Sille jolla on jo kaikkea

hotelli hyttysille

Sain ystävältäni hotellin hyttysille.

En tiedä varauskirjatilannetta. Onko hotelli jo täynnä vai vieläkö mahtuu?

Pyöräillen

töihin

Viime vuonna sain ja hankin syntymäpäivälahjakseni polkupyörän, enkä mennyt sillä töihin kertaakaan. Kesä kului vähän kuin sumussa isäni joutuessa kesäkuun alussa sairaalaan. Tänä keväänä olen jo kerran harkinnut lähteväni pyörällä, mutta viime tipassa keksin itselleni jonkun oikein hyvän tekosyyn.

Huomiselle on sovittu treffit ystävän kanssa puolimatkaan. Pienen patistuksen saattelemana kävin tarkastamassa onko renkaissa ilmaa ja pakkasin reppuni. Lähtöaika ja treffiaika on synkronisoitu ja nyt pitää vielä toivoa ettei aamulla sada.

Jokohan nyt pääsisin matkaan?

Varustelua

Hurjaa varustelua

Ystäväni Skoda-siskot antoivat minulle syntymäpäivälahjaksi heijastinliivin, pyöräilyhanskat x2, heijastimia pyörän pinnoihin, pyöränkumin paikkausvälineet, sadeviitan, kypärän, juomapullon, pinkin soittokellon, n 20 vuotta vanhat peffasta pehmustetut pyöräilyshortsit (!!), kiinteät "mustekalat".... ja kaikki pakattuna kätevään laatikkoon, josta tuli iloa koko perheelle.

Pitäisi vissiin se pyöräkin nyt hankkia.

Edit: Sain myös lukon ja pumpun. Ja ehkä vielä jotain muuta.

Onni on..

Onni on..

Onni on oma pieni huonekuusi, aikaa ihailla sitä ja joulunpunaiset pallot.

Onni on ystäviltä saadut lahjat, odotetut ja yllättävät. Onni on ystävät.

Onni on auringonpaiste ja vihreys. Onni on tietoisuus valon lisääntymisestä.

Onni on illalliskutsut jouluaattona,

Joulu on sujunut mallikkaasti ja minulla on epäilys sen jatkuvan samanlaisena.

Lukuvuorossa: Haatainen Kaisa, Meikkipussin pohjalta, Johnny Kniga kustannus, oma joululahja. Luettu jo. 

Lukuvuorossa: Pakkanen Outi, Helle, Otava, 2015. Luettu jo. 

Mitäköhän sitä seuraavaksi lukisi?

Joululahjaostoksilla

ja kuinka sitten kävikään?

Kävin tänään messuilemassa. Tavoistani poiketen kiersin myös muilla osastoilla kuin lemmikkipuolella. Löysin messuilta saman kaupan minkä edellisenä iltana olin löytänyt Museokadulta. Ihastuin ja rakastuin näihin gobeliinityynynpäällisiin kertaheitolla. Olisin halunnut ne kaikki!

Koska olen säästöbudjetilla, en ostanut tältä osastolta mitään itselleni. Mutta joululahjan vanhemmilleni ostin. Heillä on talven kovilla pakkasilla tapana pitää oven edessä rullalle pyöritettyä peittoa ja sen tilalle pääsee nyt kissagobeliinityyny.

Vaan maltoinko olla antamatta kun menin isänpäiväkahveille? No en tietenkään. Että mitäköhän sitä sitten joululahjaksi keksisi?

Tuliaisia

yövieraalta

Harvinainen yövieras muisti meitä, minua ja kissoja, lahjoin. Tuli kuohujuomaa, kissanleluja ja itse ommeltu kätevä ja käytännöllinen kauppakassi hienosta Marimekon kankaasta. Tuli myös omenasato. 

Ihan kuin olisi ollut joulu ja minä kaikista kiltein lapsi. 

Kiitos ystäväni! 

Isoäidin malliin

lahja ystävälle

Olen aikaisemminkin kertonut kuinka lahjojen hankkiminen on lähellä sydäntäni ja kuinka en millään malta pitää niitä piilossa merkkipäivään asti. Olen isoäitini tyttö. 

Taannoisella kirppiskierroksellani törmäsin kahteen maatuskaan. Ne olivat myynnissä erikseen, vaikka pienempi oli selvästi ollut isomman sisällä ja muut nuket olivat joko jo ostettu tai muuten vaan kadonneet. 

