Päivän kulku

sunnuntaina

Tänään minä:

• Heräsin kello 5.20, vastasin ystävän viestiin, luin hetken kirjaa ja rapsuttelin Namu-kissaa. 
• Nukahdin noin klo 6.30.
• Heräsin uudelleen 7.45. 
• Siivosin kissojen vessat, ruokin, päästin kissat ulkoilemaan tarhaan ja parvekkeelle klo 8 - 10.30.
• Otin muutamat kuvat kännykällä ja lähetin ne ystävälle sairaalaan.
• Siivosin roskiskaapit, ruokailuvälinelaatikon klo 9 - 10.
• Keitin kahvit, söin leipiä ja kaksi omenaa klo 10 - 11 ja katsoin samalla Areenalta Kissaihmisiä loppuun.
• Klo 11 aloitin tämän työhuoneessani kissavieraiden kanssa.
• Sitten siivosin sen sukkalaatikon, vaihdoin lakanat, Pelasin pari peliä puhelimella. Odottelin, että kissani siirtyisi jotta voisin hoitaa hommat loppuun. 

• Luin vanhoja lehtiä, pistin parit housut kiertoon. Sopinevat äidilleni.
• Tein yhdistysasioita, päivityksiä ja vastauksia.
• Tyhjensin tiskikoneen. 
• Pesin lakanat, korjasin kuivat pyykit kaappiin.
• Joka välissä rapsuttelin kissoja, omia ja vierailijoita.
• Lämmitin makaronilaatikkoa ja söin. 
• Puhuin puhelimessa, surffailin netissä, kävin instagramissa ja niissä muissa
• Vein roskat (biot, muovit, seka ja lehdet).
• Huilin ja luin.
• Kävin kuumassa suihkussa. 
• Nyt on kello 18 ja olen tyytyväinen

Tässä päivässä on takuulla ollut taas enemmän tunteja kuin muissa sunnuntaissa. Vieläkin ehtii vaikka mitä. 

Pelit ja vehkeet

Ehostukseen

En ole koskaan ollut kova laittautumaan. Iän myötä pelit ja vehkeet ovat kuitenkin lisääntyneet. Jostain syystä jo niiden läsnäolo tuo hyvän olon. Vaikka nykyään viikonlopuissa parasta on se, ettei tarvitse meikata.

Jotain siinä täytyy olla, jos viiden minuutin ehostus, meikkivoide, ripsiväri ja kulmakynä, tai niiden puute, tekee viikonlopun.

Viikonloput ovat olleet aika täynnä, ripsivärillä tai ilman. Huomenna on pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ole mitään. Tai onhan niitä suunnitelmia. Pitkä kuuma suihku, yhdistyksen sihteerintehtäviä, hoitokissojen rapsutusta ja omien myös, sukkalaatikoiden siivousta (minne ihmeeseen kaikki paksut sukkahousut kesän aikana aina katoaa?) Siinä se päivä sitten taisikin mennä.

Syksy

syksy

Minä pidän syksystä ja vuodenajoista.

Varsinkin helteisen kesän jälkeen syksy on yleensä helpotus, syksy on kaunis ja arjen reunaan kiinni pääseminen tuntuu hyvältä. Aurinkoisten päivien lämmön takana väijyy kylmyys, tänäänkin se oli siellä. Joka syksy jaksan ihmetellä minne se valo katosi. Niin nytkin.

Ja vaikka se niin kliseiseltä tuntuukin,  minä pistän villasukat jalkeen, käperryn kirjan kanssa sänkyyn ja sytytän ehkä joskus kynttilän jos toisenkin.

Lukuvuorossa: McGilloway Brian, Rajamailla, Blue Moon, 2010, kirjamessulta 2012 10 euron hintaan. 

Viikonloppua

ja pientä puuhaa

Välillä kaipaan viikonloppua, jolloin ei ole mitään etukäteissuunnetelmia. Ei pakkoa tehdä sitä eikä tätä. Sellaisia  on nykyään aniharvoin. Liian harvoin, jotta extempore tekemiselle jäisi tilaa. Tai turistipäivälle Helsingissä tai pyjamapäivälle kotona.

