Aina joskus, aika harvoin onneksi, jokin asia, tapahtuma tai yksittäinen lausahdus päätyy suoraan ihon alle ja jää vaivaamaan. Tänään kävi niin. Kysyin saanko valokuvata, jäin odottamaan vastausta ja tuntematon ulkopuolinen pariskunta jäi päivittelemään kysymystäni, neuvomaan, opastamaan ja katsomaan minua kuin ulkoavaruudesta tipahtanutta outoa oliota. Ja he jatkoivat ja jatkoivat ja jatkoivat ja jatkavat varmasti edelleen.
Kysyin siis galleriassa saako siellä kuvata. Paikalla töissä ollut ystävällinen rouva ei tiennyt ja yritti kysellä asiasta, ilmeisesti gallerian omistajalta. Vastausta ei ehtinyt käyntini aikana tulla, mutta töissä ollut rouva antoi luvan kuvata näyttelyssä ollutta omaa teostaan. Ulkopuolinen pariskunta hoki hokemasta päästyään tekijänoikeuksista ja siitä kuinka taiteilijoilta pitää kaikilta kysyä lupa ja kaikkea muuta. Sanoin olevani tietoinen asiasta ja kerroin, että juuri siksi kysyn lupaa. Ei ollut tehoa, eikä minua todellakaan kuultu. Mistä tuo pariskunta tiesi mitä galleristi oli taiteilijoiden kanssa sopinut? Mistä he tiesivät, vaikka lupa olisi ollut ja kuvaaminen ehkä toivottuakin mainostamista?
Tutustuin näyttelyyn ja koko sen ajan pariskunta jatkoi aiheen käsittelyä. Kaikkinensa galleriakäynnistä jäi paha maku suuhun.
Sen jälkeen olen miettinyt mikä sai asian jäämään ja pyörimään ajatuksiini ja ennen kaikkea miten saan sen sieltä pois?
Hyvä kysymys tuo, miksi joku jää vaivaamaan ja millä sen saa pois? Ehkä kirjoittaminen asiasta auttoi, kerro auttoiko?
VastaaPoistaVoi ei tuota pariskuntaa. Kuulostaa sellaiselta pariskunnalta (kuten rakkaat naapurini, he he), jolla ei ilmeisesti tapahdu riittävästi omassa elämässä, niin pitää puida muiden asioita... Maailma on muuten aika täynnä tosikoita yksityiskohtien junnaajia, oletko huomannut :-D
Kyllä se sieltä ihon alta hiutuu, kertominen auttaa aina. Ja noi ihmiset... no, ainahan sitä k-päitä mahtuu melkein joka porukkaan.
PoistaKirjoittaminen auttoi, auttoi kyllä.
PoistaPariskunta luuli tietävänsä kaiken....niitä on. Olen minäkin tavannut. Olaan niin sivistyneitä ja hienoja, että luullaan, että on ihan ok neuvoa meitä tietämättömiä. Ja vielä tarpeeksi kauan, että varmasti menee perille..:D Toivottavsti olet jo saanut asian pois ihon alta.
VastaaPoistaSieltä se lähti, onneksi niin. Vaan kyllä kaikilla ihon alle jääneillä tapahtumilla sellainen tapa onkin.
PoistaVoi sentään, olipas tympeä pariskunta. Niitä on joskus. Kun pitäisi vain ymmärtää antaa olla. Ehkä heillä jostain syystä meni ihon alle sinun kuvaaminen? Mikä on kyllä todella outoa, kun kerran nimenomaan kysyit luvan kuvaamiseen ja toimit muutenkin oikein...
VastaaPoistaAsiat kirvelee ihon alla aikansa, mutta onneksi ne yleensä aika pian unohtuvatkin. Varsinkin kun on joku paikka, mihin purkaa tuntonsa!
Hyvä pointti. Niin tuntui menevän.
PoistaMinäkin kysyn aina kuvauslupaa ja kerron usein, että käyttäisin kuvia blogissani. Useimmin lupa napsahtaa, onhan se samalla mainosta yrittäjälle. Mutta tuo pariskunta oli vähän hassu, älä välitä.
VastaaPoistaNiin minäkin ajattelin, että sekä taiteilijat että yrittäjä olisivat saaneet mainosta.
Poista