Tänään minä käyn hakemassa itselleni jostain voikukkaraudan. Sellaisen vempeleen, jolla saa voikukat hyvin pois juurineen. Olisi meinaan hommaa sillä saralla, mutta onneksi se homma on vielä jotenkin hoidettavissa. Takapihan vuohenputkimeri sen sijaan ei.
Perennapenkin reunus kaipaa lisää kiviä ja penkkiin tulee seuraavana syksynä lisää tulppaaneja. Ehkä punaisia.
Voikukkarauta on oiva kalu muuhunkin kitkemiseen, kaivelen sillä myös vuohenputkia kun ne ilmestyvät asiattomiin paikkoihin.
VastaaPoistaTaistelu vuohenputkia vastaan on lohdutonta... Voikukat sentään lienee mahdollista kukistaa!
VastaaPoistaCheri: Se on aivan upea! Ja tuo penkki on siis kuvattu ennen voikukkaraudan hankkimista ;)
VastaaPoistaMyrsky ja Minna: Vuohenputkien kohdalla olen luovuttanut, mutta voikukille en vielä anna periksi! Nyt en ainakaan kun käytössä on tuliterä rauta niitä vastaan.
Samat harrastukset täälläkin. Viime kesänä minulta hajosi ensimmäinen ostamani voikukkarauta, ja sitten ostin toisen. Tämä uusi ei mielestäni ole yhtä hyvä kuin se ensimmäinen. Mutta voikukkarauta on tärkeä kapistus. Olen ottanut tavoitteekseni joka päivä kaivaa juurinen maasta jokaisen voikukan, joka on alkanut kukkia. Näin ollen olen nyt kahtena päivänä kärrännyt kompostiin kaksi täyttä kottikärryllistä voikukanrönttejä, siis yhteensä neljä kärryllistä. Eikä urakalla näy loppua, niin paljon näkyy pihassa voikukkia.
VastaaPoistaNyt taitaa olla voikukkien kulta-aika! Minä en enää ymmärrä miten olen ilman tullut toimeenkaan. Sitäkään en oikein ymmärrä miksi otan kuvian ennen perennapenkin kitkemistä!
VastaaPoistaOn kyllä kätevä, mutta meillä on niitä voikukkia niin mielettömästi, tyydyn nyppimään ne, jotka ovat kukkapenkeissä...
VastaaPoistaSarppu: Kätevä on! Kyllä täälläkin voikukkia on ihan omiksi tarpeiksi :)
VastaaPoista