Hengitä, hengitä

Hengitä ja nauti

Töihinpaluu, pihlajanmarjat, aamukaste, pimenevät illat ja se hengitys. Muista se hengitys, ystävä hyvä. Kun työtehtäviä tuppaa tulla toisensa perään ja itse kahmit niitä tiedostamattasi lisää, hengitä, hengitä ja mieti mihin keskityt, mitä teet. Tee, älä ryntäile, älä eksy polulta. Nauti työstä ja hengitä. 

Hengitä kun astut ulos ovesta, hengitä kun teet ja hengitä kuin olet. Lue se siitä rannekkeesta minkä itsellesi ostit.

Yritit

Ihanat yrtit

En ole mikään master chef, Australian Master Chefistä puhumattakaan.  Täytyy kuitenkin todeta, että pihalla kasvavat yrtit ovat pelastaneet monta arkista ruokalaija juuri silloin kun kotona ei ole ollut oikein mitään. Ei ainakaan mitään sellaista, mistä olisi saanut ruokaa nopeasti. 

Yksinkertainen munakas, jossa muutama juustonsiivu, sipulia, persiljaa, ruohosipulia ja timjamia on pelastanut päivän. 

Niin myös tekemäni perunasalaatti johon heitin kurkkusalaatinjämän, vähän majoneesia, sekä keitettyjä kananmunia survottuna. Kun joukkoon lisäsi noita samoja yrttejä, nousi nopea perunasalaatti toiselle tasolle. 

Oi oi kun olen tyytyväinen pienen yrttimaani antimiin. 

Erilaisia uutisia

ja Kalamajan puukaupunginosa Tallinnassa

Viime viikolla ollessani Tallinnan päiväristeilyllä sain huonoja uutisia ystäväni isän tilasta ja vajaa tunti myöhemmin hyviä uutisia ystävältäni, joka oli saanut puhtaat paperit leikatun syövän jälkeen.

Vihreäntalon kaktusikkuna. 

Kissa ja kissan koti.

Sittemmin meidät kaikki tavoitti järkyttävä tieto julmasta iskusta Turussa. Myötätuntoni ja kyyneleeni ovat menneet uhreille, uhrien omaisille, kaikille jotka tilanteessa pyrkivät minimoimaan vahingot ja auttoivat uhreja. Valitettavasti ja surullista kyllä, tämä on ollut vain ajan kysymys. Ihmiset voivat huonosti. Kaiken väriset, kokoiset, monesta uskontokunnasta olevat ja erilaisista taustoista tulevat ihmiset. Ihmiset voivat huonosti. 

Uutta ja vanhaa sulassa sovussa.

 Ei ole helppoa rakentaa ystävyyttä, uskoa hyvään ja kauniiseen tulevaisuuteen, jossa kunnioitetaan toisiamme ja suhtaudutaan elämään ja kaikkeen elävään myötätuntoisesti, auttavaisesti ja välittäen. Se on kuitenkin ainoa tie.

Maailmaan luulisi mahtuvan erilaisia ajatuksia, värejä ja sävyjä. Ei niiden tarvitsisi toistensa kanssa riidellä eikä toisiaan millään muotoa loukata.

Tämän postauksen kuvat ovat Kalamajan asuinalueelta Tallinnasta. Siellä kunnostetaan vanhaa kunnioittaen, uudet talot sulautuvat maisemaan ja vasaran pauke on taukoamaton. Kerrassaan ihastuttava paikka.

Päiväkävelyllä

Tallinnassa

Kerran kesässä ja miksei useamminkin on mukava käydä katsomassa mitä Tallinnassa on tapahtunut. Siellä nimittäin tapahtuu ja vauhdilla tapahtuukin. Kaupungin silhuetti muuttaa muotoaan ja rakennuksia kunnostetaan, restauroidaan ja ehostetaan huikealla nopeudella. Siltä ainakin tuntuu. Vaan kyllä Helsingissäkin on tapahtunut, Länsisatamaan avattu Terminaali 2 oli vallan vaikuttava ja komea ilmestys.

Tällä kerralla sain mukaani sellaisen matkanjohtajan ettei tarvinnut itse juuri karttaan koskea, eikä miettiä minne mennä. Sen kuin vaan pisti tossua toisen eteen. Kameraa en viitsinyt matkaan ottaa, joten puhelinkuvilla mennään. Ensimmäinen kiva, sattumoisin eteen osunut, kohde oli kuvien puisto. Tornien puisto - Tornide Väljak, jossa järjestetään vuosittain Tallinnan kansainvälinen kukkaisfestivaali. 

 Alue oli kaunis, enkä malttanut lukea esittelyitä teoksista. Vaikka suurin kukkaloisto oli varmasti jo nähty, riitti katseltavaa silti.

Täältä sain idean pienen pihan mansikkamaaksi. Onnistuisikohan toteutus jotenkin?

Selvästi huomaa, että ollaan syksyä koti menossa. Kiinnostus erilaisia valoasetelmia kohtaan on nousussa. Ainakin tässä osoitteessa.

