Fadoa

Kulttuuritalolla

Käyn harvemmin konserteissa, mutta jo helmikuussa olin hankkinut minulle ja ystävälleni liput Marizan konserttiin Kulttuuritalolle. Tämä on toinen kerta kun olen ollut katsomassa Marizaa, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kerralla.

Ensimmäinen kappale sai kylmät väreet kulkemaan pitkin niskaani ja viimeinen toi kyyneleet silmiin. Jotenkin tällainen melankolinen portugalilainen fado vaan vetoaa. Sanoista en ymmärrä mitään, mutta se ei haittaa. Päinvastoin.

Kävellessäni konsertista autolle, mietin hetken olisinko pistäytynyt Linnanmäellä valokarnevaaleissa. Se jäi kuitenkin väliin rankkasateen ja rikkoutuneen sateenvarjon vuoksi.

Kotiin tulin hyvillä mielin, vaikka ajomatka kieltämättä oli haastava. Rikkoutuneen sateenvarjon nakkasin lavuaariin heittääkseni sen tänään pois, mutta se olikin korjannut itse itsensä yön aikana. Ihme ja kumma.

Sataa sataa

Ropisee

Sade rauhoittaa mielen. Sade metelöi ja herättää kesken yöunien. Sade on ystävä, jota olen kaipaillut. Sade väsyttää. Se tuo tuoksuja tullessaan. Sellaisia päiviä on ollut ikävä, että voi vaan olla ja kuunnella ja ihmetellä ropinaa. Keitellä teetä ja tehdä voileipiä. Tuijottaa televisiota ja puuhastella kaikkea siinä välissä. Ottaa päiväunet ja rauhoittua.

Ja kyllä se sade näin työpäivän jälkeisenä iltanakin kelpaa.

Ei ne kaikista uusimmat lenkkarit

Sadesään jalkineet

Aamuinen sää pisti pohdiskelemaan jalkinevaihtoehtoja. Keltaisia kumisaappaitani en viitsinut jalkaan laittaa, ne ovat jo parhaat päivänsä nähneet kun olen käyttänyt niitä puutarhatöissä. Pienen harkinnan jälkeen päädyin "ei niihin kaikista uusimpii lenkkareihini". Olin erittäin tyytyväinen muistaessani ne ja kävellessäni niillä lätäköiden halki aamusella. 

Iltapäivällä hymy oli asian suhteen jo vähän hyytynyt. Huomasin kenkien pintamateriaalin hapertuvat. Kenkiin oli tullut halkeamia. Vastahan nämä ostin. Vasta kaksikymmentä vuotta sitten. 

Syksy tuli

enkä minä ole siihen vielä yhtään valmis

On jotenkin surullinen olo. Vaikka syksystä pidänkin, haluan sen mielellään tulevan kesän jälkeen. Ei syksyä syksyn perään oikein jaksaisi. Vaikka pidänkin kohtuullisista kesälämpötiloista, haluaisin kuitenkin sen kesän.

Eilen syksy iski kunnolla päälle. Hienon perjantain jälkeen herätys sateiseen aamuun tuntui ensin hyvältä, sitten se vei minusta voimat. Eivätkä ne palautuneet edes kolmen tunnin päiväunien jälkeen. Lähdin kuitenkin vielä iltasella muutamaa ystävää tapaamaan yllätyisvierailuille. Ajellessani pimeässä, sateisessa kaupungissa huomasin ensimmäistä kertaa lehtien jo kellastuvan.

Enkä ensi kesä on sitten täydellinen? Lämmin, aurinkoinen, täynnä joutilasta aikaa ja tarmoa tehdä asioita mistä tänä kesänä vain haaveilin.

Kolme neljästä

maalattu

Takapihalla on tapahtunut lisää. Toisen puolen aidan kolmeneljäsosaa on saanut uutta väriä pintaansa. Sain eilen innostuksen kyläreissuni jälkeen ja ryhdyin maalaamaan kun sadetta ei ollut tullut kahteen päivään ja aita oli kuiva.