Tarkoitus oli säilöä näitä kotonani toukokuuhun asti, kunnes sen keksin. Ystävänpäivä! Se pelasti minut, sillä en millään olisi malttanut pitää näitä salassa pitkään. Olipa hyvä syy kutsua itseni kylään ja istua yhdessä iltaa!

Joululahja

kotiutettu

Kävin viime viikolla vanhemmillani Porvoossa. Muun seurustelun ohessa ehdimme äitini kanssa pistäytymään myös kirpputorilla. Silmiini osui puutarhakalusto, pöytä ja kaksi tuolia. Ihastuin. Äitini tarjoutui ostamaan ne minulle joululahjaksi ja jostain syystä minä sitten sanoin etten mitään tarvitse. Puutarhakalusto jäi sinne. 

Kun ajelin Porvoosta kotiin kalusto kummitteli päässäni koko matkan. Kotiuduttuani soitin äidilleni ja sanoin, että kyllä vaan. Kyllä minä sen sittenkin haluan. Veljeni ystävällisellä avustuksella kalusto päätyi joululahjakseni ja sain sen viikonloppuna kotiin. 

Kyllä olisi kovasti harmittanut, jos tämä olisi mennyt sillä välin kun minä arvuuttelin haluanko vai en. Tämä pieni ryhmä sopii takapihalleni paremmin kuin hyvin. 

Kis kis

karamellejä

Niissä parhaissa Kis kis -karamellit olivat lapsena suosikkejani. Isäni äidillä Fazerin parhaita löytyi aina. Me lapset emme saaneet valita suosikkejamme vaan meidän tuli ottaa se mikä ensimmäiseksi käteen osui.

Nyt voin kuitenkin nauttia näitä karamellejä niin paljon kuin haluan, sillä sain ystävältäni laatikollisen lahjaksi. Eikä voi kuin todeta, että kyllä tämä Kis kis -rasia voittaa sen pussin missä niitä parhaita oli ihan mennen tullen.

Joskus 80-luvulla

Lahja vanhemmiltani

Joskus 80-luvulla oli paljon enemmän ovelta ovelle kulkijoita kuin nykyään. Tai sitten vain asun nyt sellaisessa paikassa mihin ei eksytä. Osa ovelta ovelle kulkijoista esitteli itsensä opiskelijoina ja kauppasivat (muka) itse tekemiään piirroksia. Oli se sitten totta tai ei, ainakin vanhempieni kukkaron nyörejä saatiin avautumaan oheisella kuvalla. 

Kuva on oikeasti musta-valkoinen, ei seepia. 

Tätä se hämärässä kuvaaminen teettää.

(Kukan lehdet eivät kuulu kuvaan) 

Ei minua yhtään haittaa, että tuosta kuvasta 30 markkaa maksoivat. 

Ainakin sellaiseksi hintaa väittivät kun kysyin. Voi kyllä myös olla, että huijasivat. 

Lauma

kissoja

Kummasti niitä kissoja vaan tänne tulee. Suurin osa kissoista on saatu lahjaksi, niin myös tämä lauma. 

Pölyjenpyyhkimisen ohessa on hyvä hetki ihailla näitä. Kerrassaan komea lauma. 

Toinen varsi

ritarinkukassa

Saamani amaryllis kukki komeasti. Toinen varsi kuitenkin kaatui ja minä korjasin sen maljakkoon. Se oli oikea ratkaisu ja tiukasti supussa ollut nuppu kiittää. 

Kohta täällä kukkii taas.

Lukuvuorossa: Tovey Doreen Dats in May, Elek Books, 1959, lainassa ystävältä (ollut jo varmasti vuoden!), kovakantinen.

Uusi vuosi

ja hieno joululahja

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Minun vuoteni tulee kulumaan hyvin. Tiedän sen jo upeasta Downton Abbey -kalenterista, joka kulkee tämän vuoden matkassa mukana.

Kiitos hienosta joululahjasta Sailalle! Toiselle DA-fanille. Enää ei tarvitse odottaa kamalan pitkään neljännen tuotantokauden erikoisjaksoa. Jihuu.

