Eräänä aurinkoisena päivänä ystäväni Tellis, Naukulassa ajoittain seikkaileva Puolu-täti sekä minä hyppäsimme autoon ja köröttelimme ystävämme Paulan Suvilystipaikkaan. Pysähdyimme puolessa välissä kahvilla Kasvihuoneilmiössä, paikassa jonne aina suunnittelen tekeväni oman retkensä ja tutkivani koko tarjonnan ihan suurennuslasin kanssa.
Kasvihuoneilmiö on siitä mukava paikka, että myös Puolu-täti pääsi sisälle ja katsomaan pupujakin. Valkoisen pupun kanssa sanoivat ihan nenäpäivää.
Pihakierros kauniissa maisemissa, maistuva lounas ja leppoisaa höpöttelyä. Oiva kesäpäivä. Bonuksena vierailu upeassa paikallisessa yksityspuutarhassa.
Kissojeni Sulon ja Namun mummu, Ruska (Pinkkitassun Bette) |
Kissani Namun emo, Rauha (Pinkkitassun Edina) |
Tästä kesäpäiväretkestä on tullut jo ihan perinne. Perinteeksi ovat muodostuneet myös matkan aikana autossa lausutut kommentit:
"Nyt et kyllä enää yhtään kuuntele tuota ämmää", lausahti Tellis auton navigaattorista kun olimme ajanneet harhaan. Syy tosin ei ollut navigaattorin vaan minun kun en ajanut niin kuin minua ystävällisesti opastettiin.
"Tästä mun autosta kuuluu kummallinen ääni. Sellainen fläp, fläp, fläp", sanoin minä enkä ymmärtänyt että se oli Puolu-täti kun takapenkillä läähätti.