Tarpeellisin

muistitikku

Kaikenlaisia muistitikkuja sitä on matkan varrella kertynyt. Tämä lienee yksi hyödyllisimmistä. 

Ainakin välillä tuntuu siltä, että muuta ei pihalta löydykään. 

Seiska bee

Köksä

Siirsin niitä kirjapinoja kesäsateen aikana ja mitä löysinkään. Muistiinpanoni kotitaloustunneilta. Silloin kun olin luokalla 7 B. Hieman on aikaa vierähtänyt, mutta yhdyssanaongelmat jatkuvat edelleen.

Eläinrakkaus ei ole kadonnut. Muistikuvaa minulla tuosta opettajan koiran karkaamisesta ei ole, mutta ilmeisen tärkeäksi kokemani asia, kun siitä olen muistiinpanoissani maininnut. Toivottavasti koira löytyi.

Kesäsade

vai pelkkä sade? 

Melkein olin jo unohtanut miltä kesäsade tuoksuu. Tänään tuoksuu juuri siltä. Vaikka mittarissa lukemat olisivat vielä vain keväiset, tästä tuoksusta ei voi erehtyä. Tämä on selvä kesäsateen tuoksu.

Oiva päivä siis puuhastella kaikkea mukavaa sisällä. Rapsutella kissoja, siirrellä kirjapinoja paikasta toiseen ja nauttia villasukkien lämmöstä.

Kesä alkoi

Kesä 

Koulut loppuivat. Nuoria valmistui, juhlia vietettiin hymyssä suin. Itse pääsin juhlistamaan media-assistentiksi valmistuneen kummityttöni valmistumista. Kaunis, fiksu, nuori nainen. Onnea vielä N! 

Vierailin vanhemmillani ja ikuistin kukkivia omenapuita. Illalla kotiin ajellessani, kolme nuorta kyydissäni, mietin miten nopeasti kaikki oikeastaan kuluu. Omenankukat ja ihan kaikki. 

Raparperi

Ihana raparperi

Voiko olla ihanampaa tuoksua kuin raparperi? Siinä tuoksuu kesä, siinä tuoksuu tunnelma ja auringon lämpö.

Minä haluaisin tehdä saamistani raparpereistä hilloketta. Raikasta ja maukasta. Syötäväksi aamiaisjugurtin kanssa. Ei haittaisi, jos maussa olisi ripaus kardemummaa ja kanelia. Ohjeita varmasti löytyisi myös hakemalla netistä, mutta löytyisikö joltain teiltä?

Lukuvuorossa: Christie Agatha, Hercule Poirot ja Huvimajan arvoitus, WSOY, 2015, ostos kirjakerhosta. 

Lukuvuorossa: Christie Agatha, Kuolleen miehen huvimaja, WSOY, 1992, ostos kirppikseltä vuosien takaa. Pidempi versio samaan juoneen perustuen kuin yllä mainittu vasta ilmestynyt. 

Kasvun ihme

pihalla ja luonnossa

Aina se jaksaa hämmästyttää ja ihastuttaa. Se valtava voima mikä keväisin räjäyttää luonnon kukkaan ja vihreyteen.

Kuva 17.5.2015. 

Kuva 22.5.2015

Vain muutamassa päivässä pioni on kasvanut kymmeniä senttejä ja etualalla  oleva särkynytsydän se vasta kasvupyrähdyksen onkin tehnyt.

Vaikka piha ei ole suuren suuri ja lähistöllä kulkee myös iso autotie, josta äänet kantautuvat pihalle asti, kyllä täällä silti kelpaa olla. Kaiken tämän rehevyyden ja vihreyden keskellä on vaan niin hyvä.
Mutta tuo aita kyllä täytyy muistaa ennen ensi kevään kasvupyrähdystä maalata. Nyt on taas liian myöhäistä.

Toinen matka

Utrechtiin

Toinen työmatka takanapäin. Tällä kerralla asuin eri hotellissa ja edellisen hotellin näkymä huoneestani oli tämänkertaiseen verrattuna luksusta. 

Tämäkin hotelli oli mukavalla alueella (Janskerkhof) ja vain 20 minuutin kävelymatkan päässä raitiovaunuista. Moukan tuuria taisi olla, että aamuisin ja iltaisin ei satanut juuri sillä hetkellä kun kävelin. Muuten vettä tuli joka päivä. Ukkonenkin jyrähteli.

Pyöräilijät painelevat tuhatta ja sataa satoi tai paistoi. Niitä sai tällainen tottumaton varoa aikalailla.

Kesältä näytti. Asteita oli vain reilut kymmenen - kaksitoista ja minä kaipasin hanskoja.

Lukuvuorossa: Atkinson Kate, Kaikkein vähäpätöisin asia, Atschi!-pokkari. Meinaa nyt kovasti unohtua minulta nämä lukuvuorolaiset.