Zum Beispiel

Porvoo

Olin tänään lauantaiajelulla Porvoossa ystävän kanssa. Yksi päivän tarkoituksista oli käväistä pizzalla Gabrielissa. Kävi kuitenkin niin, että se oli suljettu tammikuun loppuun keittiöremontin takia. Hetken jo käväisi mielessä ajaa takaisin Helsinkiin lounaalle, mutta onneksi muistin Zum Beispielin. 

Viihtyisä ympäristö, hyvää ruokaa, ihmisiä ympärillä ja mukavaa seuraa. Suosittelen! 

Lauma

kissoja

Kummasti niitä kissoja vaan tänne tulee. Suurin osa kissoista on saatu lahjaksi, niin myös tämä lauma. 

Pölyjenpyyhkimisen ohessa on hyvä hetki ihailla näitä. Kerrassaan komea lauma. 

Sukkahousuista

ja niiden mukavuudesta

Kukaan ei varmasti erityisesti pidä sukkahousuista. En minäkään. Paitsi yksistä. Ihanista harmaista, sopivista, lämpimistä ja mukavista. Ehkä elämäni paras ostos. Tai siltä se ainakin tuntuu tällä säällä. 

Eivät olleet halvat, mutta ovat kyllä maksaneet itsensä takaisin moninkertaisesti. Kun pakkaset tulevat, nämä ovat sellaiset pese ja pidä, pese ja pidä, pese ja pidä -tapaukset. Muuta en jalkaani laittaisikaan. Kannattaa siis sijoittaa hyviin sukkahousuihin! Harmi vaan, ettei niitä kalliinpia pääse sovittamaan. Kokomerkinnöistä kun ei koskaan tiedä. Toisaalta, harva varmasti haluaisi ostaa sovitettuja sukkahousuja.

Mutta se tästä muodista.  

Radiosta

kuultua

Kuuntelin eilen siivoessani radiota. Siellä sanottiin: "Olemme tottuneita siihen, että kaiken pitää olla hyvää ja kivaa." Ohjelmassa puhuttiin ruuasta ja karkkiensyönnistä, annoskoosta ja muusta. 

No, minäpä kerron, että tein kyllä viikonloppuna pahaa ruokaa. Jostain olin saanut päähäni appelsiini-kanan maukkaassa kermaisessa kastikkeessa. En googlannut ohjetta, enkä ilmeisesti ollut kaupassa tarpeksi tarkkana. Ostin nimittäin greippejä. Huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun muut valmistelut olivat jo tehtyinä. Päätin sitten laittaa greippejä kanan päälle. Ei ollut hyvä ratkaisu. Ei ollenkaan, mutta en voinut heittää ruokaa pois. Olen siis syönyt viimeisinä päivinä pahaa ruokaa. Seuraavaksi ajattelin kyllä tehdä jotain hyvää. 

Tuubeja

tulee

En ole koskaan ollut käsityöihminen. Koulussa kun piti kutoa sukka, äitini teki toisen. Kovasti olivat eriparia. Nyt olen kuitenkin tarttunut puikkoihin ja tehnyt kolme kaulaliinaa ja kaksi tuubia. Siis kaksi sellaista pötkylää, jotka voi pyöräyttää kahdesti kaulan ympäri ja tarvittaessa käyttää vaikka päähineenä.

Tähän voisin hyvinkin jäädä koukkuun. Varsinkin jos lanka on paksua, silloin tuloksen näkee nopeammin.

Kahvikutsuilla

Pirkon kanssa

Pirkko kutsui minut kahville. Kiitos tästä kahvitteluhetkestä ja haasteesta! Kysymykset olivat vaikeita ja vastaukset heijastavat nykyistä elämäntilannettani. Jos samat asiat kysyttäisiin minulta vuoden kuluttua, voisi toisten vastausten sisältö muuttua.

“Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidän bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissä! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole aivan pakko jakaa :) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.“

1. Mikä on sisustustyylisi? 

En katso olevani minkään erityisen tyylilajin edustaja, enkä oikein osaa kuvailla tyyliäni. Ehkä parhaiten sisustustyyliäni kuvaililisi sana rönsyilevä. 

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi? 

Kirjastoon. Koko huoneen peittävät Lundia-hyllyt ovat varmasti suurin ja kallein yksittäinen ostos ja niiden hyllyjen täyttämiseen on kulunut (ja kuluu edelleen) rahaa. Vai liekö kyseessä hallitsematon ostokäyttäytyminen kirjojen suhteen? 

3.  Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa? 

Lemmikin hyvinvointiin.  

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Lemmikin hyvinvointiin. Ryhdyin kerran laskemaan Helmi-kissan eläinlääkärikuluja, jätin homman kesken. Ei sitä rakkautta voi rahalla mitata. Asuntolainaan kuluu toki myös paljon rahaa. 

5. Mistä onnesta unelmoit?

Tällä hetkellä ehdottomasti työpaikan löytymisestä. 

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Jos ystäviä ei enää olisi. Yksinäinen vanhuus.  

7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Helmin insuliinipistoksissa. Ehdottomasti. Jo kahden ja puolen vuoden ajan olen pistänyt säännöllisesti 10 - 12 tunnin välein. Muutamia poikkeuksia on. 

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Tässä tekee mieleni kompata Pirkon loistavaa vastausta myönnetystä virheestä. 

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Rehellisyys, aitous, inhimillisyys. 

10. Mikä on miehen paras ominaisuus?

Rehellisyys, aitous, inhimillisyys. Tähän olisi ehkä helpompi vastata jos olisin löytänyt elämäni miehen! 

Kahvikutsun lähetän eteenpäin Inna Vaaralle Mummin matkassa -blogiin sekä Millalle ja hänen Millainen elämänsä -blogiin! Toivottavasti kahvi maistuu ja kysymykset myös. 

Nytkö se alkoi?

Talvi

Aamuyöstä on tullut vettä ja joskus vähän ennen kahdeksaa se muuttui rännäksi. Sen verran on tullut, että maa on paikoitellen valkoinen. Ei olisi tarvinnut enää. Ei ainakaan paljoa, että kohtuullisesti sitten vaan. Viime vuosina sitä on tullut vähän liikaa ja lumi on pysynyt maassa turhan pitkään. Eikä se lumikaan nyt niin paljon haittaa kuin se paksu jääkerros. Sitä minä inhoan. 

Kuva 9.2.2013

Lukuvuorossa: Klemperer Victor Haluan todistaa, Päiväkirjat 1933-1945, WSOY, 2001, omasta kirjastosta, kovakantinen ja tätä luetaankin sitten pitkään. Sivuja 727 ja koko on suurempi kuin tiiliskiven.