Verhokiskoista

ja stoppareista

Torstain piti olla onnen päivä. Remontin piti loppua ja perjantain piti tuoda loppuhuipennus kun sängyn oli määrä saapua. No, sänky tuli. 

Olohuoneessa on yhtenäinen verholauta, josta poistettiin osa ja saumasta piti tulla niin huomaamaton, etten sitä lainkaan huomaisi. Toisin kävi. Sauma näkyy selvästi ja lisäksi sen verholaudan alareunassa on kolo. Kurkkasin myös verholaudan alle verhokiskoihin. Itku meinasi tulla. Minulla on ollut kolme verhokiskoa vierekkäin. Kolme on lähtenyt toiselta puolen kulmasta ja kolme toiselta puolelta kulmasta. Keskelle, siihen missä ei ole ikkunaa vaan seinä, jäi vajaan metrin mittainen aukko verhokiskoihin. Kukapa sitä nyt seinäänsä verhoilla peittelisi. Kiskojen paikalleen asentamisen jälkeen minulla toki olisi tämä mahdollisuus, sillä verhokiskot on jatkettu niistä toisista ja yllätys yllätys eivät sitten jatkukaan seinään asti. Voisin siis pitää verhoja keskellä seinää oikein hyvin. Lisäksi verhokiskot on yhdistetty varsin näppärästi toisiinsa stoppareilla. Siis niillä mitkä asennetaan kiskojen päihin pitämään verhonipsut kiskossa.

Olin ottanut kuvat ennen ja jälkeen tilanteesta. Lähetin palautetta remonttimiehelle, ruusuja ja risuja. Lupasivat tulla korjaamaan puutteet maanantaiaamuna, mutten vielä ole kiukuspäissäni pystynyt vastaamaan sähköpostiviestiin. Ehkä pystyn siihen kohta.

Myös kirjastossa on tapahtunut jotain verhoille. Ne ovat nimittäin repaleiset. Meillä on tainnut käydä kylässä ötökkä ja Naukulan asukit ovat hoitaneet sen pois päiviltä.

Yksi vaihe

ohi

Tänään pakkasin kimpsut ja kampsut ja kissat ja kissojen vessan ja painoin heti aamusta töihin. Työpäivän päätteeksi patteriventtiilien vaihto oli tehty ja äänekkäin vaihe onnellisesti ohi. Seuraavia vaiheita on vielä tiedossa, mutta niiden aikana kissat ovat kotona. Ehkä minäkin, jos sattuu sopivaan kohtaan. 

Töiden jälkeen pääsin kuuraamaan kotona, mitä lie olivatkaan patterit syöneet kun mustia vesiroiskeita oli sekä seinissä, pattereissa että lattioissa. Ei tähän muuta, kuin että eläköön ihmesieni! 

Hieman rempan aikataulut sotkivat muuta elämää, mutta onneksi kaikki järjestyi. Lisää kuvia kissojen toimistopäivästä huomenna Naukulassa. 

Lukuvuorossa: Didierlaurent Jean-Paul Lukija aamujunassa, Tammi, 2015, olisikohan tullut minulle vahingossa kirjakerhosta?

Kieltokyltti

Ei toimi

Joskus Lontoosta hankkimani kieltokyltti on koristanut olohuonettani jo hyvän aikaa. Sillä ei kyllä ole juuri nyt minkäänlaista tehoa, eikä kyllä ole tarviskaan. 

Virkistää mieltäni kovin, kun kuulee perjantaina saapuneen Namu-kissan pistävän Sulo-serkkunsa kanssa jalalla koreasti. Helinää ja helskettä, paljon painia ja pallopelejä luvassa Naukulassa. 

Vein roskat

hain roskan

Joskus niinkin arkisesta askareesta kuin roskien viemisestä voi koitua iloa. 
Minä vein roskat ja hain roskan. Tuo valkoinen, hieman ruosteinen ja klenkka pienoiskasvihuone sopii koristamaan piha-aitaani enemmän kuin hyvin. 

Mä taidan olla eksynyt? Tää ei olekaan Naukula! 