Täydellinen

ajoitus

Sain tässä taannoin ystävältä itsekasvatetun amarylliksen. Sen kasvatus on ollut täydellisesti ajoitettua, sillä jouluna se on parhaimmillaan. Sen tietää jo nyt.

Eilisaamuna nuput olivat vielä tiukasti kiinni, tänä aamuna niistä kaksi oli auennut. Tykkään kovasti! 

Avasin jo!

En malttanut

En malttanut millään odottaa. Avasin minulle tulleen kirjekuoren, vaikka arvasin sen pulleudesta sieltä löytyvän myös joululahjan. Varsinainen hyvänmielen joululahja sieltä löytyikin! Kauniiden tähtien lisäksi paketissa oli tähän talouteen varsin sopivat patalaput. Nämä saavat kyllä hymyn huulille. 

Kaunis kiitos ystävä! Ihana paketti. 

Kuorolaulua

ja paketointia

Minä en ole mikään paketoimisen mestari, en sinne päinkään. Osaan kuitenkin ihailla kauniita paketteja, enkä niitä malttaisi avata. Minun pakkauspaperinani on voimapaperi ja nauha paperinarua. Joululaulut soivat taustalla ja vain pari pakettia uupuu. Niistä tosin sitten puuttuu se ideakin ja se on vähän huonompi juttu se.

Tontut tanssivat pienessä tuulikaapissa. Musiikki taitaa kyllä kuulua sinne asti.

Joulukalenteri

ystävältä

Minä sain joulukalenterin. Kolmiulotteisen englantilaisen. Kalenteri on hieno. Sen parissa on hyvä seurata ajan kulumista kohti joulua.

Kaunis kiitos! Tämä tulee toimimaan joulukalenterina varmasti useamman vuoden. 

Kummisetäni

syntymäpäivä

Tänään olen juhlistanut kummisetäni 75-vuotispäiviä. Onnea vielä kerran! 

Kummisetäni on aikamoinen nikkari ja hänen kädentaitonsa ovat huippuluokkaa. Syntyy puukkoja, kyniä, astioita, ja mitä vaan. Puusta sorvaten, takoen tai melkein mitenkä vaan. Isäni kertoi, että jo nelivuotiaana pikkuveljensä kulki suuri puukko tupessa kupeillaan. Joku vieras oli sitten veljesten äidiltä, minun mummultani, kysynyt eikö pelkää, kun toinen on niin pieni ja puukko on niin iso. Mummo oli vastannut, ettei tarvitse pelätä, lapsi on siihen jo niin tottunut! Nykyään tällä saisi varmasti lastensuojeluviranomaiset kimppuunsa. 

Minä sain matkalta muistokseni kummisetäni tekemän kynän. Istuu käteen hienosti ja pehmeästi. 

Tavaraa

Hesylle

Tänään on sellainen  päivä, ettei oikein mikään huvita. 

Päätin kuitenkin tehdä jotain hyvää ja vein kuukausitolkulla eteisessä lojuneet kirpparikassit Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorille lahjoituksena. Tavaraa riittää edelleen, mutta nyt on ainakin kahden ison sinisen kassin sisältö lahjoitettu eläinsuojelutyölle.

Mitähän sitä seuraavaksi tekisi? 

Pikavisiitti

Porvoossa

Kävin eilen pikavisiitillä Porvoossa ja ehdottelin valokuvaamokäyntiä äidilleni, joka ei ajatuksesta liiemmin innostunut. Ei kuulemma ole valokuvauksellinen, meikkiäkin pitäisi olla paljon ja hiuksetkin saattaisivat olla likaiset. En ole kyllä nähnyt äidilläni likaisia hiuksia, mutta saattaahan se olla, että juuri sinä päivänä olisivat! Sitten yritin houkutella mukaan myös isääni ja veljeäni. Suurta innostusta ei sieltäkään tullut, isäni ehkä hiukan innostui. Eipä auta muu kuin jatkaa yrittämistä! Vielä ei voi antaa periksi.

 

Äitienpäivälahjakin tuli annettua jo näin etukäteen samalla kun kärräsin isot ruukut etupihalle. Hankin nimittäin Elsan Lempituolista ruukkujen alle nuo tassut. Sopivat mainiosti ja ilahduttivat äitiäni. Samanlaiset tassut löytyvät tästä osoitteesta. Auttavat varmasti, koska ruukkujeni alla on vain lautaa.