Kotimatkalla bussissa istuessani katselin Mannerheimintien puita, sitä seuraavia puskia ja pöheikköjä. Teki kamalasti mieli ottaa oksasakset käteen ja karsia niitä rungoissa kasvavia pieniä oksia ja siistiä tienvierustan pensaita. Kotiintultuani tyydyin kuitenkin imuriin. Syytän kevättä.
Uskon, että kuukauden kuluttua vastaavat vaivat ovat jo ohi. Silloin olen tottunut valoisiin päiviin.
Lukuvuorossa: Katherine Pancol, Kilpikonnien hidas valssi, Bazar, 2012, omasta kirjastosta.
Kevät saa aikaan outoja väristyksiä, jopa niitä siivouspuuskia. :)
VastaaPoistaKevät todellakin vaikuttaa - tavalla tai toisella!
PoistaMinulle tulee kevätlamaannus, kun näen ilmassa tanssivia pölyhiukkasia ja likaisia ikkunoita.
VastaaPoistaYmmärrän tuonkin! Tietty aika aamusta ja iltapäivästä tuovat kaiken näkyviin, silloin mietin täälläkö todella asun ja ryhdyn rapsuttelemaan kissoja.
PoistaOuto tauti :) Täällä Tampereella olis jonnii verran aitaa, jota olis lupa leikata.. jossei imurointi enää riitä :)
VastaaPoistaErittäin outo. Tällä kerralla imurointi auttoi taltuttamaan mieliteon, katsotaan sitten seuraavalla kerralla!
Poista