Edellinen ja ensimmäinen löytö roskiskatoksesta oli pieni kaappi. Sen työstäminen on vielä kesken, sisus ei ole vielä saanut servettejä pintaansa. 

Kiitos minikasvihuoneesta tuntematon naapuri! 

Sinun roskasi oli minun aarteeni. 

Muutos

etupihalla

Sain toukokuussa kaksi ruusua, yhden Paulalta ja yhden Tellikseltä. Vaikka tiesin lähes heti mihin ne sijoittaisin, on niiden istuttaminen odottanut inspiraatiota. Eilen sitten tapahtui. Inspiraatiota minulle ei edelleenkään tullut, mutta ystäväni Saila tuli. Siinä ei sitten mennyt teekupillistakaan kun huomasin olevani etupihalla kärräämässä aronioita pois kun Saila heilui rivakasti lapion varressa. 

Yksi aronia jäi taustalle. Ruusujen juuret peitettiin poistettujen aronioiden oksilla ja lehdillä. Laitan tähän kohtaan lisäksi ystävältäni Tellikseltä saatuja siemeniä. Miten sitten Sulo-kissa tähän tapahtumaan liittyy, sen voi lukea Naukulasta. 

Syntymäpäiviä

ja museokäynti (<klik ja pääset lukemaan lisää museosta) 

Minä olen ollut eilen syntymäpäivillä. Sulon äidin ja äidin sisarusten kaksivuotispäivillä Vallilan siirtolapuutarhassa. Ensimmäinen kerta, kun ylipäätään vierailen siirtolapuutarhassa. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen. 

Syntymäpäiväsankari saapuu juhlapaikalle yhdessä tyttärensä Sipin ja Puolu-tädin kanssa juhlavasti vaunuilla.

Syntymäpäiväsankari. 

Museokäynti oli viehättävä. Puolu-täti johdattaa vierailijoiden joukkoa. Mökki on vuodelta 1932 ja pihapiiri on sen ajan mieltymyksiä ja Elisabeth Kochin tarkan suunitelman mukaan toteutettu. Sitä pidetään kunnossa talkoovoimin. 

Museokäynnin jälkeen juhlaväki siirtyi nauttimaan maukasta raparperipiirakkaa ja ihailemaan pinkkejä tassuja.

Kiitos emännille ja isännille ja muulle juhlaväelle hienoista juhlista ja mukavasta seurasta! 

Onnea

Orvokeille

Tänään on juhlapäivä, nimipäiviään viettävät kaikki Orvokit. Minun Äiti Orvokkini, minä sekä edesmennyt Helmi Orvokki. Myös Veljeni on Orvokki ja juhlii tänään. Lapsena neuvolassa veljeltäni oli kysytty hänen nimeään ja pieni poika oli iloisesti kertonut olevansa Orvokki. Oli ajatellut sen liittyvän sukunimeen kun kerran minulla ja äidilläkin tuo nimi oli. Siitä lähtien myös häntä on tänään onniteltu. 

Onnea kaikille Orvokeille! 

Suuri suru

RIP Helmi Orvokki Naukula

Rakastettu Helmi-kissa on tänään siirtynyt autuaimmille metsästysmaille, sinne missä ruohotupot vihertävät aina, kaikki matot ovat punaisia ja katkarapuja tarjoillaan joka päivä. 

Inspiraatio

Vihdoin

Kuinkakohan kauan siitä oikein on kun olen ensimmäisen kerran miettinyt maalaavani ulkopenkin? Naukulasta tämä tieto löytäisi, mutten taida uskaltaa sitä sieltä etsiä. 

Vähän skrapaamista ja sitten uutta väriä pintaan. Tiedän toki, että seinämaali ei välttämättä ole tähän tarkoitukseen paras, mutta sillä se nyt kuitenkin maalattiin. Pikkuvessan vaaleammalla harmaalla. Vielä täytyy maalata toinen kerros, sen suunnittelen tekeväni huomenna jos ilmat sallivat.

Ja oli minun tieto sieltä Naukulasta etsittävä kuitenkin. Olen suunnitellut penkin maalaamista ainakin kesästä 2012. Ehkä kauemminkin. Että ei täällä nyt välttämättä mitään kovin nopeasti tapahdu.

