä), Gin Tonicia, Prins Charles Coffeeta sekä drinkkiä, jossa oli Limoncelloa ja kirkasta. Siinä oli tarpeeksi pitämään meidät pystyssä reippaasti yli puolenyön vaikka kaikilla oli takanaan raskas työviikko.

Ruokaa oli riittävästi ja se maistui. Tarjolla pastasalaattia sekä tomaattivuohenjuustopannaria. Alkudrinkkeinä joimme shampanjaa. Pullo minun täytyy ehkä säilyttää lopun ikääni kun siihen on kiinnitetty Swarovskin kristalleja. En ole sitä itse hankkinut, vaan se oli läksiäislahja työstäni, jossa viimeinen työpäivä ajoittui vuodelle 2011. Hyvin oli juoma säilynyt.

Sukset

lainassa

Soitin hetki sitten isälleni, ja kerroin, että olen ehkä muuttanut mieleni.

Kun 12-vuotiaana hiihdin isäni kanssa Porvoossa, eksyimme metsään. Siellä noin nelisen tuntia hiihtäneenä, umpimetsässä, löysimme ulos tielle. Nenän edessä oli kyltti Porvoo  9. Enää en suostunut metsään menemään, joten hiihdimme kotiin tuon 9 km tienvierusta pitkin. Kun pääsimme kotiin, otin sukset jalastani, nostin ne seinää vasten ja sanoin: "Minä en enää hiihdä." Enkä ole hiihtänyt.

Muutaman kerran ajautus hiihtämisestä on viime vuosina tullut mieleeni ja viimeisen pisaran tälle sain Autuaasta Olosta. Ei muuta kuin tekstaria ystävälle ja tänään sain sukset ja monot koekäyttööni. Joko kokeilen kävelysauvoilla tai sitten lainaan isäni vanhoja sauvoja. Minä siis hiihdän, tai ainakin kokeilen sitä, joko tulevana tai sitä seuraavana viikonloppuna 34 vuoden mittaisen tauon jälkeen.

 

Isäni ei ollut pahoillaan, vaikka muutin mieleni. Kai sitä voi härkäpäisinkin ihminen joskus mielensä muuttaa?

Katuvalot

Kevättä kohden!

Kävelin tänäänkin Elielinaukiolta töihin, se oli nyt 14 kerta putkeen. Reipas puolen tunnin kävely aamutuimaan piristää ja matkalla voi tapahtua merkittäviäkin asioita. Niin kuin tänään. Olin liikkeellä normaaliin aikaan ja katuvalot sammuivat kun olin Hakaniemen hallin ohittanut. Ensimmäistä kertaa tänä "keväänä". Että kyllä se vaan on valon määrä jo lisääntymään päin. Hymyilytti.

Muuten työmatkailu oli tänään hieman takkuista. Aamulla bussin ovet lakkasivat toimimasta vasta kolmanneksi viimeisellä pysäkillä.  mutta kotimatkalla ovet eivät toiminneet kunnolla lainkaan. Kyseessä eri linjat, eri bussit. Oli aika raivostuttavaa ja hidasti matkaa kovin.Varsinkin kotimatkaa. Olen luullut, että näin käy useimmiten vain paukkupakkasilla eikä tänään ollut kuin - 7 tienoilla. Kummallista.

 

Päivällä paistoi aurinko, mutta sen näin vain työpisteeni ikkunan takaa.