Onni on..

Onni on..

Onni on oma pieni huonekuusi, aikaa ihailla sitä ja joulunpunaiset pallot.

Onni on ystäviltä saadut lahjat, odotetut ja yllättävät. Onni on ystävät.

Onni on auringonpaiste ja vihreys. Onni on tietoisuus valon lisääntymisestä.

Onni on illalliskutsut jouluaattona,

Joulu on sujunut mallikkaasti ja minulla on epäilys sen jatkuvan samanlaisena.

Lukuvuorossa: Haatainen Kaisa, Meikkipussin pohjalta, Johnny Kniga kustannus, oma joululahja. Luettu jo. 

Lukuvuorossa: Pakkanen Outi, Helle, Otava, 2015. Luettu jo. 

Mitäköhän sitä seuraavaksi lukisi?

Hyvää joulua!

Hyvää joulua! 

Valoa jouluunne, pimeisiin päiviin, iloa ja tunnelmaa. 

Kukin olkoon tavallaan, yhdessä tai yksin. Ystävien seurassa, suvun kesken. Rauhassa tunnelmoiden tai tavallista arkea eläen. Hyvää Joulua!

Pimeää, harmaata

harmaata ja pimeää

Aamulla ajattelin päivän valkenevan. Puolenpäivän aikaan olin menettänyt toivoni asian suhteen. 

Onneksi päivään toi valoa ystävän tapaaminen, yhteinen humpsutteluhetki vanhassa kaupungissa, maistuva omenaglögi ja hankittu joululahja. Vaikea uskoa, että jouluaatto on ensi viikolla. Ei hetkeäkään liian aikaisin, jos minulta kysytään.

Toinen päivä

alkeita

Toinen kurssipäivä takana. Nyt ei tahtoisi muuta kuin kuvata, kuvata ja kuvata.

Harjoitella, leikkiä ja kuvata. Epäonnistua ja oivaltaa.

Lukea ohjekirjaa ja oppia lisää. Toiselle peruskurssillekin voisin mennä. Yksi uusi kurssi on jo varattu ja se alkaa tammikuussa.  Aihe on kuitenkin hieman toinen.

Ei tämä innostus oikeastaan yllätä, kamera on ollut rakas jo ennen tätäkin. Nyt entistä enemmän.

Ainoa asia mikä hämmästyttää on se, että nyt vasta osaan ja pystyn lukemaan ohjekirjasta. Aikaisemminkin olen yrittänyt, mutta tipuin heti ensimmäisen luvun aikana. Kameran nappulat ja vivut eivät menneet jakeluun, enkä millään ymmärtänyt niiden merkityksiä. Nyt osaan tulkita sellaisiakin kohtia ja asioita, mistä kurssilla ei ollut edes puhe. Olen erittäin tyytyväinen.

Digikuvauksen alkeet

Yksi kurssipäivä takana

Olin tänään aikuisopiston järjestämällä valokuvauskurssilla Digikuvauksen alkeet. Valokuvauskurssia olen miettinyt jo vuosia. Nyt harmittaa miksi vasta nyt sain sen aikaiseksi.

Aamulla hieman laiskotti, enkä millään olisi jaksanut lähteä yhdeksäksi kurssille. Vaan ei harmittanut enää ensimmäisen tunnin jälkeen.

Nyt kun vielä muistaisi kaikki opit, niksit, harjoitukset ja omat oivallukset silloin kun kuvaa. Vaikka kyllä se varmasti niin on, että kun sen oppii, niin liikkeet siirtyvät lihasmuistiin samalla lailla kuin vaikka autolla ajo.

Harjoitus se on joka tekee mestarin. Vaikka joskus paperinenäliinäkin voi auttaa tunnelman luomisessa. 

Tänään käsittelimme: aukkoa, aikaa, ISO-lukua, tarkennusta, syvyysterävyyttä ja rekvisiitan käyttöä. Tarkoituksena oli tutustua omaan kameraan ja sen toimintoihin.  

Minä en ikinä...

vaan sitten kuitenkin

Ei pitäisi koskaan sanoa ei ikinä. Aina siihen sanontaan sortuu ja aina sitä joutuu tunnustamaan itselleen, että kyllä sitä sitten kuitenkin. Minunkaan ei ikinä pitänyt ostaa joulukukkia, joissa on hileitä.

Viime viikonloppuna ostin.

Lukuvuorossa: Ismo Kajander, Anna Kortelainen Pariisin tuoksu, Musta Taide 2009, hankinta kirppikseltä (luettu jo). 

Lukuvuorossa: Morton Kate Kaukaiset hetket, Bazar, 2015, ostettu uutena kirjakaupasta. Morton fanin vain pitää sijoittaa näihin. 

Teetä ja puolukkapiiras

ja vähän harmia

Hvitträskistä mukaan tarttui myös puolukkapiiras. Samalta rouvalta olen aikaisemmin ostanut sienipiirakoita, nyt niitä ei ollut. Saaripalstan Saila suositteli puolukkapiirakkaa ja kyllä kannatti!

Erittäin herkullista. Pistelinkin sitten puolikkaan piirakan napaani aika rivakkaa tahtia, en kuitenkaan ihan saman päivän aikana. 

Harmi vaan, että ruokajuomaksi valikoitunut tee teki rinkulan valkoiseen pöytään. Sen verran on pöydän pinta jo kulunut, että millään en saanut sitä pois. Löytyisikö vinkkejä? 

Mukavaa itsenäisyyspäiväniltaa kaikille!