Kuvista ei tarvitse juuri arvailla mikä osa on maalattu ja mikä ei. Neljäs osa jäi maalaamatta kun koin sinne pääsyn kuitenkin liian hankalaksi. Sen vuoro on kun kissojen ulkotarha kunnostetaan. Yöllä heräsin rajuun rankkasateeseen. Onneksi maalit olivat kuitenkin vielä aamulla aidassa.

Edistystä

puutarhassa

Mukavasta kiireestä huolimatta, on puutarhassakin taas tapahtunut. Multasäkkejä olen kantanut kotiin useampana iltana ja tänään kävin ostamassa muutaman yrtin. Ihan vain mallatakseni mitä voisin ensi vuonna viljellä. Ja koska minä olen minä, oli pakko ostaa tuollainen vihreä puutarhatonttu viljelylaatikkoa koristamaan. Myös toisen kuvan pieni rautaenkeli päätyi ostoskoriini.

Penkki on vielä yhtä isompaa perennaa vaille ja tarkoituksena olisi myös viimeistellä kohopenkin matalampi osa tuollaisella lautareunalla. Sitä varten pitäisi saada muutama lauta kuskattua kotiin ihan koko pituudessaan. Katsotaan onnistuuko. Kunhan ne helteet sitten elokuussa lomani aikana tulevat (!), pesen pation laudat.

Toinen puoli taitaa jäädä tänä vuonna laittamatta, ajatukset ovat nimittäin siirtyneet nyt etupihalle. Aita toki pitäisi vielä maalata, mutta sitä ei voi tehdä ennen kuin aita on kunnolla kuiva. Noinkohan onnistuu tänä kesänä?

Ihme ja kumma

Pioni

Se on jo tunnettu tosiseikka, että pionin avattua kukkansa tulee rankkasade.

Tänä kesänä yllätyin, että pioni kukki. Kun nuput olivat vielä tiukilla, kaivoimme ystäväni kanssa pionin ylös ja se vietti reilun vuorokauden isossa muoviastiassa ennen kuin pääsi takaisin paikalleen uusiin multiin. Sen jälkeen olen kyllä kastellut ja lannottanut ja nyt kun nuput aukesivat tuli sitten se sade. Toivottavasti kukkii myös ensi vuonna.

Päivän positiiviset

Sateisena maanantaina

• Sade on huuhtonut pois keltaisia siitepölyesiintymiä paikoista minne vaan on ylettynyt
• Sade on pessyt autoni, eikä koneellista pesua tarvitse harkita vielä tällä viikolla
• Luonto saa tarvitseammansa vettä 
• Minä sain siivottua työpöytäni (osittain)
• Kohta valmistuu koneellinen pyykkiä 
• Astianpesukonekin (ikä n 17 v.) jaksoi vielä pyörittää erän
• Olen säilyttänyt malttini, enkä enää kiukuttele kun sukkahousut ovat kietoutuneet muuhun pyykkiin
• Muistin heittää muutaman kesähuivin koneeseen, sekä väriä keräävän lapun
• Kitkeminen on helpompaa kun maa on kostea
• Sireenien tuoksu leijailee kotipihalla houkuttelevasti
• Pienen pihani pioni ei kuki vielä (yleensä silloin kun kukat ovat avautuneet, vettä tulee kuin saavista kaatamalla)

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ei siis yhtään pöllömpää.

Kesäsade

Valoa ja sadetta

No nyt. Ei paljoa, vain 4 milliä toistaiseksi. Se on parempi kuin ei mitään. 

Aurinko leikitteli lehdillä ja minä ihan varmasti valokuvasin hymyillen. Kesäsade on ihana sade ja sateen jälkeinen tuoksu huumaava. Väritkin näyttäytyvät ihan uusina. Aah, ihanaa.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin

Tule jo sade

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Minä pidän keväästä. Pidän siitä kun luonto herää, linnut aloittavat aamunsa aikaisin karjumalla, ei kun siis laulamalla. Pidän valoisista aamuista ja valoisista illoista. Nukun verhot auki. Nautin auringon ja valon tanssista tuoreilla vihreillä lehdillä. Pidän siitä, kun pärjää paljain säärin ja siitä kun huomaa tuulen olevan kesäisen lempeä.

