Vierailu puutarhalla

Vallilassa 

Tänä kesänä Vallilan Siirtolapuutarhan kahvilaa pitää Hermannin piirakkaleipomo. Minulla on ollut onni nauttia heidän tuotteita ystävän mökillä. Lautasella oleva kaalipiirakka on käsittämättömän hyvä, mutta eipä kauas taakse jää myöskään mustikkapiirakka (joka on kuvassa foliokupissa). 

Kahvittelun jälkeen pääsin puskiin ja mukaan tuli punaherukoita, karviaisia ja vadelmia. Niin paljon kuin pieneen pakastimeen 5 kilon mansikkaerän jälkeen mahtui. Enemmänkin olisi ollut tarjolla, mutta kun ei mahdu, niin ei sille mitään voi. 

Näillä selvitään taas seuraava talvi! 

Mmmmmmm

mmmmmmm

Ihan parasta. Törkeän hyvää. Toinenkin maku (mustikka & kardemumma) on loistava, mutta tämä on suosikkini. Toistaiseksi. Kaikkia en ole vielä tämän kesän helteillä ehtinyt maistamaan.

Joskus riittää

vain yksi

Minä en ole ollut mikään karkkihirmu, enemmänkin suolaisen ystävä. Jostain syystä makuni on viime vuosina muuttunut ja nykyään kunnon ruokailuun kuuluu aina myös jälkiruoka. Jälkiruuan ei tarvitse olla mitään isoa ja ihmeellistä, se voi olla makea hedelmä, muutama suklaa tai kahvi. 

Paras jälkiruoka on pieni ja sellainen, että sitä ei tarvitse santsata vaikka olisi kuinka hyvää. Sellainen, että yksi riittää. Nämä ystävältä saadut Itävallan tuliaiset, Salzburgilaiset Mozartin kuulat, ovat ihan täydellisiä. 

Niin täydellisiä, että tänään jouduin syömään yhden myös ruisleipäaamiaiseni jälkeen. 

Lukuvuorossa: Cabot Meg Size 12 is not fat, pokkari, ostos Hesyn kirppikseltä, 20 senttiä. Luen edelleen myös Nelson Mandelan omaelämänkertaa, mutta halusin jotain kevyempää rinnalle. 

PS.  Ja muistiin itselleni: Tietokoneeni z-kirjain ei oikein toimi. Ilmeisesti sille ei ole ollut käyttöä, paitsi tätä postausta tehdessä. 

Herkkujen herkku

Todellinen herkku

Kävin eilen Linnanmäen huvipuistoalueella kävelemässä yhdessä ystävän kanssa. Ajattelin tehdä postauksen kaikista niistä laitteista, joihin en uskalla mennä ja joiden katsominenkin sai vatsan kääntymään ylösalaisin. En kuitenkaan tee, sillä minun on laitettava tänne muistiin tämä herkkujen herkku. Makuja löytyy ainakin kahta, toinen maustettuna appelsiinilla ja toinen kardemummalla.

Olen nauttinut tätä intialaista herkkua nyt sekä jäätelön kanssa, että pelkästään hyvän kahvin kaverina. Vie kielen mennessään! Ja kiitos ystäväni, nyt minulla on tällaista herkkua myös kotona.

Herkkua löytyy kuulemma ainakin Helsingin Hämeentien intialaisia ruokatarvikkeita myyvästä kaupasta.

Vuoden annos

nautittu!

Munkit ovat herkkuani. Yritän kuitenkin pitää niistä näppini erossa, mutta vappuna se on mahdotonta. Ystävilläni on aina tarjolla iso kulhollinen itsetehtyjä munkkeja.

Sekosin laskuissa kuinka monta niitä söin, mutta voin vakuuttaa että paljon.

Lukuvuorossa: Baker Jo Longbournin talossa, Tammi 2014, omasta kirjastosta. Hankinta kirjakerhosta. 

Parempia

ranskalaisia

Rasian takia nämäkin on tullut aikanaan ostettua, onneksi sisältä löytyi ihania kovia toffeita. Ranska - Irlanti karkkimaaottelu on siis toistaiseksi Ranskalle 1-0.

Ja minä tunnustaudun toffee-tytöksi.

Yllättävä

Karkkihimo!

