Untuvapeitto

ja villasukat

Toukokuusta lähtien olen nukkunut ilman villasukkia ja vain lakana peittonani. Toissailtana hain ohuen untuvapeiton ja viime yönä nukuin sen alla jo villasukat jaloissani. Oli pehmeä pesä, niin pehmeä etten millään olisi halunnut sieltä aamulla pois. En, vaikka nukuttuja tuntejakin oli takana ihan sopiva määrä ja olo on kohentunut entisestään (kiitos korjatun lääkityksen).

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. 

Osa kodin harvoista viherkasveista on siirretty parvekkeelta sisälle, osa ulkoa parvekkeelle. Muutama kasvi sai uudet mullat. Tänä syksynä yritän saada pelakuut eli siis pielikit (Terkkuja vaan S!) talvetettua ulkovarastossani. Saa nähdä miten käy. Hyllyn ajattelin vuorata jostain kohdin styroksilla, en tiedä auttaako vai ei. Ja ehkä osa pelakuista pitäisi istuttaa isompii ruukkuihin. Pitää vähän selvitellä.

Syksy on selvästi tulossa. Tämän kesän jälkeen se tuntuukin taas ihan hyvältä. Yksi alkavan syksyn kohokohdista on tietenkin Australian Masterchef. Että voinkin tykätä yhdestä tv-ohjelmasta niin paljon. Siinä kannustetaan, iloitaan, nautitaan ja opitaan. Jos et ole sitä vielä katsonut, niin nyt on aika!

Svenskt Tenn - vielä ehtii

Näyttelyssä

Ehdin kuin ehdinkin! Läheltä piti, etten olisi ehtinyt ulkoiluttaa museokorttiani tällä kesälomalla lainkaan. Onneksi kuitenkin ehdin. Tänään kävin ystävän kanssa sekä Kaisaniemen Kasvitieteellisessä että Didrichsenin taidemuseossa katsomassa Svenskt Tenn -näyttelyn. 

Kasvitieteellisessä tuli otettua harjoittelumielessä niin paljon kuvia, että niihin palataan vielä myöhemmin varmasti monta kertaa. Ja kun tulevan talven mustavalkoisuus alkaa ahdistaa, täytyy Talvipuutarhan lisäksi pitää mielessä myös tämä Kaisaniemen Kasvitieteellinen, jossa jostain syystä olen käynyt harvemmin. 

Konepesty lampaantalja

Jälkeen kuvat

Näin tarkemmin ajatellen olisin toki voinut laittaa edelliseen postaukseen kuvan konepestystä lampaantaljasta, enkä konepestystä räsymatosta. Kaikki varmasti ovat nähneet märän räsymaton ennenkin. Mutta ei sitä nyt kaikkea voi ymmärtää!

Talja on siis hankittu Ikeasta ja on varmasti ainakin 15 vuotta vanha. Vaikka olen sitä ahkerasti pölytellyt, en ole koskaan rohjennut heittää sitä pesukoneeseen. Taljan takana on kuitenkin pesuohje käsinpesulle ja koska pesukoneessani on käsipesuohjelma, heitin sen sinne. Perään pieni määrä nestemäistä pesuainetta ja sitten vain toivoin parasta. Linkouksen laitoin minimiin, en kuitenkaan nollille. Talja kuivui yllättävän nopeasti ulkona. Aluksi nahka tuntui koppuraiselta, mutta pehmeni kuivuttuaan.  Itse ajattelin pestä toisenkin lamppaantaljan, mielestäni toimi hyvin. Ja sitten niitä kuvia.

Kissaa puolestani en ole koskaan pessyt. Hän hoitaa sen ihan itse.

Pieniä asioita

Plussia ja miinuksia viimeisiltä lomaviikoilta

Olen: 

• ryhtynyt fanittamaan sekä Kimi Räikköstä että Kari Hotakaista uutuuskirjan luettuani
• viettänyt päiviä kotona, saanut aikaan järjestystä. Sisäistä ja ulkoista. 
• löytänyt hyviä ajatuksia ja kuten tapoihin kuuluu, unohtanut ne samantien
• harmitellut lauantaina iltauutisten aikaan hajonnutta vessaani
• kiitellyt naapureitani jotka avustivat vessan korjauksessa niin, että pystyin odottmaan putkimiestä tähän päivään asti
• laittanut tavaraa kiertoon
• harkinnut vuokraavani tilan itsepalvelukirppikseltä 
• ostanut uuden maton työhuoneeseen
• muuttanut järjestystä makuuhuoneessani
• siivonnut vaatekaappini
• nauranut ja itkenyt
• tehnyt hyvää ruokaa saamastani kesäkurpitsasta
• syönyt kauden vihanneksia ja nauttinut kypsistä tomaateista
• tuntenut voimieni palaavan 
• nukkunut pitkiä yöunia
• pelännyt pimeää (!!)
• ilmoittautunut joogaan
• pessyt räsymaton ja lampaantaljan - koneessa molemmat

Plussan puolella olen. Vielä on muutama päivä lomaa jäljellä, ehtii vielä vaikka mitä. Kaikkinensa erinomainen loma. Kolme viikkoa, kolme pitkältä tuntunut viikkoa. Olen levännyt, olen rauhoittunut ja valmis loppuvuoden haasteisiin.

