Ensimmäisiä viikkoja

tästä vuodesta

Toistaiseksi olen:

• käynyt munkkikahveilla Kasvihuoneilmiössä
• osallitunut kissanristiäisiin
• kahvitellut äitini kanssa
• käynyt vuoden ensimmäisellä työmatkalla
• ihaillut sinistä taivasta
• nukkunut liian vähän
• ostanut uudet värikynät ja unohtanut ne saman tien
• osallistunut ranskankieliseen viininmaistajaistilaisuuteen (en puhu sanaakaan ranskaa)
• hyräillyt Kirkaa Pariisin lentokentällä (ennen kuulutuksia tuleva melodia on ihan varmasti nuotilleen sama kuin yhden Kirkan biisin alku)
• itkenyt ystäväni koiraa samaisella lentokentällä
• nukkunut äitini vieressä ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden
• syönyt liikaa peltilihapiirakkaa
• sortunut Iittalan alennusmyynnissä
• hankkinut muutaman peltipurkin
• ulkoillut liian vähän 
• aloittanut joogakauden

Varsin vauhdikas alku. Erilainen ja vauhdikas. Vaan eiköhän se tästä.

Ajatuksia tälle vuodelle

2018

Sanotaan nyt ensimmäiseksi, että mitään en lupaa. Mutta tiettyjä asioita mietin.

• Ruokahävikki: Siivosin tänään jääkaappiani ja pakastinta. Vaikka olen yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota aikaisemmin, täytyy silti ryhdistäytyä edelleen. Voisi siitä mehupurkista sen viimeisenkin lasillisen nauttia. Eikä jättää kaappiin hillopurkkia, jossa on vielä viimeinen lusikallinen hilloa. Sen voisi hyvällä omalla tunnolla laittaa vaikka sinne kaurapuuroon hillosilmäksi, eipä tarvitsisi sitä sitten ihmetellä. 
• Valokuvaus: Aikaisemminkin on tullut todetuksi, että onnellisimmillani olen kamera kädessä kissoja kuvaamassa. Kunhan valo tästä lisääntyy, niin tätä voisi lisätä elämään. Valokuvausta siis, kissojen lukumäärä on hyvä. 
• Värikynät: Kaivoin esiin värikynät. En ole kummoinenkaan piirtäjä, mutta ehkä voisin silti käyttää värikyniä. Ainakin Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen vuosi tehtäväkirjaani, jonka sain ystävältäni joululahjaksi. Oli mieluinen. 

Vuodenvaihde on aina tuntunut keinotekoiselta ajankohdalta uudistumista ajatellen, minulle toimii parhaiten syksy. Kesäloman jälkeinen aika. Silloin kun taas lisätään väriä ripsiin ja puetaan päälle hieman asiallisemmat vaatteet. Silloin kun vilkaisee peiliin ennen kuin painelee ovesta ulos.

Naurua uuteen vuoteemme, iloa ja rakkautta myös! 

Sosiaalinen erakko

Päivien saldo

Viime päivinä minä, sosiaalinen erakko, olen: 

• nukkunut
• lukenut
• nukkunut
• herännyt myöhään
• nauttinut aamiaisia sängyssä
• rapsuttanut kissoja
• tehnyt rästitöitä
• jättänyt pyykit pesemättä
• leikittänyt kissoja
• siivonnut jälkiäni, lehtipinoja ja eteisen lipaston päällystä
• ihaillut saamiani joulukortteja
• katsonut ainakin 10 Masterchefin jaksoa nauhalla, enkä edelleenkään ole katsonut koko tuotantokautta. Toki olen joutunut kurkistamaan netistä kuka voitti ;)
• syönyt suklaakonvehteja
• vieraillut äidilläni ja veljelläni
• vieraillut ystävälläni
• nauttinut ja ihmetellyt ajan kulumista

En ole tehnyt mitään liikaa, enkä mitään liian vähän. Olo tuntuu toipuneelta ja tunnen olevani valmis tulevan vuoden haasteisiin. Ainakin niihin, mitkä näin etukäteen jo tiedän. 

Kun mamma matkaan lähti...

Vuoden viimeiselle työmatkalle

Merkitään nyt muistiin vuoden viimeisen työmatkan loppukin.

Matkaan pääsimme seuraavana päivänä. Düsseldorfin sijaan lensimme Brysseliin. Sieltä junalla Aacheniin tarkoituksena illastaa työkavereidemme kanssa. Päädyimme kuitenkin hotelliin syömään kahdestaan, sillä, yllätys, yllätys, juna oli myöhässä. Reilun tunnin. Ensin vajaa puoli tuntia ja sitten vielä hitaammille raiteille siirtyminen hidasti matkaa entisestään. Ei voinut kuin nauraa.

Hotellilla ruoka oli hyvää, vaikkei paikka muutoin kummoinen ollutkaan. Varsin eksoottinen mökki.