Illalla minuun iski karkkihimo. Ei sitten muuta kuin kaappeja tutkimaan. Vähissä olivat karkit, onneksi. Löysin kuitenkin yhden rasian Irlantilaisia. Karkkirasian olen hankkinut aikoinaan työmatkalta ja muistelin sieltä yhden jo maistaneeni. En pitänyt silloin.

Niin siinä kävi nytkin, että hetken karkkia imeskeltyäni heitin sen pois. Kyllä osaavatkin olla pahoja! Toisaalta, ei se haittaa, sillä rasian takia minä nämä namit aikanaan ostinkin.

Kaalipataa

äidin tekemänä

Olen 47-vuotias, enkä näytä nälkiintyneeltä. Osaan myös tehdä ruokaa. Näistä tosiasioista huolimatta, saan lähes aina ruokaa mukaani kun olen käynyt Porvoossa tervehtimässä vanhempiani. Tällä kerralla mukaan tuli kaalipataa. 

Isäni mielestä se on parhaimmillaan uudesta kaalista tehtynä, perunoiden ja puolukkasurvoksen kanssa. Äitini mielestä vanhoista kaaleista tehtynä kaalipataan saa enemmän makua.  

Minun mielestäni kaalipata on niin hyvää, ettei kuvatuksi saa. 

Herkkuja

kahvipöytään

Vanhempani toivat munkkeja kahvipöytään, pieniä ja mehukkaita munkkeja. Kahvipöydässä meitä oli neljä, vanhempani sekä veljeni ja munkkeja oli kuusi. Äitini yritti saada veljeäni syömään niitä myös sanomalla: "Syö nyt sinäkin, ettei niitä jää tänne liikaa."

Tässä taloudessa ei voi olla liikaa munkkeja! Vaikka taisi äitini sen tietää jo niitä ostaessaan.

Uusi sisältö

vai onko?

Minä ostin viikonloppuna itselleni konvehtirasian. Enpä tiedä olenko niin ennen tehnyt, olen enemmän sellaisia suklaalevytyttöjä. Nyt ostin, ja väittäisin, että sisällössä on tapahtunut muutoksia modernimpaan suuntaan. Vai olenko minä vain aikuistunut kun suklaakonvehdit maistuivat hyviltä?

Maratoonilla

Downton Abbey - toinen tuotantokausi

Olin eilen Downton Abbey -maratoonilla ystävän kanssa. Päivään kuului hieman muutakin eli:

• sipulikukkien istutusta etupihan perennapenkkiin (Crocus korolkowii, Muscari Ocean Magic, Tulppaani Rem's Favourite) sekä karmiininpunainen Vinston Churchill syysasteri takapihalle. Kummitädin lisäksi, perennapenkkini on saanut nyt myös sponsorin! Sama henkilö, mutta silti.  Aikamoista pienelle perennapenkille!
• teetä ja englantilaisia voileipiä
• keitettyjä perunoita, jauhelihapihvejä ja kanttarellikastiketta
• skonsseja kermavaahdolla vadelmahillolla ja sitruunatahnalla (lemon curd)

Pääasiallisesti päivä vietettiin TV:n ääressä. Paikkoja piti vaihtaa muutaman kerran, sillä jonkinasteista  puutumista oli havaittavissa! Katsoimme saman päivän aikana  koko toisen tuotantojakson. Telkkarissa se päättyi jouluspesiaaliin, mutta sitä ei dvd:ltä löytynyt. Se oli päivän ainoa miinus. Muuten päivä oli täydellinen!

Työkaverini vinkkasi, että skonssien kanssa tarjoiltavaan kermaan, kannattaa lisätä ranskankermaa. Se oli loistava vinkki ja pitää muistaa jatkossakin!

Lisää syksyn herkkuja

ja kaunis kiitos!

Eilen tuli tekstiviesti ystävältä, josko omenat kelpaisivat. Kelpasivat ne. Tänään olikin jo pussillinen odottamassa kauniisti oven takana kun kotiuduin. Nam.

Pussista löytyi ainakin kahta sorttia virheettömän kauniita ja herkullisia. Kiitos Ystäville herkuista ja nopeasta toimituksesta! Tämä ilahdutti kovin.

Toisen ilahduttavan asian tein itse! Eteisen lampussa on kolme lamppua, yksi niistä paloi keväällä ja toinen tänä aamuna, joten valaistus oli kehno. Reippaana tyttönä vaihdoin lamput heti tänään töistä tultuani. Siihen meni n 5 minuuttia, mutta tulipas siitä hyvä olo!