Välillä taas viikonloppu tuntuu pitkältä ja rentouttavalta ja Porvoon visiitti, syntymäpäiväjuhlat ja keramiikkakurssi tuntuvat mahtuvan viikonloppuun enemmän kuin hyvin. Voisin melkein väittää, että viikonlopuissa on välillä eri määrä tunteja.

Olipahan urakka!

Huh huh

Muutama päivä ilman nettiä, helppo juttu! Uuden nettiyhteyden avaaminen, hermoja raastavaa. Nyt on kuitenkin taas pelit ja vehkeet ja normaalielämä voi jatkua. Onneksi!

Ennen nettiyhteysongelmia ehdin tehdä kotoa kolme päivää töitä ja sairastaa samalla syysflunssan. On paljon helpompaa tehdä töitä kotona kun flunssa painaa päälle. Inkiväärihunajavettä kului litratolkulla, kuten myös teetä ja nenäliinoja. Pitkien neuvottelupuheluiden aikana sohva oli oiva työpiste ja peitto lämmitti kylmiä varpaita.

Vaikka yleensä olen sitä tyyppiä, että mielummin teen työni toimistolla, oli tämä varsin toimiva ratkaisu tämäkin.

Autoilusta

ja kuskeista

Tunnustan, minä olen sellainen sunnuntaikuski. Vaikka nykyään ajan työmatkani autolla, ensimmäistä kertaa muuten ikinä, noudatan yleensä nopeusrajoituksia. Joskus tulee vahingossa ajettua ylinopeutta, muttei koskaan 5-10 km/h enempää.

Valitettavasti nopeusrajoitusten noudattaminen tuntuu olevan aika usealle kuskille punainen vaate. Ihan kuin se olisi minun vikani, että on itse lähtenyt liikkeelle liian myöhään tai ei muuten vaan pysty hallitsemaan hermojaan. (En kyllä aina minäkään pysty!)

Minulle on näytetty käsimerkkejä, ohitettu holtittomasti, ajettu puskurissa kiinni ja heilutettu päätä säälittelevästi. Ikävintä tämä on silloin jos kyseessä on ammattikuski ja se on rekka, joka ajaa kiinni pikkuautoni puskurissa. Näissä tapauksissa yleensä hiljennän vauhtiani edelleen, siis ainakin jos sattuisin vahingossa ajamaan yhtään ylinopeutta.

Yhdessä kohtaa mietin, että ryhtisin ottamaan ylös rekisterinumeroita. Julkaisisin ne (tai ainakin rekisterinumeron alkuosan) jossain blogissa ja kertoisin mitä tapahtui. Ehkä toteutan tämän joku päivä tai sitten en. Kuvittelen kuitenkin, että nopeusrajoitukset ovat paikallaan syystä.

Vilkun näyttämisestä voisi sitten kirjoittaa ihan oman tarinansa. Varsinkin, kun liikenneympyrät lisääntyvät kohisten. Omasta suosikkiliikenneympyröistäni en ole vielä ottanut kuvia. Se on jäänyt kaiken muun jalkoihin.

Että on se sitten tavallaan onni, ettei minun tarvitse ajella helikopterilla kuskaamassa omaa futuroani ympäriinsä. (Pienenä aasinsiltana näihin kuviin)

Rut Bryk - auki enää tämän viikonlopun

Kaksi kertaa

Olen nyt käynyt katsomassa Rut Brykin näyttelyn EMMAssa kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla olen häikäistynyt. Väreistä, taidokkuudesta, näkemyksestä sekä tuotteliaisuudesta. Eikä tämä jää tähän, vaikka näyttely on auki enää tämän viikonlopun.

Näitä värejä on mahdoton toistaa. Työt vetävät minut sanattomaksi.

Kiitos mukavasta vierailusta Pepi! 

Lukuvuorossa: Björk Samuel, Minä matkustan yksin, Otava 2016, omasta kirjastosta. Ihan huippu dekkari! 

PS. Lukemista en ole unohtanut, mutta lukemiseni olen unohtanut. Sen verran sumussa on tämä kesä eletty.