ja kolmenteenkin.
Alkuvuosi on ollut täynnä kaikenlaisia sattumuksia, mukana on ollut myös hippasen hyvää onnea.
Ensinnäkin TV (vuosimallia 2016) oli syksyn mittaan näyttänyt hajoamisen merkkejä. Kuvaruudun alareunassa oli sellainen vähän tummempi noin 20 senttinen raita, joka joulunpyhinä välkkyi välillä myös punaisena. Joulunpunaisena. Lisäksi pesukone (vuosimallia 2000!) oli alkanut valuttaa vähän ruosteista vettä pesujen yhteydessä lattialle, vaikka pyykit kyllä pesi. Ongelmat olivat olleet tiedossa, mutta vasta uuden vuoden päivänä otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin surffailemaan netissä löytääkseni korvaajat. Tämä on inhokkihommani, sillä on kohtuullisen vaikea ymmärtää eri yritysten ilmoittamia tärkeitä tietoja laitteista. Yritin vertailla ja tein tilaukset.
Television hain noutovarastosta heti seuraavana päivänä. Vanha lähti sitä kautta kiertoon ja ystävällinen noutovaraston työntekijä auttoi kantamaan paketin autoon ja vanhan kierrätyskonttiin. Minä ajelin varovasti kotiin, ihan oven eteen. Siinä sitten käsilaukkua kaivellessani totesin, että avainnippuni oli kadonnut. Käsilaukku sinällään piti sisällään paljon tarpeettomia kuitteja, papereita ja nenäliinoja. Kävin siis rimputtelemassa taloyhtiön hallituksen jäsenen ovikelloa ja hän tuli avaamaan oven yleisavaimella, jotta sain telkkarin sisälle ja vara-avaimet matkaan. Sen verran tajusin, että missään vaiheessa en ollut kuullut mitään kolahdusta, joten avainnipun oli täytynyt tippua noutovaraston pihalle. Ajelin sinne takaisin ja kas, sieltähän nippu löytyi. Joku oli vahingossa ajanut niiden päältä ja kolme tavallista abloy-avainta oli hieman vääntynyt. Onnellinen sattuma, että löytyivät!
Kotiin päästyäni olin saanut tekstiviestin, jossa minulle ehdotettiin pesukoneen kuljetusta ja asennusta (ja vanhan roudaamista kierrätykseen) seuraavalle viikolle. Aika sopi ja annoin tarvittavia tietoja. Kuinka ollakaan pesukone tuli kuitenkin jo heti seuraavana päivänä. Onneksi olin kotona! Pesukoneen asennus sujui hyvin, mutta sen aikana selvisi, että liitännän sisällä on pieni vuoto. Hyvin pieni, mutta täytyy sekin korjata. Raportoin taloyhtiön hallituksen jäsenelle ja sitten myös kylpyhuoneen käsienpesualtaan ylivuodon sihti mureni palasiksi kun sitä katsoimme. Taloyhtiöstä hoidetaan onneksi paikalle LVI-henkilö. Tulee jossain vaiheessa, kun vuoto ei ole suuren suuri, vain sellainen tihuttava.
Ylivuodon sihtiä, sellaista minun tarvitsemaani, ei tietenkään löydy mistään. En edes tiedä minkä merkkinen kiinteä kylpyhuoneen allastaso ja -kaappi ovat. Kolmessa rautakaupassa kävin kyselemässä ja kolmannessa jo vähän hermostuinkin (anteeksi vaan!). Onhan se nyt järjetöntä, että yhden sihdin vuoksi pitäisi uusia koko systeemi. Pakko keksiä jokin toinen ratkaisu. Rautakauppa kierroksen jälkeen ajelin pienillä kierroksilla itsekin kissanäyttelypaikan parkkipaikalle niin voimalla, että etupuskurini ei tykännyt hyvää. Viereisen auton rouvat irvistelivät, niin minäkin. Kyselin miltä näytti, eikä kuulemma kamalan pahalta. Minä en uskaltanut edes katsoa, vaan painelin sisälle kissanäyttelyyn. Sieltä palattuani tarkastin tilanteen ja näytti hyvältä. Ei vaurioita. Että onnea mukana tässäkin.
Huh. Nyt olen saanut vuodatettua tämän ulos, joten eiköhän tämä taas tästä. Sellainen tunne ollut päässä, että hurjaa säätöä koko alku vuosi.