Mutta mutta...

Kun kaikki on keltaisen tahman alla. Se kutittaa, se yskittää, se menee henkeen ja ihan joka paikkaan. Että jos nyt kuitenkin olisi jotenkin neuvoteltavissa, että tulisi se puhdistava sade myös näille nurkin?

Omituisia ajatuksia

lauantai-aamusta

Jos on perjantai-iltana mukavaa tekemistä, viikonlopusta saa eniten irti. Jos perjantaina saa aikaan sotkun tiskipöydälle, jättää sen siihen yöksi ja siivoaa sotkun yöpaita yllään lauantaiaamuna ja ehkä suorittaa käsitiskiä, ei viikonloppu voi olla kuin täydellinen.

Viime perjantaina sain sotkun aikaiseksi kokkailemalla ystävälle pekoniavokadopastaa. Hyvää tuli ja koska tällainen suurtalouskokki olen, tähteitä jäi nautittavaksi vielä sunnuntailounaallekin.

Vaan ennen lounasta täytyy hoitaa muutama jo aloitettu homma loppuun asti. Kukkiakin pitää vielä tänään muistaa kastella, kun ei ole sitä kunnon kesäsadetta tullut vieläkään. Pöh.

Lukuvuorossa: Mary Higgins Clark Laulun loppu, Tammi 2016, omasta kirjastosta. 

Lukuvuorossa: Mary Higgins Clark Perinnön varjo, Tammi 2011, omasta kirjastosta. 

Lupauksia

tyhjiä lupauksia

Sinä yhtenä viikonloppuna piti sataa. Koko kuukauden sade kerralla. lupailtiin. No ei satanut näillä nurkin. Tänään piti sataa. Kävellessäni lounaalta taikaisin töihin, sain matkalla ehkä kymmenen pienenpientä pisaraa kasvoilleni. Se siitä sitten.

Aina vaan luvataan, mutta koskaan ei lupauksia lunasteta. Minä niin toivoisin raikastavaa sadetta. Nyt ei muuta kuin sadetansseja tanssimaan. Minä tanssin kastelukannu kädessä.

Sataa, sataa

ropisee

Sade tekee hyvää. Luonto puhdistuu ja kirkastuu talven pölyjen alta. Sateen ropina on kotoisen rauhoittavaa ja hillitsee katupölyä. Eilen istutettu kärhö saa vettä niskaansa, samoin etupihan uudet pienet taimet.

Vaan aamuksi toivoisin auringonpaistetta, kevättä ja lintujen laulua. Ei olisi liikaa pyydetty, eihän?


Lukuvuorossa: Vainio Anneli, Kotini on linnani - Elämää Etelä-Ranskassa, Kirjapaja, 2009, ostos kirjakaupasta, hinta 5 €. Luettu jo. 

Lukuvuorossa: P.D Jamer Syystanssiaiset, Otava, alunperin julkaistu vuonna 2011, ostos kirppikseltä, 3,30 €.

Pimeää, harmaata

harmaata ja pimeää

Aamulla ajattelin päivän valkenevan. Puolenpäivän aikaan olin menettänyt toivoni asian suhteen. 

Onneksi päivään toi valoa ystävän tapaaminen, yhteinen humpsutteluhetki vanhassa kaupungissa, maistuva omenaglögi ja hankittu joululahja. Vaikea uskoa, että jouluaatto on ensi viikolla. Ei hetkeäkään liian aikaisin, jos minulta kysytään.

