Älkää nyt ymmärtäkö väärin

Tule jo sade

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Minä pidän keväästä. Pidän siitä kun luonto herää, linnut aloittavat aamunsa aikaisin karjumalla, ei kun siis laulamalla. Pidän valoisista aamuista ja valoisista illoista. Nukun verhot auki. Nautin auringon ja valon tanssista tuoreilla vihreillä lehdillä. Pidän siitä, kun pärjää paljain säärin ja siitä kun huomaa tuulen olevan kesäisen lempeä.

Mutta mutta...

Kun kaikki on keltaisen tahman alla. Se kutittaa, se yskittää, se menee henkeen ja ihan joka paikkaan. Että jos nyt kuitenkin olisi jotenkin neuvoteltavissa, että tulisi se puhdistava sade myös näille nurkin?

Omituisia ajatuksia

lauantai-aamusta

Jos on perjantai-iltana mukavaa tekemistä, viikonlopusta saa eniten irti. Jos perjantaina saa aikaan sotkun tiskipöydälle, jättää sen siihen yöksi ja siivoaa sotkun yöpaita yllään lauantaiaamuna ja ehkä suorittaa käsitiskiä, ei viikonloppu voi olla kuin täydellinen.

Viime perjantaina sain sotkun aikaiseksi kokkailemalla ystävälle pekoniavokadopastaa. Hyvää tuli ja koska tällainen suurtalouskokki olen, tähteitä jäi nautittavaksi vielä sunnuntailounaallekin.

Vaan ennen lounasta täytyy hoitaa muutama jo aloitettu homma loppuun asti. Kukkiakin pitää vielä tänään muistaa kastella, kun ei ole sitä kunnon kesäsadetta tullut vieläkään. Pöh.

Lukuvuorossa: Mary Higgins Clark Laulun loppu, Tammi 2016, omasta kirjastosta. 

Lukuvuorossa: Mary Higgins Clark Perinnön varjo, Tammi 2011, omasta kirjastosta. 

Lupauksia

tyhjiä lupauksia

Sinä yhtenä viikonloppuna piti sataa. Koko kuukauden sade kerralla. lupailtiin. No ei satanut näillä nurkin. Tänään piti sataa. Kävellessäni lounaalta taikaisin töihin, sain matkalla ehkä kymmenen pienenpientä pisaraa kasvoilleni. Se siitä sitten.

Aina vaan luvataan, mutta koskaan ei lupauksia lunasteta. Minä niin toivoisin raikastavaa sadetta. Nyt ei muuta kuin sadetansseja tanssimaan. Minä tanssin kastelukannu kädessä.

Kokeilin

Tykkäsin

En ole kasvissyöjä, mutten ole lihan suurkuluttajakaan. Kylmiä nakkeja menee kyllä ja satunnaisesti teen jauhelihapastaa. En muista koska olisin ostanut kotiin kokolihaa, paitsi kissoille tietty porsaansydäntä sekä -kieltä. Jostain syystä en ollut koskaan kokeillut myöskään soijarouhetta.

Viikonloppuna kokeilin. Kuullotin punasipulia, kevätsipulia ja valkosipulin. Heitin joukkon yhden pieneksi pilkotun miedon punaisen chilin, kasvisrasva creme fraichen, ketsuppia, tomaattikastiketta, suolaa, pippuria, savustettua paprikajauhetta ja ehkä jotain muutakin.

Herkullista tuli ja maistui seuraavana päivänä vielä paremmalta. Ei jää viimeiseksi kerraksi kun tätä teen. Mausteet toki määrittyvät aina päivän mukaan. Välillä välimerellisiä mausteita, välillä erilaista kanelia, kurkumaa ja vaikka neilikkaa.

Omenapuunkukkajuhlat

Kukkia, kukkia, kukkia

Mielestäni meillä pitäisi järjestää omenapuunkukkajuhlia.

Valkoisia kukkameriä näkyy vanhoilla omakotitaloalueilla enemmän kuin pilviä taivaalla.

Tätini pihalla kasvavan omenapuun rungossa on niin iso reikä, siitä voisi laittaa käden läpi. Silti vaan puu kukkii, mistä lie voimansa saa.

Kukat vanha puu jaksaa kantaa vaan miten käy kun oksille tulee omenien paino.

Maagisen ajattelun aika

Teatteri Jurkka

Minä olen äärimmäisen huono varamaan asioita, hammaslääkäriaikaa, elokuvalippuja, teatterilippuja. Ihan mitä vaan, vaikka tekeminen olisi kivaakin. Onneksi on ystävä, jolle varaaminen ei ole ongelma.

Onneksi niin, sillä muuten en olisi päässyt näkemään Kristiina Halkolaa Maagisen ajattelun ajassa.
Joan Didionin kirja minulla oli matkalukemisenani työmatkalla, enkä päässyt siihen oikein sisään. Vasta eilisen esityksen jälkeen ymmärrän myös kirjaa. Näin sen pitikin mennä. Kristiina Halkolan esitys oli riemukas, surullinen, liikuttava, koskettava ja upea. Onneksi näin tämän.

Seuraavat kolme teatteria on jo varattuna. Syksyllä vuorossa Sumu, Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja, sekä Komisario Palmu. Olen tyytyväinen.

Kurssimaisemia

ja maisemia

Olin kurssilla. Lähdin maanantaina ja palasin eilen. Kurssipaikkana Driebergenissä Hollannissa sijaitseva hotelli The Bergse Bossen. Ympäristön maisemat olivat varsin komeat.

Harmi vaan, että me näimme nämä maisemat vain kurssihuoneen seinällä olevassa valokuvassa.

Kurssilla  oli varsin antoisaa ja mukavaa, mutta kyllä koti on aina koti.

Lukuvuorossa: Donna Leon Ansionsa mukaan, Otava 2016, oma ostos omaan kirjastoon. Luettu jo. 

Lukuvuorossa: Joan Didion Maagisen ajattelun aika, Like 2012, oma ostos omaan kirjastoon maaliskuussa 2015. Melkein luettu. 

Lukuvuorossa: Susan Cain Growing up as an introvert in a world that can't stop talking, Penguin Random House UK, 2016, ostos Amsterdamin lentokentältä.