Päiväretkellä

Salossa

Kävin päiväretkellä Salossa. Siellä oli kissanäyttely. Samaan reissuun hoitui tutustuminen Kasvihuoneilmiöön sekä Muurlaan. Saloon päin mentäessä ajelin moottoritietä, mittari tien vieressä näytti jo ennen kello yhtätoista tien lämpötilaksi +15 astetta, ilma +5. 

Kasvihuoneilmiön kahvila-aluetta.

Nämäkin olisin huolinut kotiini. 

Kasvihuoneilmiön Kanikonttori ja asukkaansa. 

Olisin voinut ostaa molemmista paikoista vaikka mitä, mutta osasin pitää kukkaron nyörit tiukoilla. Helmi-kissa sai kyllä tuliaisensa. Siitä huomenna lisää Naukulassa.

Kolme apinaa

Brightonista

Jossain kohdin minulla oli kummallinen tapa tuoda kaikkea vaikeasti kuljetettavaa matkoiltani. Tämä puinen patsas kolmesta viisaasta apinasta on kotiutunut tänne Brightonista. Sellaisesta ihanasta afrikka-kaupasta, joka oli lähellä rautatieasemaa. Saattaa olla vieläkin, en tiedä. 

Tarina viehättää minua, sillä Naukulassakin julkaistiin tästä tänään muunnelma. Kukakohan on päätähtenä?

Jonottamisesta

ja väleistä

Minua on tänään mietityttänyt jonottaminen.  

Bussijonossa Elielinaukiolla ihmiset pitävät pitkät välit toisiinsa ja tukkivat kulkuväylät. Kun bussi kaartaa pysäkille, jono lyhenee puolella ihmisten lähentyessä toisiaan. Kaupan kassajonoissa on toisin. Siellä ollaan lähellä. Jos vaikka vaihtaa painoa jalalta toiselle tai muuten vaan liikahtaa, takanaolija on tulossa päälle. Tai ainakin tönii kärryllään. Miksi bussia jonotetaan kaukana toisistaan ja kassalla ihan kiinni iholla? 

Naukulassakin on joskus jonotettu.

Korkeasaaren bloggariretkelle 10. toukokuuta on tällä hetkellä 11 tulijaa. Saa nähdä miten me jonotamme lippukassalla. Mikäli haluat liittyä joukkoon mukavaan, laita viestiä Naukulankerho(ät)gmail.com tai kommentoi tätä postausta: http://muistojenikirja.blogspot.fi/2014/02/bloggariretki.html

Toinen kierros

maalia

Tänään oli helppo herätä. Innokkaana lähdin maalaamaan kaappiin toista kerrosta turkoosia. Se on nyt tehty ja hyvältä näyttää, ainakin minun silmääni.

Ylimääräiset suojapaperit lattialta kerättiin työn valmistuttua heti pois. Syyn löydät Naukulan blogista!

Merkkipäivä

toisessa blogissani

Aloitin bloggaamisen 6.1.2009. Aluksi Naukulan Kerho piti sisällänsä vähän kaikkea, eniten kuitenkin kissauutisia. Elokuussa 2012 päätin erottaa kissablogin siitä kaikesta muusta. Olen ollut tyytyväinen ratkaisuun.

Bloggaaminen on hieno harrastus ja tähän voi hyvin yhdistää myös toisen lempipuuhani - valokuvauksen.

Myöhässä

Liikaa aikaa 

Tasan vuosi sitten minä kirjoitin jo joulukortteja. 

Nyt kun on enemmän aikaa, on ollut niin kiire, että sain otettua joulukorttikuvan ja tehtyä tilauksen korteista vasta tänään. Tänäkin vuonna kortissa komeilee Helmi-kissa. Tietojeni mukaan ainakin äitini vanhin sisko pitää kissakorteistani ja säilyttää niitä kirjahyllyn päällä kesät talvet. Onhan se ihan hyvä syy lähettää kaikille kissakortti, onhan? 

Iso

lehti

Nurmikko on peittynyt lehdistä. Vaahtera on pakkasyön jälkeen tiputtanut lehtiänsä roppakaupalla ja kohta voi haravoida ensimmäisen erän. Vaikka ei kai sitä kukaan ole kieltänyt haravoimasta vaikka lehtiä olisi nurmikolla vain muutama? 