Vaan kukapa olisi arvannut, että tässä hotellissa oli minulle paras tyyny kaikista niistä hotelleista, joissa olen yöpynyt.

Itse kaupunki näytti viehättävältä, ainakin se vähä mitä siitä näimme matkatessamme toimistolta asemalle taksilla.

Hyvää ja rauhallista

joulua

Viimeisenä työpäivänä ennen joululomaa torkutin kelloa viidesti, enkä kaikkia torkuttamisia edes ymmärtänyt tekeväni. Kun viimein heräsin oli ensimmäinen ajatukseni vaihtaa makuuhuoneen huonekalujen järjestystä. 

Oonko eksynyt?
Vai onko tämä Naukula?

Maltoin mieleni ja ryhdyin puuhaan vasta töistä kotiuduttuani. Vaikka väsytti niin vietävästi, päiväunien sijaan tartuin imuriin ja ryhdyin rakentamaan joulua. Kolmesta syystä johtuen joulukoristeviritykset ovat hieman omituisia. Mutta joulu on nyt silti rakennettu, vaikka joulupuuta ei olekaan.

Hyvää joulua! 

Talvimyrsky

ja peruuntunut lento

Tiistaina 12.12. oli tarkoitus lähteä vuoden viimeiselle työmatkalle. Kissat oli viety hoitoon mummulaan viikonloppuna, valoisan aikaan. Matkalaukku pakattuna lähdin luottavaisin mielin matkaan. Säätiedotukset toki olin kuullut ja kotipihalla tuprutti tulla lunta mukavasti. 

Kentällä meno vaikutti rauhalliselta, näkyvyys tosin oli lähes nollassa. Kaikki tuntui sujuvan kurjasta kelistä huolimatta hienosti. Törmäsin tuttuun mieheen ja se oli selfien paikka se.

Jossain kohdin ilmoitettiin lennon myöhästyvän 1,5 tuntia. Aika sujui nopeasti työkavereiden kanssa ja kohta olikin aika siirtyä portille. Sinne alas, porteille 31 ja jotain. Tiedossa bussikuljetus koneeseen. Muitakin koneita oli myöhässä pyryn ja sivutuulen takia. Jossain kodin pääsimme bussiin jossa kuljettaja puhui puhelimessa vuoronsa päättyvän kuudelta. Hetken kuluttua hän lähti ja jätti meidät bussiin. Ystävällien lentokenttävirkailija pyysi meitä takaisin odotusaulaan odottamaan kahdenkymmenen minuutin lisäviivettä. Tämä tuntui jo omituiselta jos noin lyhyestä ajasta olisi kysymys. Päästyämme sisälle kaikki virkailijat katosivat kuin tuhka tuuleen, ketään ei tullut tilalle. Siellä me olimme täysin tietämättöminä mistään ja vaikka kuinka somekanavia ja lehtiä selasi, ei missän ollut mainintaa ylityökiellosta. Reilun puolentoista tunnin kuluttua paikalle tuli virkailija, sitten vartija ja perässä toinen. Aloin jo uumoilla mitä seuraavaksi kävisi. Lento peruttiin, ihmisiä kehoitettiin lähtemään koteihinsa. Osalle järjestettiin bussikuljetus hotelliin, Siuntioon, ilman matkatavaroita tosin.

Lentokentän läpi kävellessämme oli selvää, ettei meidän koneemme ollut ainoa joka oli peruttu. Tuloaulassa oli enemmän ihmisiä kuin olen koskaan siellä nähnyt, tunnelma kireä. Matkalaukkuja oli odotettu kuulemma yli toista tuntia.

Yön aikana piti saada tietoa mahdollisista lennoista ja tulihan sitä. Minulle tarjottiin lentoa Frankfurtista Düsseldorfiin, ei tosin ollut tietoa miten sinne Frankfurtiin pääsisi. Työkaverini onnistui  saamaan meille iltapäiväksi lennot Brysseliin, josta pääsisimme junalla määränpäähän lähes yhtä sutjakasti kuin Düsseldorfista. Tai niin kuvittelimme. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Päiväristeily Tallinnaan

Joulutorilla

Saimme päähän lähteä ystäväni kanssa päiväristeilylle Tallinnaan katsomaan joulutoria. Emme olleet ajatuksemme kanssa yksin. Koska emme olleet tehneet varauksia laivan joulupöytiin, menivät ne meiltä sivu suun. Matka oli myrskyinen, päivä sateinen, oikea kamerakin oli kotona. Joulutunnelma ties missä, kun ei se kesäkään koskaan tullut.

Svengaava joulupukki nauratti kyllä ja ihmisiä on aina hauska tarkkailla. Kaikkinensa hyvä matka.

Vaan tämä pieni 9. päivän myrsy oli vain esimakua tulevasta. Seuraavana tiistaina (12.12) minun oli tarkoitus lähteä työmatkalle Saksaan. En lähtenyt.