Että jaksaakin sataa

joka päivä

Tänä aamuna oli ihan käsittämätön sade. Kevyt, kasteleva, voimakas ja jotenkin kamalan tiheä. Vaikka tuulilasinpyyhkijät tekivät työtänsä täysillä, tuskin eteensä näki. Eikä ollut kiva etsiä aamun vierailukohdetta keskellä katutyömerkkiviidakkoa (Länsi-Pasilassa) hurjassa sateessa. Saati sitten parkkipaikkaa. Loikkia kummallisia reittejä, väistellä aitoja ja merkkipaaluja ja vaikka mitä. Vaan löysinpä perille ja vielä ihan sopivaan aikaan.

Kuvassa kyllä eri sade ;)

Jos nyt jotain voisi toivoa, niin pientä taukoa. Kesäsade on ihan kiva, sadekesä ei. Kohtuus kaikessa.

Lisäksi minua jäi nyt kovasti mietityttämään nuo tuulilasinpyyhkijät. Minä olen tottunut kutsumaan niitä pienestä pitäen vinkkareiksi. Jonkun muunkin olen kuullut tätä nimitystä käyttävän ja joku on kuvitellut minun puhuvan vilkusta. Siis vinkkarit vai ei? Siinäpä kysymys.

Lukuvuorossa: Koch Herman Illallinen, Siltala, 2014, lainassa ystävältä. 

Pionit

kukassa

Oman pihan pioni kukkii. Joka vuosi jaksan hämmästellä sitä, kuinka aina pionin avattua kukkansa tulee rankkasade. 

Tänä vuonna ei tarvitse juuri ihmetellä. Kun sataa koko ajan. Tälläkin hetkellä sataa kuin saavista kaatamalla. Ikkunapellit paukkuvat ja maisema on pimeä. Hädin tuskin näkee ulos. 

Kesäsade

vai pelkkä sade? 

Melkein olin jo unohtanut miltä kesäsade tuoksuu. Tänään tuoksuu juuri siltä. Vaikka mittarissa lukemat olisivat vielä vain keväiset, tästä tuoksusta ei voi erehtyä. Tämä on selvä kesäsateen tuoksu.

Oiva päivä siis puuhastella kaikkea mukavaa sisällä. Rapsutella kissoja, siirrellä kirjapinoja paikasta toiseen ja nauttia villasukkien lämmöstä.

Sataa, sataa

ropisee

Eilen oli kevät, tänään syksy. 

Eilen nautin aamiaista ystävän kanssa Talvipuutarhassa, kävin leikittämässä kissaa, sain tehtyä puutarhatöitä, pestyä pyykkiä ja vähän siivottua. Kävin kaupassa ja valmistauduin vappuun. 

Tänään aloitin aamuni perunoita kuorien, erittäin meditatiivista puuhaa. Melkein kuin hengittäminen Talvipuutarhassa. Tirautin muutaman kyyneleen ja jatkoi siivoilua.

Vielä on listalla asioita tehtäväksi. Vaikka en minä näitä listojani niin vakavasti otakaan, mukava olisi silti saada itsensä motivoitua myös vaatekaappien siivoukseen.

Jostain syystä se on kuin ikkunoiden pesu, vaikea aloittaa, mutta kun sen on tehnyt, tulee erittäin tyytyväinen olo.

Eipä sitten muuta kuin hommiin. Jos en keksi jotain mielekästä sijaistoimintoa. Tiedä sitä sitten. 

Rytminvaihdos

arkeen

Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin, sain tietää, että saan lyhyen määräaikaisen työprojektin. Aloitin sen jo tällä viikolla. Työ on ihanaa, mielekästä, motivoivaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäisenä päivänä kävelin juna-asemalle hymy huulillani räntäsateessa muiden työläisten kanssa. 

Hymyni ei ole hyytynyt vieläkään. Päinvastoin. 

Tarkkaavaisuutta

tarvitaan

Kun oikein tarkkaan katsoo, saattaa ulkoa löytää muitakin värejä kuin mustaa, harmaata ja vihreää.

Pieniä valonpilkahduksia löytyy kyllä, siihen tarvitaan vain tarkkaavaisuutta. Kun on hetken viivähtänyt ulkona, tarkkaavaisuus lisääntyy ja huomaa, ettei siellä nyt niin ikävää keli olekaan.