Kaikenlaista

Rentoa eloa

Lomalla on ollut rentoa. Suunnitelmia en juuri etukäteen tehnyt ja se oli hyvä se. Nyt on kuvattu kissoja, tavattu ystäviä, harjoiteltu simpukoiden valmistusta ja hengitetty syvään. Imuroinnin aloitin sunnuntaina kirjastosta ja siihen se imuri jäi kun ryhdyin pyyhkimään pölyjä. Sittemmin olen imuroinut aina huoneen kerrallaan ja seuraavana aamuna kaikki siihen asti imuroidut uudelleen. Ehkä viikkosiivous valmistuu siihen mennessä kun palaan takaisin töihin. Ehkä. En lupaa.

Ystävän suosituksesta otin kokeiluun BookBeatin kahden viikon ilmaisjaksolla. Toistaiseksi olen kuunnellut yhden kirjan ja toinen on loppusuoralla. Olen kuunnellut vaatekaappia siivotessani, tehdessäni muita kotitöitä ja yritinpä laittaa kännykän lavuaarin reunalle kun kävin suihkussa. Olen kuunnellut myös illalla ennen nukkumaan menoa. Huomaan, että ajatukseni lähtevät harhailemaan kovin helposti ja illalla parempaa unilääkettä ei olekaan. Aloitin rehvakkaasti 30 minuutin ajastetulla kuuntelemisella ja nyt se on vähentynyt jo 10 minuuttiin. Siinäkin ajassa ehdin nukahtaa ja saan taas kelata taaksepäin. Mutta kivalta se on silti tuntunut. Nyt pitää miettiä jatkanko vain en. Kokeilua on vielä jäljellä ainakin viikko.

Keväällä ja kesällä tuntemani väsymys on myös saanut selityksen. Talvella vaihdoin lääkärin suosituksesta kilpirauhaslääkitykseni vähemmälle, enkä jostain syystä edes osannut ajatella, että matalapaineeni olisi johtunut tästä. En ennen kuin kommentoin ystävälleni lavuaarini olevan täynnä hiuksia, vasta silloin soivat kellot ja osasin laskea 1+1. Kun verikokeen tulokset valmistuivat, sain vastauksen. Lääkitystä lisättiin +25% päivässä. Nyt voimat palautuvat vähitellen. Silloin kun lääkitys on kohdillaan, en edes koko sairautta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, muista. Mitä ilmeisemmin kannattaisi pitää tämä mielessä, olisi helpommin ja nopeammin korjattavissa jos muutoksia tapahtuu.

Nyt ei muuta kun kirjan pariin, nukuttaakin jo sopivasti.

Shoppailua

Turistipäivänä

Kunnon turistipäivä, vaikkakin vain omassa synnyinkaupungissa, pitää toki sisällään myös hieman shoppailua. Maltillisesti tosi.

Uusi tuttavuus vanhassa kaupungissa oli Ometta. Siellä oli vaikka ja mitä kivaa. Erityisesti ilahdutti löytää täältä myös Sass&Bellen tuotteita. Ja niistä löytyikin sellainen pakko saada -tuote. Kunnollisen kokoinen muki. Sopivalla tekstillä.

Paljon muutakin mukavaa (ja kissa-aiheista myös) olisin sieltä löytänyt, mutta tällä kerralla onnistuin pitämään kukkaronnyörit tiukoilla. Joskus aikanaan olin jopa sitä mieltä, että en tarvitse ensimmäistäkään kissaesinettä, koska minulla on kissoja, mutta sittemmin mieli on kummasti muuttunut. Koruja katselin jo Omettassa. mutta mutta...

En tarvitse uusia koruja. Onnistuneesti olen niitä vältellyt, kunnes löysin tieni vanhaan Simolinin taloon ja siellä sijaitsevaan Ecomaniaan. Sieltä mukaan tarttui sekä kaulakoru, että korvakorut. Kaulakorussa komeilee Hercule Poirot ja korvakoruissa Porvoo.

Vanhan kaupungin kauppiaat olivat huomioineet koirat hienolla tavalla ja kauppojen edustalta löytyi vesikippoja.

Uusi kiva second hand shop. 

Jokiå Design kauppaan olen yrittänyt nyt mennä useamman kerran Porvoon vierailullani, mutta ei onnistanut tälläkään kerralla. Kauppa oli kiinni. Se vähän harmitti. Lompakko tosi kiitti, koska täältäkin on löytynyt mukavia koruja. Joita en siis tarvitse uusia. En yhtään.

Jääkahvit nautimme Paahtimon terassilla. Mukava päivä, kuten aina ystäväni seurassa.

Makuja Porvoosta

Glassikko

Kävin muutaman päivän lomailemassa Porvoossa ja kuten tapoihin kuuluu, tapasin ystävääni ja leikimme turisteja Porvoossa. Meidän molempien synnyinkaupungissa.

Ensin pysähdyimme lounaalla Glassikossa. Uusi tuttavuus minulle, erinomainen sellainen. Vähän hassulta tuntui istua ravintolan terassilla, paikalla jonka ohi olen kävellyt aikanaan enemmän kuin usein.

Glassikko sijaitsee kirkon porttia vastapäätä. Ihastuttavassa paikassa. Ystäväni on käynyt täällä usein ja kehui pizzojen lisäksi myös salaatteja. Listakin vaihtuu sopivan usein, ettei pääse kyllästymään. Erinomainen alku turistipäivällemme Porvoossa.