Peukut pystyyn
Minä olen ehkä jo paranemaan päin. Raastavia yskänkohtauksia ei ole vasta tullut kuin yksi, enkä vielä ole hakeutunut päiväunillekaan, vaikka olen ollut hereillä jo kohta kaksi tuntia. Jihuu!
Minä haluan töihin ja joogaan myös. Katsotaan kuinka käy. Vaikka koti on ihana paikka, ei tätä sairastamista jaksaisi yhtään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eikä yksikään pelastunut
Kaupunginteatteri Arena-näyttämöllä Ystävä tarjosi teatteripäivän meille kolmelle. Ehkä sen olisi pitänyt mennä toisin päin, mutta me sitten...

-
ja suurta surua Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantuma...
-
arkeen Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin , sain tietää, että saan lyhyen määräaikaise...
-
Hyvästit Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois. - Eeva Kilpi - Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Käv...
Kyllä se siitä aikanaan. Sairaana ei kannata lähtee töihin, itellä on vaan väsy ja tartuttaa toisetkin. Hyviä unia! Ja Helmille terveisii. Hän ei oo varmaan kovin pahoillaan kun kotona on ihmisseuraa :-)
VastaaPoistaMuistathan että maltti on valttia näissä asioissa...
VastaaPoistaZepa: Niin, yritän kuunnella itseäni aamulla ja olla rehellinen!
VastaaPoistaMyrsky: Yritetään!
Voi. Tämä ei ole tänään ensimmäinen blogi jossa sairastetaan. Näköjään on liikkeellä ainakin flunssaa ja selkävaivoja. Paranemista!
VastaaPoistaMalttia minäkin peräänkuulutan, ne jälkitaudit vasta inhoja ovat.
VastaaPoista