Lehdet ovat mitä upeimman värisiä ja haluaisin säilöä ne kaikki mustavalkoisen talven varalle. Lehtien joukosta löytyi yksi varsin suurikokoinen yksilö. Lävikköön on hyvä verrata. 

Ensin ajattelin kissaa, mutta kaikki eivät kuitenkaan osaa arvioida minkä kokoinen on yli kuusi kiloinen kissa. Helmin rinnallahan aika moni asia näyttää pieneltä.

"Nyt mä oon eksyny. Ei tää oo Naukula!" 

Sanavahvistuksista

ja mahdollisista roskaposteista

Minulla ei ole blogeissani (tämä ja Naukulan Kerho) sanavahvistusta käytössä. Tästä huolimatta roskapostien määrä on lähes olematon, ehkä yksi roskaposti kuukaudessa ja se päätyy aina roskapostikansioon. Sieltä sen voi näppärästi hävittää kokonaan. Mielestäni bloggerissa roskapostisuodatin on ihan huippuluokkaa. Jostain syystä roskapostikommentit kohdistuvat aina vanhempiin postauksiin, ja jossakin olen sitten käynyt estämässä uudet kommentit juuri siihen juttuun. Erittäin kätevä toiminto tämäkin.

Ajattelin vain kertoa siltä varalta, että tieto kiinnostaisi kanssabloggaajia. Sanavahvistukset ovat nimittäin ahkeran kommentoijan mielestä aika ikäviä.

Löytyykö muita mielipiteitä sanavahvistuksista?

Uusia istutuksia

perennapenkkiin

On se hassua kuinka iloinen ihminen voi olla pienestä perennapenkistä! Naapureiden suostumuksella laajensin sitä hieman ja olihan siihen uusia kasvejakin sitten haettava.

Aikaisemmassa kivituliais-postauksessa nämä kasvit ovat jo paikoillaan ja vielä mahtuu! 

Ja jos tarkemmin asiaa ajatellaan, ei se pelkkä perennapenkki ole saanut tätä kuplivaa iloa aikaan. Helmi-kissan paraneminen on se syy, joka saa kaiken näyttämään paremmalta. Ihan kaiken. Omakin energiataso on nyt ihan toista kuin vielä vähän aikaa sitten.

Virittelyä

jouluun

Eilen olin joululahjaostoksilla, hys hys. Ei saa kertoa, että ostin Helmille joululahjaksi uuden kiukaan ja kivet. Vanhasta on ensimmäinen vastus mennyt yli vuosi sitten ja loputkin edellisellä saunanlämmityskerralla, tai saunanlämmitysyrityksessä etten sanoisi. Kiuas onkin tämän vuoden kallein joululahjahankintani, vaikka pieni kiuas olikin halvin mahdollinen - 99 eur. Kiukaaseen menee 25 kg kiviä, ja tietenkin kiviä myydään 20 kg pakkauksissa. Viisi kiloa siirtyy siis vanhasta uuteen ja isäni neuvosta asettelen ne jonnekin keskelle.

Muitakin jouluvalmisteluja on tehty. Koristeita on viritelty paikoilleen, joululahjakuvakirjat tilattu Rooman matkasta ystäville ja iltapäivällä maistelen glögiä. Kyllä se tästä pikku hiljaa tulee - joulutunnelma ja ennen kaikkea joulumieli.

Uusi asetelma

vanhoista tavaroista

Minun on aina välillä annettava tavaroiden huilata kaapissa, ja sitten ulkoiluttaa niitä aikansa vaikkapa ruokapöydällä. Nyt ulkoilemaan pääsivät vanha kulunut tarjotin, vanhat kynttilänjalat sekä noin viisi vuotta sitten Indiskasta ostetut matalat tuikkukupit. Tuikkukupit ulkoilevatkin nyt ensimmäistä kertaa! Ennen ei ole mielestäni ollut sopivaa hetkeä. Nyt tuli.

Myös taustalla oleva Helmin vesikuppi on vaihtunut tunnelmalliseen punaiseen.