Joulumarkkinat

Hvitträskissä

Joulunaika alkaa Hvitträskin ihanista joulumyyjäisistä. Ainakin minulle. 

Tällä kerralla minä ja myyjäisseuraksi saamani ystävä ihastuimme kuvien pöydän tarjontaan. Kierrätysastioista tehtyjä kynttilänjalkoja, kannuja ja kolmikerroksisia vateja täynnä ollut myyntipöytä suorastaan lumosi. 

Ystävä osti kolmikerroksisen vadin ja minulle päätyi kynttilänjalka. Siihen mahtui myös tuollainen pattereilla toimiva kynttilä, joita sattuneesta syystä täällä polttelen.

Kynttilänjalka maksoi 6 euroa ja on kyllä hintansa väärti. 

Näyttää myyjä löytyvän myös FB:stä, josko jotakuta kiinnostaisi ja taidan tämän osoitteen laittaa tänne itsellenikin muistiin. Tekijänä siis Recycling by Diana.

Hengitä, hengitä

Hengitä nyt hyvä ihminen

Nyt on kiire. Niin kiire, että kun istuu työpäivän jälkeen autoonsa sitä ryhtyy miettimään tuliko päivän aikana lainkaan hengitettyä. Ehkä hengitin, mutta muistikuvia siitä ei ole. Työ on mielekästä, kivaa, haastavaa ja sitä on, noh, tarpeeksi. Mutta en valita. En halua valittaa. Pakko kuitenkin todeta tilanne, henkäistä syvään ja sitten vaan kääriä hihansa.

Ja jos jossain pitäisi petrata, niin se on se kuuluisa kommunikointi. Ei varmasti yllätä ketään. Ja vaikka kuinka asioita omasta mielestään selkeästi selittäisi, aina on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä selitystäni. Joskus mietin ovatko tahallaan ymmärtämättä lisätöiden pelossa. Joskus huomaan itse aloittaneeni kesken lauseen, eikä toisella ole edes mahdollisuutta ymmärtää. Taitolaji, joka vaatii keskittymistä ja paneutumista.

Niskat ja hartiat paukkuvat. Kiireellä tapanani on nostaa hartiat korviin näpytellessäni viestiä viestin perään. Kotikonetta ei juuri tee iltaisin mieli avata, vaikka blogeissa pyöriminen onkin kovin rentouttavaa. Kommentointi on jäänyt, mutta ehkä senkin aika taas joskus tulee.

Vaan on se työnteko silti ihanaa. Motivoivaa ja mielekästä.

Uskalsin

Uskalsin

Oli pakko kokeilla. Ensin varovasti, palkin päällä kävellen, sitten jo lasilla. Oli aika jännää kyllä. Leffamainoksen teksti vaikuttaa pelottavalta tuohon kohtaan. Onneksi en huomannut sitä lasilla seistessäni ja onneksi sain jälkikäteen kuulla, että lasilattian ovat tehneet taitavat tekijät.

Kuva: Ana. 

Korkeista paikoista olen aina pitänyt, tämä tuntui erilaiselta. Jännittävämmältä kuin vaikkapa Eiffel-torni.

Rohkeaa viikkoa!  

PS: Lasilattia löytyy Tennispalatsista, Helsingistä. 

Puurosta

ja kvinoasta

Viime vuonna minulla oli ruokaremontti. Silloin kiloja lähti reilut kuusi ja nyt niitä on tullut takaisin varmasti kahdeksan. Mutta ei minun nyt siitä pitänyt kirjoittaa vaan kvinoasta. 

En saanut millään maistumaan. En, vaikka laitoin sekaan pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, hunajaa ja vaikka mitä. Messuilla käydessäni törmäsin suomalaiseen luomukvinoaan. Osastolla tarjoiltiin maistiaisiakin, ihan pelkkään veteen keitettyä kvinoapuuroa. Herkullista. 

Ei voi muuta kuin todeta, että kvinoalla ja kvinoalla on eroa. 

Ostin

Messuilta

Eiffel-torni viehättää minua, Pariisi on mielentila. Ostin siis niiltä edellisviikonlopun messuilta itselleni korun.

Ja sitten tapahtui se mikä tapahtui. Siinä jäi pieni ihminen sanattomaksi, hieman pelokkaaksi ja pohjattoman surulliseksi.


PS. Tuolta messuosastolta olisin kyllä löytänyt vaikka mitä. Mutta se on toinen juttu se.

En ostanut

vaikka mieli teki

ja nyt harmittaa... Kauppiaan tiedot ovat kadonneet. Tunnistaako joku kenen tekemiä? Mielestäni nämä kaikki olivat samalla osastolla. 

Joululahjaostoksilla

ja kuinka sitten kävikään?

Kävin tänään messuilemassa. Tavoistani poiketen kiersin myös muilla osastoilla kuin lemmikkipuolella. Löysin messuilta saman kaupan minkä edellisenä iltana olin löytänyt Museokadulta. Ihastuin ja rakastuin näihin gobeliinityynynpäällisiin kertaheitolla. Olisin halunnut ne kaikki!

Koska olen säästöbudjetilla, en ostanut tältä osastolta mitään itselleni. Mutta joululahjan vanhemmilleni ostin. Heillä on talven kovilla pakkasilla tapana pitää oven edessä rullalle pyöritettyä peittoa ja sen tilalle pääsee nyt kissagobeliinityyny.

Vaan maltoinko olla antamatta kun menin isänpäiväkahveille? No en tietenkään. Että mitäköhän sitä sitten joululahjaksi keksisi?

Juhlat

ystävällä

Nyt niitä vietetään - viisikymppisiä. Ystäväni herra T juhlisti kaksi vuotta sitten, nyt tuli perässä hänen vaimonsa, ystäväni rouva T. Sitten minä, jossain kohdin ensi vuotta. 

Herra T:n juhlista asti olen miettinyt järjestäväni juhlat, vaan mitään konkreettista en ole niiden eteen tehnyt. Järjestääkö juhlat kotona? Jossain toisessa paikassa? Jossain ravintolassa? Juhlinko isosti vai vain lähimpien kesken? Mitä tarjoilua? Tarvitaanko ohjelmaa? Mihin riittävät rahat? 

Vaatenaulakon kestävyys täytyy ainakin testata, mikäli juhlin kotona. 

Kiitos mukavista juhlista, rouva T, ja onnea vielä kerran!