En osaa kirjoittaa arvosteluja, mutta...

Don Juan - Turun Kaupunginteatteri

En osaa kirjoittaa hienoja arvosteluja, enkä edes yritä. Mutta tiedän kyllä mistä tykkään. Mitenkään asiaa enemmälti erittelemättä, voin vain todeta, että rakastuin minäkin Don Juaniin. 

Kertakaikkisen karismaattinen esitys. Hienolla tavalla toteutettu vuorovaikutus yleisön kanssa ja toteampa vielä, etten ole ennen ollut teatteriesityksessä, missä koko yleisö seisoo esityksen lopussa taputtamassa näyttelijöille. 

Olipa hieno. Jos sinun on suinkin mahdollista päästä katsomaan, niin mene ja rakastu. 

Väistämätön tosiasia - syksy

Syksy tulee

Vaikkei millään vielä haluaisi, niin syksy tulee. Matalalla paistava aurinko ja rankkasade kilvoittelevat päivistä. Pihalla olevat ruukut ja kastelukannut täyttyvät sadevedestä. Paljaat varpaat palelevat, peitto on jo vaihtunut paksumpaan.

Minun tekee mieli pähkinöitä. Sen sijaan napsin D-vitamiinia ja yritän aamuväsymyksestä huolimatta jatkaa kesällä aloittamaani tapaa syödä aamiaista ennen kuin muu päivän tekeminen vie voiton.

Välillä asioita pääsee ihon alle. Harjoittelen edelleen miten saisin ne sieltä pois. Joskus onnistun, joskus en. Pitäisi onnistua aina. Tai vaihtoehtoisesti voisin antaa niiden olla siellä ja olla välittämättä.

Sanoja, joita pitäisi välttää: pitäisi, täytyy, pakko 

Lounaalla

Harju8

Brunssille piti mennä, mutta sellaista ei vielä ollut Harju8:ssa tarjolla. Vaan se ei tahtia haitannut. Pienistä annoksista oli hyvä koota mieleisensä lounas. Maistuvaa, raikasta ja viihtyisä tila. Tänne pitää löytää tiensä uudelleen ja muutenkin nyt täytyy aktivoitua viikonloppubrunsseihin. 

Jälkkäriksi otimme Anan kanssa molemmat Ahvenanmaan pannukakkua. Sitä ei kyllä melkein jaksanut syödä, mutta pakko vaan oli. 

Kun kanervat kukkivat

Kun kanervat kukkivat

Jos olisin kirjailija, saattaisin valita kirjani nimeksi Kun kanervat kukkivat -sanat. Niissä sanoissa on mielestäni jotain kovin kaunista, vaan ei kangasmetsän loputtomia kukkivia kanervia silti voita mitkään sanat. Näky on henkeäsalpaava, eikä sen ikuistaminen ole edes mahdollista.

*syvä huokaus*

Fotografiska

Tallinnassa

Kesälomallani kävin myös ystäväni kanssa tutustumassa Tallinnassa avattuun Fotografiskaan. Tukholmassahan tämä ihanuus on ollut jo pidempään ja minäkin olen pistäytynyt siellä, tosin vain kaupassa ja yläkerran ihastuttavassa ravintolassa lounaalla.

Tallinnan Fotografiskaan käveli laivalta noin puolessa tunnissa. Itse museo oli viehättävä ja moderni, kattoterassi kutsui kuumana päivänä virvoittaville juomille pienen tuulenvireen vilvotellessa sopivasti.

Näyttelyistä suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti Jimmy Nelson sekä ikisuosikkini Pentti Sammallahti.

Tuliaisiksi kotiin ostin kaksi purkkia toffeita (purkin takia) ja inkiväärisiirappia. Jälkimmäinen olikin mitä mainioin ostos ja sitä on lorautettu voisilmää korvaamaan kaurapuuroon.

Fotografiskaan Tallinnaan täytyy päästä toisekin, joten sinne tulevia näyttelyitä täytyy ehdottomasti seurata. Tukholman museossakin olisi kiva käydä, mutta ne risteilyt kyllä jo vähän puuduttavat.

Vähemmän ruutuaikaa

enemmän kaikkea muuta

Kesäloma on ohi. Mitään ihmeellistä ja erikoista en tehnyt, vain päiväretkiä, ystävien tapaamisia, elokuvia (2!), teatteri (1), kissavierailuja ja puutarhanhoitoa äidin pihalla. Silti loma meni nopeasti ja ainakin tänään tuntuu siltä, että salasanatkin ovat unohtuneet, joten loma on mennyt myös hyvin.

Työasiat eivät ole päiväsaikaan juuri mielessä pyörineet. Ensimmäisen viikon aikana öisin kyllä. Loma tuli siis tarpeeseen ja taas jaksaa.

Minun piti tehdä lomalla kaksi asiaa. Toinen niistä oli autoni navigaattorin päivitys (en ole vielä tehnyt!) ja toisen asian olen totaalisesti unohtanut. Että se siitä sitten. Tallessa lienee.

Vallisaaressa

Päiväretkellä

Lähdin ystäväni kanssa päiväretkelle Vallisaareen. Lautta sinne lähti Kauppatorilta ja edestakainen matka maksoi 10 euroa. HSL ei sinne, ainakaan vielä, matkaa. Vallisaari oli mitä mainioin kävelykohde. Kaikkialle saaressa ei pääse, vain merkityillä poluilla ja alueilla on lupa kulkea. Osittain tämä johtuu siitä, että saaren Kuolemanlaaksossa oli vuonna 1937 suuri räjähdeaineonnettomuus ja räjähteitä saattaa saaresta löytyä edelleen. 

Saari oli mitä mainioin kohde ja henkilölle, joka tuntee meitä enemmän luonnonkasveja tai perhosia, varmasti vieläkin antoisampi. Me tunnistimme vain muutaman kasvin, hiiren (IIK!) ja hakukoneen avulla myös rantakäärmeen.

Tervetuloa pienelle kierrokselle.

Oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Ehdottomasti. Valitettavasti vain hermoja kiristivät jälleen kerran ihmiset. Jos joka kyltissä lukee, ettei saa poiketa poluilta, niin säännöt koskevat kaikkia. Eikö? En myöskään ymmärrä, miksi lasten annetaan repiä luonnonvaraisia kasveja juurineen maasta tai miksi äidit antavat lapsiensa hyppiä ja juosta kengät jaloissaan ravintolan pöydillä? Viis siitä, että olivat ulkona. Joku roti sitä nyt kuitenkin pitäisi olla.