Huh huh

Kiira-myrsky

Olipa myrsy. Kehittyi pikkuhiljaa, rymähti niskaan kunnolla. Illan valo vaihtui pimeyteen ja vanhat pihapuut taipuivat kaksinkerroin. Taivaalla salamat tanssivat pitkin poikin, eikä sadevesikaivo vetänyt. Tie muistutti enemmän jokea. Istuimme pimeässä ja katsoimme raivoa.

Sain viestejä ystäviltäni ja kyselin tilannetta naapurista. Aamulla kiersin äitini pihan ja löysin kaksi pienen pientä männynoksaa nurmikolta. Olemattoman pienet vahingot ja hyvä niin. Tämä päivä on kulunut lehtiä lukien ja siivoten.

Himo

herneisiin

Se on täällä taas. Jokakesäinen himo herneisiin. Niitä kuluu pussikaupalla.

Joskus olen miettinyt, tekeekö sitä mieli mistä on puute? Herneistä saa käsitykseni mukaan monenlaista vitamiinia, nopealla haulla muun muassa B, A, K ja C -vitamiineja.

Siinä mielessä hyvä ruoka, että käy alku-, pää- ja jälkiruuaksi kunhan vaan pussi on tarpeeksi iso.

Sadonkorjuu

Ruukusta pakkaseen

Kesän alussa laitoin ruukkuun voimakasta minuttua ja salviaa. Salviaa olen käyttänyt kesän mittaan, mutta mintun käyttö on jäänyt. Keräsin siis varsin muhkean sadon ja vielä jäi jäljellekin.

Tällä kerralla muistin työkaverilta kuulemani vinkin. He pakastavat yrttejä jääpalamuotteihin ja tarvittaessa nappaavat ruuanvalmistukseen. Mielestäni erinomainen ajatus, jonka onneksi muistin. Sain mintuista kaksi jääpalamuotillista pakkaseen ja vielä jäikin.

Käytän minutua lähinnä teessä, smoothiessa sekä couscoussalaatissa. Sitä voisi kyllä laittaa myös pyöryköihin ja nauttia vaikka mansikoiden kanssa sellaisenaan. Nyt nautin minttua punaviinimarjoista ja mansikoista sekä mantelimaidosta tekemässäni juomassa. Mukana oli myös tilkka hunajaa taittamassa punaviinimarjojen kirpeyttä ja niin, taisin sinne raastettua inkivääriäkin mukaan laittaa.

Luulenpa, että yritän saada mintun talvehtimaan uudessa yrttipenkissäni.

Sille jolla on jo kaikkea

hotelli hyttysille

Sain ystävältäni hotellin hyttysille.

En tiedä varauskirjatilannetta. Onko hotelli jo täynnä vai vieläkö mahtuu?

Hajanaisia asioita

Muistiin laitettavaksi

Välillä mietin kirjaanko näitä pieniä asioita ja hataria ajatuksia tänne muistiin siltä varalta, että joskus menettäisin muistini? Vaikka tuskin minä silloin tänne muistaisin ajatuksiani tulla kasaamaan ja tokkopa niistä edes kiinni saisin. Se, mikä on yhtenä hetkenä tärkeää ja tähdellistä, on seuraavassa hetkessä jo menettänyt merkityksensä.

Eilisiltana rankan työpäivän jälkeen mietin, kuinka paljon mukavampaa oli hoitaa kuusi peräkkäistä neuvottelupuhelua kotoa käsin, yöpaita päällä. Ruokapöydän ääressä, avoimen ikkunan vieressä.

Mietin ystäviäni ja aikaa. Mietin kuinka haluaisin herätä pirteänä ja kuinka töidenkin jälkeen olisin reipas ja ehtisin vaikka mitä. Mietin miksi aina sataa ja mietin mitä se muka ketään haittaa. Mietin miksi rytmini on aamuisin niin hidas.

Sitten kasasin mielessäni listan kaikista niistä asioista joista olen kiitollinen ja onnellinen. Lista oli täydellinen ja sitten se haihtui päästäni. Ehkä samalla kun juustonaksupussin jämät. Tai kun unihiekka alkoi poltella silmiäni.

Mietin miksi nykyään kuvaan niin vähän. Miksi en ota kameraa mukaani ja vain lähde. Ihan itsekseni, ihan kaikessa rauhassa, vaikka tunniksi tai pariksi. Kyllä minulla siihen on aikaa. Edes kerran viikossa. Tai kuukaudessa tai edes kesässä.

Mietin millaisia valokuvauskursseja on syksyn tarjonnassa ja mietin koska ilmoittautumiset alkavat.

Kaikkea sitä minä mietin ja vaikka ketä. Tulevaa lomaanikin hiukan. Sitä kuinka se alkaa jo olla täyteen buukattu, lyhyt pieni katko arkisessa aherruksessa. Kolmesta kahteen viikkoon kutistunut. Ansaittu ja tarpeeseen tuleva.

PS. Ja näistä ruusuneilikoista neilikkaruusuista tykkään kovin. Tekisivätköhän nämä versoja?